Olut ja omatunto

Hallitus on koko vaalikauden nysvännyt jotain alkoholilain uudistuksen kanssa. Vuosi sitten päästiin kompromissiin, mutta talvella päättyneen lausuntokierroksen jälkeen se ei enää kelvannut osalle keskustalaisia kansanedustajia. He haluavat äänestää omantunnon mukaan. Hallituspuolueiden edustajat neuvottelivat uuden kompromissin, mutta nyt se ei kelpaa perussuomalaisille. He haluavat pitää kiinni vuosi sitten sovitusta.

Kansan syviä rivejä asia on kiinnostanut niin vähän, että piti ihan etsiä ne esitetyt uudistukset. Ne löytyvät vaikkapa tästä vuoden takaisesta uutisesta. Näköjään tarkoitus olisi tuoda vahvat oluet, siiderit ja ns. limuviinat kauppoihin ja kioskeihin. Asia ei vieläkään kiinnosta minua, mutta poliitikkojen toiminta kiinnostaa.

Uusimman kompromissin vesittäminen näyttäisi olevan perussuomalaisten kosto. Heidät painostettiin hyväksymään puolueelle aiemmin niin vastenmielinen hallintarekisteri, joten jotain jäi varmasti hampaankoloon. Keskustan toiminta on sikäli mielenkiintoista, että vasta pari vuotta sitten puolue oli lantraamassa keskioluenkin kakkosluokkaan. Niin muuttuu poliitikon mieli.

Eniten minua kiinnostaa poliitikkojen omantunnon herääminen juuri silloin, kun ruvettiin puhumaan alkoholista. Se ei herännyt silloin, kun kaikkein köyhimpien ja sairaimpien etuuksia leikattiin. Se ei herännyt silloin, kun lasten ja nuorten koulutuksesta leikattiin. Se ei lopsauttanut korviaan silloin, kun naisia ja lapsia ruvettiin pakkopalauttamaan sodan keskelle. Se ei ole reagoinut mitenkään silloin, kun työttömille on keksitty yhä uusia rangaistuksia ja pakkotöitä. Se veteli unia silloin, kun rikkaiden veronkierto tehtiin mahdolliseksi hallintarekisterin hyväksymisellä. Se ei edes haukottele, kun sote- ja maakuntauudistuksen varjolla runnotaan läpi julkisen sektorin yksityistämistä.

Mutta nyt se heräsi. Jonkinlaisia elonmerkkejä nähtiin jo silloin, kun edellisen hallituksen hyväksymää ja presidentin vahvistamaa tasa-arvoista avioliittolakia yritettiin kaataa kansalaisaloitteella, mutta se vaipui uudelleen uneen.

Mikä sen nyt herätti? Ilkeä kun olen, niin epäilen viimeinkin löytyneen sellaisen asian, jonka tolloinkin ymmärtää ja josta jokaisen on helppo muodostaa jonkinlainen mielipide. Nuo kaikki muut asiat ovat vaikeita ja niiden ymmärtäminen vaatii paljon työtä.

Mutta se viina! Siitä on tässä maassa riittänyt aina puhetta. Joidenkin mielestä on hirveää, että aamuyöllä jää muutama tunti sellaista aikaa, jolloin sitä ei laillisesti saa. Joidenkin mielestä on hirveää, että sitä yleensä saa ollenkaan. Jotkut jaksavat hioa ikuisesti alkoholiprosentteja ja kellonaikoja. Kaipa se saa heidät tuntemaan itsensä tärkeäksi päätöksentekijäksi, kun kyvyt eivät muuhun riitä.

Kaikki ovat oikeassa. Myyntirajoitusten poistaminen lisää kulutusta, ja kulutuksen kasvu lisää sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia sekä niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Toisaalta taas turhaa säännöstelyä joutaa purkaa, sillä viina on aina hintansa väärti ja juoppo löytää juotavaa vaikka keskellä yötä. Minulle on samantekevää vaikka säädettäisiin kieltolaki, ja suurimman osan mielestä nykyinen saatavuus riittää. Kansaa ei kiinnosta, mutta pääasia on, että poliitikoilla on vähän aikaa jotain tärkeän tuntuista tekemistä.

On surkuhupaisaa, että hallitus näyttää suistuvan sukkiinsa tällaisen asian takia.

Kuva: Pertti Jarla: Fingerpori