Tärkeintä on kohu
Muutaman päivän ajan media ja kansa ovat kohisseet Turun hovioikeuden tuomiosta, jossa aikuinen mies tuomittiin lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen vuoden vankeuteen. Uhri oli kymmenvuotias lapsi. Oikeus ei pitänyt tekoa raiskauksena, mutta monien mielestä mies olisi pitänyt tuomita syytteen mukaisesti törkeästä raiskauksesta. Nyt kansanedustajille tuli kiire näyttää, että kansan kanssa ollaan samaa mieltä.
Kyllä minäkin lapsen kanssa tapahtuvaa yhdyntää ilmiselvänä raiskauksena pidän, mutta kohun kiihkossa on jätetty huomaamatta monta asiaa. Ihan ensimmäiseksi unohdettiin, että tekijä tuomittiin lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen vuoden vankeuteen. Sekä törkeän raiskauksen että lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusmaksimi on kymmenen vuotta vankeutta. Tuomio olisi siis todennäköisesti ollut sama siinäkin tapauksessa, että törkeä raiskaus olisi kyetty näyttämään toteen.
Oikeudessa punnittiin näyttöä. Raiskaus on pakottamista seksiin ja se on rangaistavaa silloin, jos pakottaminen näytetään toteen. Jollei sitä pystytä näyttämään toteen, niin rikoksen tunnusmerkistö ei täyty.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sen sijaan on aina rangaistavaa, jollei tekijä ole toinen lapsi. Sen täyttyminen ei edellytä minkäänlaista vastarintaa tai mitään muutakaan lapselta, riittää kun teko tapahtuu. Vastuu on aina hyväksikäyttäjän.
Kohutussa kymmenvuotiaan tapauksessa jäi uutisten mukaan pakottaminen näyttämättä toteen. Näytön arvioiminen on tuomioistuimen oleellinen tehtävä, sillä ilman näyttöä ei voi tuomita. Kun nyt oikeus ei katsonut pakottamista toteen näytetyksi, se tuomitsi tekijän törkeästä lapsen hyväksikäytöstä.
En ymmärrä miksi juuri rikosnimikkeestä on tehty oleellinen kysymys, kun rangaistusmaksimi on sama ja tuomiokin todennäköisesti sama.
Itse tapauksesta olen median tietojen varassa, joten tuomioon on muuten vaikea ottaa kantaa. Siitä on valitettu, joten ennakkotapaukseksikaan tämä ratkaisu ei päädy. Tosin minunkin oikeustajuni sanoo, että rangaistusasteikon yläpäästä olisi löytynyt oikeampi tuomio.
Mutta ei se mitään, tärkeintä on kohina, oikeuslaitoksen kauhistelu ja lainsäädännöstä pöyristyminen. Pöyristyjät ovat yleensä niitä, joille kokemukseni mukaan on ihan turha edes yrittää selittää lainsäädäntöä. Valitettavan monet heistä ovat kohuihin ihastuneita toimittajia.
(Kiitos Tarja Koivumäelle, jonka Fb-päivityksessään esille nostamiin asioihin teksti hyvin pitkälle perustuu.)
Kohu nousi varmaankin siitä, että uutisen mukaan lapsi ei vastustellut tarpeeksi.
Tuollainen maininta nostaa itsellänikin karvat pystyyn, koska 10-vuotias on lapsi, ja lapselta ei voi odottaa aikuisen tasoista vastarintaa, tai edes rohkeutta tuollaisen pakottamisen edessä tehdä suullista vastarintaa, koska lapsi voi ns jäätyä vaikeaksi kokemassaan tilanteessa.
Ja pakko tunnustaa, että itsellenikin nuo rikosnimikkeet on joissain tapauksissa vaikeita hahmottaa. Erityisesti lapsien osalta vaikea ymmärtää, että lapsen hyväksikäyttö ja raiskaus ei mene joka kerta läpi, ja ole tuomiota lisäävänä asiana, vaan pääosin tuomio tulee ”vain” hyväksikäytöstä.
Ei noussut. Iltapäivälehden otsikosta sai sen käsityksen, että tekijä vapautettiin. Koska raiskaus edellyttää pakottamista, jotenkinhan oikeuden oli arvioitava MISTÄ RIKOKSESTA on kyse. Ilman pakottamista kyse on lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, josta tekijä myös tuomittiin. Mikä erityinen merkitys olisi sillä, että tekoa sanottaisiin raiskaukseksi? Lopputuloshan on sama. Kaksi eri tekoa, kumpikin on rikos.
Minusta selvästi lapsen kanssa naiminen on aina raiskaus. USAssa kai näistä käytetään termiä ”Statuatory rape”, vaikka olisikin kyse esim. 15-vuotiaasta ja 17-vuotiaasta. Ja 10-vuotias on minusta kyllä vielä ihan lapsi.
Oli kohu mistä vain, mielestäni aikuisen henkilön tekemä seksuaalirikos alaikäisen kanssa on aina törkeää ja tuomittavaa. Oikea rangaistus tällaisesta rikoksesta tulisi olla huomattavasti korkeampi, ehkä 7 -8 vuotta vankeutta. Näin sanoo oikeustajuni!!!!!!!!!
Olen samaa mieltä.
18-vuotias on aikuinen, 17-vuotias on alaikäinen. Näissä asioissa kannattaa pitää järki mielessä, eikä asettaa täsmällisiä rajoja.
Itse asiassa Suomessa tuo ikäraja taitaa olla 15 vuotta.
Suojaikäraja suomessa on tasan 16 vuotta ja 18 kun kyseessä on vanhemman osapuolen auktoriteettiasema. Näinkin vakavan kuuloisen rikosnimekkeen kuin ”lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö” kanssa ei kannata mutuillen heitellä ikiä, ettei se 21v corolla-poika mene väärien mutujen pohjalta sekaantumaan siihen takapenkin 15,9-vuotiaaseen Liisaan ja päädy kaikenmaailman kohisijoiden ristiinnaulitsemaksi.
Lapseen kohdistuvat sexuaaliset rikokset tulisi aina olla törkeitä raiskauksia eikä pidä käydä oikeutta siitä miten lapsen olisi pitänyt sanoa ei tai pistää vastaan. Kaikki tuollainen pohdinta syyllistää lapsen jolla ei ole ihan oikeasti mitään mahdollisuutta puolustaa itseään sellaisessa tilanteessa aikuista tahi aikuisen kokoista miestä vastaan.