Sakkorahan tähden

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi. (Olaus Petrin Tuomarinohje 19.)

Juha Sipilän hallitus unohti tämän ajatuksen heti tuoreeltaan, kun se vuonna 2015 ilmoitti hankkivansa valtiolle lisää rahaa kaksinkertaistamalla annettujen rikesakkojen määrän ja korottamalla sakon hintaa reilusti. Kun hallitukselle selitettiin sakkojen tarkoitus ja niiden käytön sopimattomuus pelkästään fiskaalisiin tarpeisiin, niin hallitus perui aikeensa.

Hallitus ei kuitenkaan luovuttanut, vaan päätti korvata rikesakon kokonaan uudella liikennevirhemaksulla. Yritys kaksinkertaistaa sakot soti rangaistusjärjestelmän periaatteita vastaan, mutta liikennevirhemaksulla hallitus aikoo kävellä koko oikeusjärjestelmän perusperiaatteen eli syyttömyysolettaman yli. Syyttömyysolettaman mukaan jokainen on syytön, kunnes hänet on laillisesti syylliseksi todettu. Liikennevirhemaksun saaja on syyllinen, kunnes pystyy todistamaan itsensä syyttömäksi.

Syyttömyyden todistaminenkin on tehty vaikeaksi. Virhemaksun saajan olisi haettava muutosta kirjallisesti, ja hänen olisi pystyttävä todistamaan itsensä syyttömäksi. Virhemaksun kirjoittaneella poliisilla ei olisi velvollisuutta todistaa syyllisyyttä eikä edes sitä, että maksun perusteena oleva rikkomus on oikeasti tapahtunut. Lisäksi muutoksenhaku olisi maksullista. Tuomariliiton mukaan tarkoitus näyttää olevan käytännössä estää valittaminen.

Jos hallitus oikeasti esittelee tällaisen lainsäädännön eduskunnalle, niin siinä tapauksessa meillä on hallitus, joka ei piittaa edes oikeusvaltion perusperiaatteista. Aiemmin hallitus on kunnostautunut vain hakkaamalla päätään perustuslakiin, mutta nyt se aikoo mennä vielä pitemmälle.

Ja kaikki vain sakkorahojen takia. Tämä Tuomariliiton lausunnon lause on paljon puhuva:

– Hallituksen esitysluonnos jatkaa valitettavaa lainsäädännön kehityskulkua, jossa valtion säästötarpeet määrittävät lopputuloksen.

Näin oikeusvaltiota murennetaan pala palalta. Hallituksen toiminnalle kuvaavaa on, että edes oikeusministeriö ei pidä lakiesitystä pahana. Jos tälle tielle lähdetään, niin mikään ei estä säätämästä yhä uusia lakeja, joiden mukaan epäillyn on todistettava syyttömyytensä muissakin kuin liikennerikkomuksissa.

Jos tällainen lakiesitys annetaan ja se vieläpä hyväksytään, niin tie on auki mielivallalle, jota Ari Pirttisalo ennakoi Pahkasikaan vuonna 1983 piirtämässään sarjakuvassa Renkkainen. Siinä Reinikaisen näköinen, mutta vähemmän sympaattinen konstaapeli Renkkainen opasti nuorempaa kollegaansa keräämään rahaa uuteen kahvinkeittimeen.

Kuvat: Pahkasika 1983/Ari Pirttisalo: Renkkainen

Nyt moni sanoo, että liikennevirhemaksulta välttyy, kun noudattaa lakia ja asetuksia. Totta, mutta mitäs sitten tehdään, jos sattuu kohdalle Renkkainen?