Yhteiskunnan elätit

Tässä välipäivinä olen törmännyt uutisiin, joiden tarkoitusta en oikein ymmärrä. Viime torstaina meille kerrottiin, että toiset rahoittavat hyvinvointiyhteiskuntaa enemmän kuin jotkut toiset. Esimerkiksi lapsettomat kolme-nelikymppiset pariskunnat maksavat vuodessa veroja yli 15 000 euroa enemmän kuin mitä saavat palveluja ja etuuksia. Saajiin kuuluvat lapsiperheiden lisäksi eritysesti eläkeläiset.

Kun tätä toitotettiin koko ilta, niin ajattelin, että onpas tyhmä uutinen. Olen kuvitellut ja minulle on opetettu hyvinvointiyhteiskunnan olevan juuri sitä, että jokaista verotetaan tulojen mukaan ja jokainen saa palveluja ja erilaisia tukia tarpeensa mukaan. Hyvinvointiyhteiskunnan tarkoitus on tasoittaa tuloeroja ja pitää kaikki mukana.

Vilkaisu uutisen kommentteihin osoitti, että olen ilmeisen vanhanaikainen. Nyt onkin vallalla ajattelu, jonka mukaan yhteiskunnan tukien on määräydyttävä samassa suhteessa maksettujen verojen kanssa. Enemmän maksavan on saatava enemmän, vähemmän maksavan vähemmän ja kokonaan veroja maksamaton ei tarvitse yhtään mitään. Menköön töihin tai kuolkoon pois. Heti ensimmäinen kommentoija ehdottaa, että tukia saavien pitäisi tarjota henkilökohtaisia palveluja tukien rahoittajille.

Näin pohjustetaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, ja ajan itsekkään hengen mukaan se tulee menemän juuri tähän suuntaan. Nettomaksajien ääni kuuluu, mutta saajien ei, ehkä suurta eläkeläisväestöä lukuunottamatta. Heidätkin voidaan ohittaa, kun pohjustus aloitetaan näin hyvissä ajoin. Juuri hyvin suunnatulla mediarummutuksellahan työttömät on saatu leimattua yhteiskunnan eläteiksi, jotka makaavat kotisohvilla runsaita tukia nauttien viitsimättä mennä töihin. Nyt työttömille voi tehdä mitä tahansa, ja jatkuvasti kuulee vaatimuksia heidän pakottamisestaan palvelemaan heidän tukiensa maksajia. Pitäisi kolata lumet ja tehdä kotityöt, koska verojen raskauttama herrasväki ei halua elättää laiskoja.

Kun työttömät on nujerrettu, niin seuraavaksi ovat vuorossa ilmeisesti eläkeläiset. Heidän tulonsa ovat laskeneet jo yli 20 vuoden ajan, ja köyhyysrajan alapuolella heistä elää 470 000. Tästä taitetusta eläkeindeksistä syytetään ihan oikeutetusti Paavo Lipposen johtamaa hallitusta, mutta jostain syystä yksikään hallitus sen jälkeen ei ole asiaa korjannut.

Ei korjaa tulevaisuudessakaan, kuten tulemme näkemään. Hyvissä ajoin ennen sosiaaliturvan kokonaisuudistusta tulemme näkemään paljon uutisia siitä, miten kalliiksi hyödyttömät eläkeläiset tulevat yhteiskunnalle. Kalliiksi tulevat osoittautumaan myös sairaat, lapset, koululaiset ja opiskelijat. Lyhytnäköiset hyvätuloiset tulevat innostumaan aiheesta niin paljon, että poliitikot saavat heiltä kaiken tarvitsemansa tuen hyvinvointiyhteiskunnan alasajamiseen.

Olemme menossa kohti menneisyyden yhteiskuntaa, jossa varattomat vanhukset ovat ruotivaivaisen asemassa ja työttömät sijoitetaan hallinnollisilla päätöksillä palkattomaan pakkotyöhön. Ai eikö olla? Taasko liioittelen? Miettikääpä itse, kun luette uutisia hoitolaitoksissa kaltoin kohdelluista vanhuksista tai tutustutte ihan oikeasti vaikkapa kuntouttavan työtoiminnan saloihin.

Meneisyys tulee takaisin, mutta se on muuttanut näköään ja kuorruttanut itsensä uudella terminologialla. Sisältö on kuitenkin sama ja henki on, että joka ei työtä tee, ei myöskään syö.