Latvasta laho

– Vaarana on, että kansalaiset eivät luota poliittiseen järjestelmään. Jos poliitikkoihin kohdistuva epäluottamus valuu viranomaistoimintaan ja lainvalmisteluun, olemme vakavissa ongelmissa. Siksi meidän on puhuttava hyvästä lainvalmistelusta ja hyvästä lainsäädännöstä. Näin säilytämme kansalaisten uskon siihen, että lainsäädännöllä pidetään yllä yhteistä hyvää.

– Poliittisen ohjauksen ja hyvän lainvalmistelun välillä on ristiriita. Tätä emme ole osanneet hoitaa. Meille on tullut valmisteluun paljon tärkeitä lakeja, joista poliitikot ovat tehneet päätökset. Lainvalmistelijat taas joutuvat kirjoittamaan vaikutusten arvioin­nin ja vaihtoehtojen kartoittamiset, vaikka tietävät ennakkoon lopputuloksen. Tämä on lainvalmistelun teatteria, jota ministeriöissä tapahtuu. 

Näin kirjoittaa poliittisesta lainvalmistelun ohjauksesta Jukka Nortio Lakimiesuutisissa. Ongelma nousi selvästi näkyville puhuttaessa irtisanomisen helpottamista koskevasta lakimuutoksesta, jonka valmistelu herätti kysymyksiä valmistelevien virkamiesten poliittisesta painostuksesta ja heidän kytköksistään elinkeinoelämään.

Kytkökset nosti erityisen selvästi esille Tommi Parkkonen Iltalehdessä. Jo aiemmin EK:n entinen johtaja Lasse Laatunen oli kertonut, että lakimuutos kirjoitettiin Suomen Yrittäjien toimistossa. Kun Antti Lindtman kysyi näistä kytköksistä eduskunnassa, niin pääministeri Juha Sipilä suorastaan tuohtui. Sitten olikin jo työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön vuoro närkästyä.

Kun yksi ainoa ja mitättömäksi sanottu lakimuutos aiheuttaa tällaisen tuohtumuksen vyöryn, niin joku voisi ruveta puhumaan kalikasta ja koiran älähdyksestä. Vaikuttaa siltä, että tähän maahan on kasvanut virkamieskunta, jota ei saa arvostella.

Olemme tämän hallituksen aikana jo tulleet tilanteeseen, josta Nortio varoittaa. Poliitikkoihin kohdistuva epäluottamus on jo valunut viranomaistoimintaan ja lainvalmisteluun. Hallitus on säädättänyt ketään kuulematta sellaisia lainsäädännön kukkasia kuin vaikkapa aktiivimalli. Ihan ääneen lausuttuna ajatuksena oli, että tehdään nyt tällainen ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Tapahtui vaikka mitä. Lain soveltamisohjeita ei saatu neljään kuukauteen, joten lakia soveltavat virkailijat Kelassa ja Te-toimistoissa joutuivat levittelemään käsiään tai tarjoamaan epätietoisille kyselijöille hatusta vedettyjä tulkintoja. Työttömien asiakkaiden luottamus heidän asioitaan hoitaviin viranomaisiin ei muutenkaan ole kovin korkealla, ja aktiivimallin mukana se koki romahduksen.

Ihan samoin kävi, kun toimeentulotuen perusosan myöntäminnen siirtyi Kelalle. Päätöksen teki edellinen hallitus, mutta tällä hallituskaudella se toteutettiin. Vakuutteluista huolimatta Kela meni tukkoon moneksi kuukaudeksi, ja tukea joutui odottelemaan yli laissa säädetyn ajan. Vasta nyt aletaan olla lain säätämissä rajoissa, mutta päätösten laatu on yhä monenkirjavaa.

Tämä johtuu siitä, että toimeentulotuen ei ymmärretä olevan sosiaalityötä. Kela rekrytoi uusia etuuskäsittelijöitä pystymetsästä ja pikakoulutti heidät ilmeisen heikosti.

Epäluottamus on valunut alaspäin, ja nykyisin Kelan ja Te-toimistojen virkailijat taitavat olla enimmäkseen tavoittamattomissa lukkojen ja vartijoiden takana. Syy ei ole heidän, vaan huonosti suunnitellun ja toteutetun lainsäädännön. Sitä lainsäädäntöä valmistelevat virkamiehet poliittisten päättäjien ohjauksessa. Nykyinen tapa on, että vaikutusarvioita ei joko tehdä, tai niiden tulos tiedetään etukäteen ja perustelut muotoillaan sen mukaisiksi.

Yrityksissä johtajat päättävät, ja kantavat vastuun yritykselle haittaa tuottavista huonoista päätöksistä. Politiikassa johtajat kantavat sen kuuluisan poliittisen vastuun, joka ei tarkoita mitään. Virkamiesvastuunkin käsite näyttää hämärtyneen. Seuraukset kärsii kansa, joka menettää luottamuksensa sekä virkamiehiin että päättäjiin. Yhteiskunta on kuin puu, joka rakentuu poliittiseen päätöksentekoon pohjautuvalle ja virkamiesten valmistelemalle lainsäädännölle, jota alemmat viranomaiset soveltavat. Nyt tämä puu näyttää lahoavan latvasta alkaen.

Lahoamien jatkuu niin kauan, kunnes ymmärretään suurien lainsäädännöllisten muutosten tarvitsevan parlamentaarista valmistelua. Hidasta se on, mutta hitaasti tulee hyvää jälkeä. Tai ainakin yleisesti hyväksyttävämpää kuin sanelemalla ja hosumalla.