Missä oikein mennään?
Kun viranomainen puhuu, niin siihen yleensä luotetaan, tai ainakin siihen pitäisi voida luottaa. Poliitikolla on tunnetusti oikeus puhua niin totta kuin osaa, mutta virkamiehen on puhuttava oikeasti totta. Olen huomannut sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin puhuvan joskus kuin poliitikko.
Huhtikuussa Nerg puhui kuin aito maahanmuuttokriitikko sanoen Ruotissa olevan paikkakuntia, joihin viranomaiset eivät uskalla mennä lainkaan ja varoitteli Suomea Ruotsin kohtalosta. Nopeasti hän korjasi tarkoittaneensa alueita, joissa viranomaiset toimivat tavallisesta poikkeavalla tavalla.
Eilen hän sanoi, että paperittoman lapsen jääminen Suomeen olisi katastrofi, sillä lapsella ei olisi oikeutta edes kouluun. Taas hän joutui korjaamaan puheitaan. Perustuslain, perusopetuslain ja YK:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus perusopetukseen. Näin on eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjannut jo vuonna 2014.
Korjauksessaan Nerg kyseli miten opetus sitten järjestetään. Siinäpä hänellä ja opetusviranomaisilla onkin päänvaivaa, sillä poliitikot ovat rakentaneet pattitilanteen ja panneet Nergin ja muut virkamiehet puun ja kuoren väliin. Turvapaikan saamisen kriteereitä tiukennettiin poliittisella päätöksellä, ja Migri velvoitetiin noudattamaan tätä linjausta. Näin tehtiin ja koko ajan tehdään lisää paperittomia, joita niinikään poliittisella päätöksellä ei saa sanoa paperittomiksi, vaan laittomasti maassa oleskeleviksi. Neljän ministerin työryhmän päätöksellä kaikki maan viranomaiset opetus- ja sosiaaliviranomaisia myöten velvoitettiin ilmoittamaan paperittomat poliisille palauttamista varten. Tästä linjauksesta kerroin viime joulukuussa.
Poliitikot päättävät ja virkamies joutuu sekä selittelemään että panemaan päätökset täytäntöön. Poliitikot käskevät luottamaan viranomaisiin ja viranomaiset tuomioistuinten päätöksiin. Kun jokainen tekee vain pienen osan kokonaisuudesta, niin kokonaisvastuuta lopputuloksesta ei ole kenelläkään.
Kun nyt rupesin ihmettelemään nykymenoa, niin ihmetelläänpä lisää. Sananvapaus on jokaisella, mutta monet unohtavat sen mukanaan tuoman vastuun. Rautatientorin Suomi ensin-porukka tunkee jatkuvasti kameraa ihmisten naamaan ja ivaa kuvauksen kohdetta. Julkisella paikalla saa pääsääntöisesti kuvata ja tuotokset julkaista, mutta julkaiseminen saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkitön. Näin varsinkin silloin, kun filmin taustalla solvataan kohdetta ja kuvauksen jälkeen pengotaan kohteen yksityiselämää MV:n kaltaisessa roskajulkaisussa. On vain ajan kysymys, kun kuvaajat törmäävät sellaiseen tyyppiin, joka katsoo omaksi oikeudekseen vetäistä tungettelevaa kuvaajaa turpiin.
Myös mielenosoitukseen on oikeus, ja sitä totisesti käytetään. Saa nähdä mitä seuraa aikeista häiriköidä Maailma kylässä -festivaalia mielenosoituksen varjolla.
Netin törkyjulkaisu MV on ihastunut tämä porukan lisäksi myös hengenvaaralliseen leikkiin. MV julkaisi Jari Aarnion oikeudenkäynnin salassa pidettäviä asiakirjoja. Erityisen vakavaksi vuodon tekee se, että asiakirjoja salattiin todistajien turvallisuuden takia. Alan miehenä Ilja Janitskin tietää hyvin, että alamaailmassa vasikoille käy huonosti. Siitä huolimatta Janitskin julkaisi asiakirjat ihan vain kostaakseen poliisille.
Itselleen sika kiusaa tekee, kun kaukalonsa kaataa, sanottiin ennen. Janitskinin olinpaikka Andorrassa on varmasti jo poliisinkin tiedossa, joten jossain vaiheessa leikki loppuu. Saa nähdä kuinka monta ruumista ennättää sitä ennen tulla.
Nyt päästään otsikkoon. Lienen tulossa vanhaksi, kun en enää ymmärrä mitä yhteiskunnallemme on tapahtunut. Poliitikot koheltavat tutulla tavalla ilman vastuuta, ja virkamiehistä on tullut heidän samalla tavalla koheltavia jatkeitaan. Oikeuksia on jokaisella, mutta kenelläkään ei ole enää velvollisuuksia, vastuuta tai edes tervettä järkeä. Poliisia pakeneva rikollinen saa jatkaa toimintaansa jopa ihmishenkiä vaarantavalla tavalla, koska esitutkinta polkee paikallaan ihan vain sen takia, että yhtä andorralaisessa hotellissa oleskelevaa ukkoa ei saada sieltä vastaamaan tekemisistään.
Jos sisäministeri Paula Risikon toivoma armeijataustainen täydennyspoliisi saadaan käyttöön, niin mihin veikkaisitte sitä käytettävän? Laittomasti maassa oleskelevien etsintään, järjestyksen turvaamiseen mielenosoituksissa vai rikollisten kiinniottoon? Vaiko poliitikkojen ja virkamiesten suojelemiseen kansalta? Arvailkaa itse, minä en viitsi.
Totta joka sana, itsekkin olen miettinyt samoja asioita, jopa Suomi ensin liike on hajaannuksissa ja eilen uutisoitiin ettei Marco de Witillä ole enää mandaattia puhua Suomi ensin liikkeen nimissä.
Myös tuo kuvaaminen on ihmisille kiusallista ja olen ajatellut samaa että kuka ensin pätkäsee kuonoon, ymmärtääkseni kuvata saa mutta henkilön kuvaa ei saa julkaista jos henkilö kieltää, poislukien julkisuuden henkilöt.
Joku saattaa vielä hommata ns. pulssigeneraattorin jolloin kameroiden/kännyköiden elektroniikka sitten pimenee, valitettavasti siinä vaan pimenee muutama muukin laite ympärillä.
Ja aika paradoksin tekee “Marco de Witin” kuvausoikeus joka menee niin että he (Suomi maidanilla) saavat kuvata kaikki kun on oikeus, mutta heitä ei saa kuvata. Nostan hattua Etiopialaiselle kuvaajalle joka asiakastyönä kuvasi rautatien toria ja ympäristöä. Hänen dronekamera pörisi se-leirin vieressä jolloin inkvisitio hyökkäsi leiristä Aleksis Kiven patsaalle jossa kuvaaja oli, ei leirin päällä, ja kundi joutui “kuulusteluun” ja sai vielä päätteeksi nootin että jos hoodeilla kuvataan niin Marco de Witille pitää ilmoittaa. Ja valtavan iso respekti tälle kuvaajalla joka oli todellinen herrasmies ja rauhallinen tilanteessa jossa joku olisi voinut, ja syystä, hermostua pahoin.
“Kuonoon pätkäisy” taitaa kuitenkin olla isompi rikos kuin kuvien luvaton julkaisu?
Ai niin. Tämähän ei astu agendaan ja siksi ei julkaista.
On isompi rikos. En toivo kenenkään sitä tekevän, mutta en ihmettele, jos joku tekee.
Tossa on semmoinen juttu, että kuvaaminen julkisilla paikoilla on sallittu eikä kuvien julkaisuakaan estä mikään. Tekijänoikeudet on kuvaajan, eikä kuvaan eksyneiden.
Selvennykseksi; jos otat kuvan eduskuntatalosta niin se on jokseenkin mahdotonta etteikö kuvaan eksyisi ihmisiä. Mutta heiltä ei tarvitse kysyä lupaa kuvaamiseen eikä kuvan julkaisuun.
Normaalijärkiset eivät asiassa tarvitse lakia yhtään mihinkään. Ihan yleisillä käytöstavoilla pärjää ilman mitään ongelmia.
Tosin tämän päivän paperisessa iltalehdessä oli juttu missä MV oli facebookista varastanut kuvan ja julkaissut sen yhdistettynä toisen henkilön raiskaustuomioon. Siinä on heti kaksi rikosta. Tekijänoikeusrikkomus ja kunnianloukkaus.
“Kuonoon pätkäisy” taas on asia jota ei oikein voi tehdä edes luvan kanssa. Jos se tulkitaan törkeäksi niin syyttäjän ei tarvitse lupia kysellä nostaakseen syytteen.
On eri asia kuvata yleisesti katukuvaa ja ihmisten vilinää. Se muuttuu välittömästi kun otetaan kohteeksi yksittäinen ihminen ja se muuttuu vielä lisää jos menet kysymään jotain haastattelun omaisesti. Silloin saa kieltää kuvan käytön. Ylipäätään, jos joku tuo kameran naaman eteen ja kysyy jotain, saat kieltää, jos se seuraa sua kadulla ja kuvaa, saat kieltää mutta jos se on yleistä kuvaa jossa ei keskitytä kehenkään persoonaan, sen saa jakaa ja myydä vapaasti.
Näissä kaikissa on maalaisjärki mukana kun lakia tulkitaan. Tarkoitus on ehdottomasti ykköskriteeri: mihin kuvaa on tarkoitus käyttää. Jos kuvatekstissä valehdellaan, asia muuttuu jälleen kerran: jos satut kuvaan jossa kuvatekstissä kerrotaan jotain mitä et ole tekemässä, he joutuvat oikaisemaan ja vetämään kuvan pois tai sensuroimaan siitä asiaan liittymättömät henkilöt tai kertomaan sen tekstissä. Oikeasti se laki menee suurinpiirtein niin että jos kuvaat ihmisiä loukkaustarkoituksessa, tulee sapiskaa mutta jos olet ottamassa taidekuvaa taikka filmaat kadun elämää, saat tehdä ihan mitä tahansa sillä materiaalilla sama kuka siinä kuvassa on. Järjen kanssa näitä katotaaan ja Suomessa ei mene läpi samanlaiset jenkkileffoista totutut tekniset seikat, meidän virkamiehillä on aika paljon liikunta-varaa tulkinnassa..
“Mikäli tallenteelta on tunnistettavissa henkilöitä, on kaikilta tunnistettavilta henkilöiltä kysyttävä lupa tallenteen välittämiseen yleisölle. Lisätietoja voit katsoa Tietosuojavaltuutetun toimiston julkaisusta Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain kannalta.
Tähän kysymykseen vastasi: Tekijanoikeus.fi”
Me olimme mieheni kanssa Helsingissä käymässä alkuvuodesta, jolloin kun Right to Live -ryhmä oli vielä Kiasman edessä, pysähdyimme siihen vähäksi aikaa, vaihdoimme muutaman sanan turvapaikanhakijoiden kanssa ja otimme kuvia kylteistä. No, sitten jatkoimme matkaa ja yllätykseksemme kohtasimme tämän toisen ryhmän, jolla oli silloin paikka jossain lähellä Forumia . Mieheni otti muutaman kuvan heidänkin kylteistään, ja he katsoivat niin kylmästi suu viivana, ettei tehnyt mieli jutella. Ku lähdimme kävelemään, minulle tuli pelottava olo, mitä selkäni takana tapahtuu, etten vain olisi jotenkin puistellut päätäni, ainakin katsoin heitä hyvin vakavasti.
Kyllähän tällainen porukka pitäisi saada pois!