Politiikan markkinat

-Lehtikuolemat kertovat myös kansalaisten ja äänestäjien pinnallistumisesta. Lehden lukeminen vaatii aika paljon ajatustyötä, jollaista somessa ei tarvita.

Näin osuvasti kommentoi äsken Facebookissa tietokirjailija Olli J. Ojanen Vihreän Langan lakkauttamisesta kertovaa uutista, ja tajusin olevani samaa mieltä. Ojanen vain osasi sanoa sen ääneen. Nykyisin politiikkaa tehdään yhä enemmän sosiaalisessa mediassa pinnallisilla heitoilla, joiden seuraamiseen ei välttämättä tarvita ajatustyötä. Riittää, että joku osaa nokitella hyvin ja heittää sekaan jonkin nasevasti muotoillun oman puolueen linjauksen.

Nykyisin politiikkaa markkinoidaan mielikuvilla samalla tavalla kuin mitä tahansa tuotetta. Otetaan jostain puolueen teemasta väsätty slogan ja tuputetaan sitä ostettavaksi. Mitä parempi muotoilu, sitä paremmin se käy kaupaksi. Puolueiden periaateohjelmia ja vaaliteemoja ei jaksa enää lukea kukaan, vaan mielipiteen muodostamisen pitää olla mahdollisimman helppoa.

Niinpä ei pidä ihmetellä, että puolueet ulkoistavat tiedottamistaan viestintätoimistoille. Monet poliitikot ja heidän avustajansa ovat siirtyneet viestintätoimistojen leipiin ja pyöröovi toimii myös toiseen suuntaan. Vihreiden kaikki kolme varapuheenjohtajaa työskentelevät viestintätoimistoissa.

En minä väitä lehden lakkauttamisen johtuvan heidän työpaikoistaan, mutta ajan henkeä kehitys kuvastaa. Puoluelehdet kilpailevat verkkojulkaisuina muun median kanssa samoista uutisista, joten usein lehden poliittisen linjauksen joutuu arvaamaan lehden nimestä. Selkeän poikkeuksen tekevät kokoomukseen kytköksissä oleva Verkkouutiset ja perussuomalaisten Suomen Uutiset. Niissä lukijalle tarjoillaan puolueiden linjauksia noudattavia valmiita mielipiteitä, joita sitten voi tuutata edelleen someen.

Oma lukunsa ovat sitten iltapäivälehtien politiikan erikoistoimittajien kolumnit, jotka useinkaan eivät eroa millään tavalla poliittisesta propagandasta. Muistellaanpa vaikka sitä, miten sisäministeri Maria Ohisalon lausuntoa vääristeltiin kaksi kuukautta sitten.

Poliittisen päätöksenteon taustoittamisen sijaan meille tarjoillaan siis höttöä, joka kiireisen lukijan on helppo joko sivuuttaa tai nielaista sellaisenaan. Myyjä kauppaa mielipidettä ja ostaja tekee tai jättää tekemättä ostopäätöksen. Politiikka on kaupallistunut ihan samalla tavalla kuin kaikki muukin myytävä tavara ja palvelu.

En oikeasti tiedä, onko ihmisillä enää poliittiseen vakaumukseen perustuvaa yhteiskunnallista näkemystä vai tehdäänkö äänestyspäätös pinnallisen uutisoinnin ja somenokittelun perusteella. Pessimismiin taipuvaisena epäilen, että maailmankatsomus on katoava ominaisuus, joka korvataan mainonnan luomilla mielikuvilla. Poliitikoista ja politiikasta tulee entistä enemmän myytäviä tuotteita, joiden myyntiä mainostoimistot edistävät.

Yhteiskunnassa tämä kehitys tekee ja on jo tehnyt pahaa jälkeä. Viime vaalikaudella poliittista ideologiaa eli ulkoistamista ja yksityistämistä markkinoitiin politiikaksi naamioituna, ja se upposi niin hyvin, että yhä vieläkin monet kuvittelevat edellisen hallituksen tehneen ihmeitä.