Negatiivinen henki

Kun Antti Rinne ilmoitti Twitterissä hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet, niin paikalle ryntäsi satoja omatekoisia talousosaajia kertomaan, että nyt ei tule mitään. Suomi on tuhoon tuomittu, nyt tarvitaan paljon menolippuja maasta pois. Velkaa otetaan holtittomasti, veroja korotetaan pilviin ja yritykset kuristetaan hengiltä. Demokratia on tuhottu ja kaikki tulee yleensäkin menemään pieleen.

Samaa negatiivista henkeä näyttää olevan myös valtamediassa. Eilen illalla Ylen tv-uutisten ykkösjuttuna oli asiantuntija, jonka mukaan uusi hallitus rahoittaa vaalilupaukset velkarahalla ja veronkorotuksilla. Asiantuntija muisti tietenkin mainita Jussi Halla-ahon olleen oikeassa puhuessaan tulevista veronkorotuksista. Tänään uutisoidaan, että viimeinkin hallitusneuvotteluissa päästään tositoimiin, kun toiveille ruvetaan laskemaan hintalappuja.

Suhtautuminen hallitusneuvotteluihin tuntuu mediassa olevan nihkeää. Koko ajan annetaan vähättelevä kuva hallitusneuvottelijoiden talousosaamisesta, ja koko ajan annetaan ymmärtää, että verot nousevat ja velkaa otetaan lisää. Suoraan sanoen näyttää siltä, että media ei halua hallituksen muodostamisen onnistuvan tällä kokoonpanolla. Ihan kuin kaikki vastuullisiksi ja puolueettomiksi itsensä julistavat mediat olisivat jumittuneet edellisen hallituksen toimintamalleihin eli menojen leikkaamiseen ja verojen alentamiseen. Ihan kuin mediassa ei olisi huomattu leikkausten vaikutusta kaikkein pienituloisimpiin ja sairaimpiin. Erityisesti näyttää jääneen huomaamatta, että juuri pidetyissä vaaleissa äänestäjät halusivat politiikan suunnan muuttamista.

Neljä vuotta sitten alkanut taloushehkutus näyttää juuttuneen päälle. Silloinhan hallitusneuvottelut aloitettiin suunnilleen kilpailemalla siitä, kuka lyö kovimmat leikkauslistat pöytään, ja eniten leikkauksia luvanneet muodostivat hallituksen. Sitten hallitus aloitti neljä vuotta kestäneet leikkaukset, joiden seuraukset näkyvät nyt mm. vanhustenhuollon epäkohtina, ammatillisen koulutuksen kriisinä ja köyhyyden lisääntymisenä. Media on tuonut esille näitä epäkohtia, mutta niiden yhdistäminen harjoitettuun politiikkaan on jäänyt vähemmälle.

En minä yhtään kummastele vaikkapa Rinteen twiittiinsä saamia kauhisteluja, koska ne kuuluvat asiaan. Sitä minä vähän kummastelen, että mistä näitä ylivertaisia talousviisaita nousee näin paljon. Se on vähän sama ilmiö kuin jos minä kirjoitan juridiikkaa. Silloin paikalle pölähtää aina lakiosaajia, joiden tietämys perustuu luuloon. En tunne ketään Rinteen ketjuun kommentoinutta, mutta voisin kuvitella mukana olevan samanlaisia osaajia.

Mutta mennään vielä tuohon median nihkeään suhtautumiseen. Mistä ihmeestä toimittajat tietävät tai aavistavat etukäteen, että nyt otetaan velkaa ja korotetaan veroja? Pakkohan heidän on se tietää tai aavistaa, koska he osaavat etsiä haastateltaviksi juuri sellaisia, jotka vahvistavat tätä käsitystä.

Vai olisiko sittenkin niin, että kukot laulavat käskien? Ne käskijät vain eivät tule ilmoittautumaan.