Kohti pakkotyöyhteiskuntaa

Eduskuntaa myöten on pöyristytty työnvieroksuja Tatun tapauksesta ja suurin pöyristyjä on ollut kokoomuksen Ben Zyskowicz. Moni muukin kansanedustaja pitää sietämättömänä työttömien loisimista laiskoina sosiaalietuuksien varassa ja osa kansasta ulvoo samaa raivoa. Työttömät on pantava kuriin ja töihin, koska tekemätöntä työtä tässä maassa riittää. Riittääkö sitä?

Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan elokuun lopussa TE-toimistoissa oli kaikkiaan 499 800 työnhakijaa. Määrä on 45 100 suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Kun työnhakijoiden määrästä vähennetään palkkatyössä olevat, saadaan työttömien määräksi 421 100 henkilöä. Heistä palkkatuella on 27 200, palkattomassa työkokeilussa 18 100 ja koulutuksessa 29 300. Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin TE-toimistoihin elokuun aikana 35 900 eli 5 800 vähemmän kuin edellisen vuoden elokuussa.

Palkkatyötä siis ei ainakaan riitä, mutta ei sitä ole tarkoitus tarjotakaan. Työttömät on saatava töihin palkatta.

Sanokaa vaikka salaliittoteoreetikoksi, mutta siinä tapauksessa saatte sanoa sellaiseksi kaikkia omalla päällään ajattelevia. Koko Tatun aiheuttaman mediamylläkän kaikki palaset loksahtivat liian nätisti kohdalleen.

Ensin peruspalveluministeri Paula Risikko nosti esiin vastikkeellisen sosiaaliturvan. Asian annettin muhia pari kuukautta ja sitten rysäytettiin täysilaidallinen. Kansanedustaja Jaana Pelkonen keräsi nopeasti 110 nimeä lakialoitteeseensa, jonka mukaan toimeentulotuen hakijan on tavattava säännöllisin väliajoin sosiaalityöntekijä. Näin positiivisen kuuloista aloitetta on vaikea vastustaa, mutta Pelkonen ei millään tavalla ilmaise haluaan lisätä sosiaalitoimeen aloitteensa vaatimia resursseja.

Tähän asti tuntemattoman Haaga Helian toimittajaopiskelijoiden verkkojulkaisu Tuima fi:n juttu Tatusta levisi sosiaalisessa mediassa kuin tauti. Jakamisen aloittivat yli-innokkaat kokoomuspoliitikot ja jako onnistui yli odotusten. Verkkosivu kaatui parissa tunnissa jutun ilmestyttyä, mutta se ei hidastanut vauhtia. Esimerkiksi Ossi Mäntylahti kopioi jutun kokonaan omaan blogiinsa. Sanaa piti levittää ja levittäjillä oli missio. Tilaustyö piti jakaa mahdollisimman laajalle.

Täkyyn tarttuivat ensin iltapäivälehdet ja muu media seurasi perässä. Siitä seurasi tietenkin riivattu keskustelu sosiaalisessa mediassa ja ilmiö nimeltä Tatu oli syntynyt. Laiska, työtä vieroksuva työtön sosiaalipummi oli saanut kasvot ja kaikilla on nyt selvä paheksunnan kohde. Tatua emme enää koskaan näe, mutta Tatun kasvot ovat nyt jokaisen työttömän kasvot.

Näin edistetään tehokkaasti vastikkeellisen sosiaalituen eli palkattoman työn asiaa. Tässä piilee kuitenkin sellainen vaara, jota ryöpytyksen alullepanijat eivät ehkä huomanneet. Jos huomasivat, niin sen pahempi heille itselleen. Pandoran lipas taisi vahingossa aueta.

Iltapäivälehdet nimittäin haluavat jatkaa hyvää juttua ja nyt on löytynyt toinen huijari. Hän on 29-vuotias Mikko, joka on huijannut itselleen työkyvyttömyyseläkkeen omien sanojensa mukaan masennusta teeskennellen. Ketään ei kiinnosta tietää miten masennusta pystyy niin hyvin teeskentelemään, mutta se on sivuseikka. Taas on löytynyt uusi huijari, jonka tarina antaa oikeutuksen epäillä jokaista työkyvyttömyyseläkeläistä.

Mikä yhteiskunnan kannalta hyödyttömäksi katsottava ryhmä otetaan seuraavaksi tähtäimeen? Kenties vanhusväestö, joka nauttii eläkettä eikä osallistu riittävästi yhteiskunnan toimintaan? Vaiko kehitysvammaiset, joiden on myös osallistuttava omalla panoksellaan työelämään? Mitä tehdään sellaisille, joista ei ole mitään hyötyä yhteiskunnalle?

Kyllä te tiedätte mitä lukee sen portin päällä, jonka luo tämä tie johtaa.

(FB-kavereilleni Juha Keltille ja Seija Huuhtaselle kiitos omista päivityksistänne ja kommenteistanne, joista sain idean lisäksi myös numerotiedot.)