Savuavat rauniot

Sipilän hallituksella on valtava kiire yksityistää niin paljon kuin mahdollista. Kaikessa hiljaisuudessa on valmisteltu työvoimapalvelujen yksityistämistä, joka on tarkoitus toteuttaa parasta aikaa eduskuntakäsittelyssä olevalla työvoima- ja yrityspalveluja koskevalla kasvupalvelulailla. Sen mukaan yksityistäminen tapahtuisi maakuntauudistuksen yhteydessä vuonna 2020. Työvoimahallinnon yksityistämisen hallitus näkee kuitenkin niin tärkeäksi, että se aiotaan toteuttaa jo ensi syksynä säätämällä laki työvoima ja yrityspalvelujen väliaikaisista järjestelyistä.

Teknisesti tämä lakimuutos on helppo. Nykyistä lakia muutetaan lisäämällä sinne sopiviin paikkoihin sanat ” tai palveluntuottaja”. Kuvaava esimerkki on lakiluonnoksen  4 §, jolla yksityistetään viranomaistoimintaa näin viattoman näköisellä lauseella:

Työ- ja elinkeinoviranomainen tai palveluntuottaja järjestää työnhakijalle ensimmäisen haastattelun kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta.

Näillä useisiin pykäliin tehtävillä lisäyksillä mahdollistuu koko viranomaistoiminnan yksityistäminen. Tulevaisuudessa palveluntuottajan valitsevat maakunnat, mutta näillä nyt tehtävillä kiireellisillä muutoksilla työvoimahallinto ulkoistaa itse omat toimintansa. Viranomaiset toimivat ministeriön määräysten mukaan, ja kun ministeriö määrää työvoimahallintoa tekemään itsemurhan, niin sehän tekee sen vaikka itkien.

En tiedä kuka tätä lainvalmistelua johtaa, sillä omien puheidensa mukaan työministeri Jari Lindström ei ole tietoinen esittelemänsä lain sisällöstä tai esikuvista. Hän ei tiedä, että kyseessä on muualta maailmasta kopiotu malli, josta monet maat ovat jo luopuneet sen kelvottomuuden ja kalleuden takia. Hän ei tiedä edes sitä, että vain muutamia viikkoja sitten ministeriön virkamiehet yhdessä yksityisten palveluntarjoajien kanssa kävivät Australiassa tutustumassa yksityistämiseen.

Kummallisinta tässä kiireellisessä lain muuttamisessa on, että ministeriökään ei tiedä mitä hyötyä yksityistämisestä on. Australiassa yritykset kuorivat kermaa työllistämällä kaikkein helpoimmin työllistyviä, ja Hollannissa yksityistämisestä luovuttiin nopeasti kantapään kautta oppimalla. Suomessa ollaan varoittavista esimerkeistä huolimatta vasta siirtymässä yksityistämiseen, koska joku jossain on sitä mieltä, että se toimii paremmin. Siitä huolimatta, että halltus itse esityksessään toteaa, että yksityistä palvelun tuottajaa ei voida pitää julkista parempana työllisyysvaikutusten osalta.

Hallituksen toiminta on uskomattoman jääräpäistä. Perustuslaki sanoo edelleen, että viranomaistoimintaa ei voi yksityistää. Siitä huolimatta hallitus aikoo säädättää eduskunnalla jo ensi syksynä voimaan tulevat lakimuutokset, joilla viranomaistoiminta voidaan yksityistää siinäkin tapauksessa, että maakuntahallinto ei toteudu. Kiire päästä rahastamaan tuntuu olevan kova.

Hallituksella on kiire päästä ihailemaan kättensä töitä eli savuavia raunioita.