Eikö saa sanoa?

Vuosikausia on kuulunut huutoa, että mitään ei saa sanoa, kun ajatuspoliisi valvoo vihapuhetta. Meillä on yksi puolue, jonka suosio perustuu juuri tähän huutamiseen, ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta annettu tuomio päätyy sulaksi poliitikon hattuun. Eduskunnassa istuu sellaisia henkilöitä, joiden ainoa yhteiskunnallinen saavutus on kansanryhmää vastaan kiihottamisesta annettu tuomio.

Totuus on, että nyt sitä vasta saakin sanoa. Rasistiset nettikirjoitukset päätyvät rikostutkintaan huomattavasti harvemmin kuin aiempina vuosina. Syyttäjälle on tullut neljän viime vuoden aikana vireille yhteensä 227 rikosasiaa nimikkeellä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Viime vuonna juttujen määrä suorastaan romahti. Kun vuonna 2018 syyttäjälle tuli vielä 76 rikosepäilyä, vuonna 2019 saapuneiden asioiden määrä oli enää 31. Näin kertoi Yle eilen.

Siis vain 31 tapausta päätyi syyttäjälle. Tämä ei ole missään suhteessa asiasta pidettyyn meteliin, ja vielä suhteettomammilta vaikuttavat Ylen esille nostamat oikeustapaukset. Niillä jokainen voi testata oman oikeustajunsa ja verrata sitä tuomioistuinkäytäntöön.

Käytännössä meillä saa sanoa ihan mitä tahansa, koska jo esitutkintaan joutuminen on arpapeliä, oikeuden ratkaisusta puhumattakaan. Näyttää siltä, että oikeusvaltio on antautunut tämän rikoksen edessä. Vielä muutama vuosi sitten ei olisi voinut kuvitellakaan mitä kaikkea nykyisin saa ihan lain rajoissa sanoa. Tappouhkauksetkin sallitaan.

Tämä on monien mieleen, kuten käy ilmi eduskunnan varapuhemies Juho Eerolan postauksesta Facebookissa. Hän on tyytyväinen tästä rikollisuuden katsomisesta sormien läpi.

Varapuhemiehen ei pitäisi politikoida eikä puuttua viranomaistoimintaan, mutta nykyisin sitäkään ei enää kukaan ihmettele. Kansanryhmää vastaan kiihottamisen poistaminen rikoslaista on perussuomalaisten ihan virallinen tavoite, vaikka sitä ei voi sieltä poistaa sanoutumatta irti lukuisista kansainvälisistä sopimuksista.

Tällaisia sopimuksia ovat esimerkiksi YK:n rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus ja Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan sopimuksen lisäpöytäkirja, jossa rasistiset ja muukalaisvihamieliset teot on määritelty rangaistavaksi.

Kansanryhmää vastaan kiihottaminen on kielletty myös YK:n kansalais­oikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleis­sopimuksessa. Lisäksi räikeä kiihottaminen kansan­ryhmää vastaan pitää olla rangaistavaa joukko­tuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleis­sopimuksen perusteella.

Syytteiden vähäisyys suhteessa päivittäin kaikille näkyvään rikollisuuden määrään kertoo resurssipulasta ja ongelman vähättelystä. Tämä puolestaan johtaa muidenkin lakien kunnioittamisen vähenemiseen, sillä kun jokin rikos käytännössä sallitaan, niin eipä muustakaan lainsäädännöstä piitata. Laki on vain yksi mielipide muiden joukossa. Jos oikeusvaltiota on aikomus pitää pystyssä, niin yhdenkään rikoslajin vähättelyä ei pidä sallia. Rikoslaki kokonaisuudessaan on voimassa olevaa oikeutta, ja oikeusvaltion on valvottava sen noudattamista kaikilta osin.

Kyllä me tavallisetkin ihmiset voimme tehdä asialle jotain. Yksi keino on vaatia mediaa moderoimaan kommenttipalstojensa sisältöä nykyistä paremmin, sillä sieltä tämä ikävä kehitys saa päivittäin lisää vauhtia. Tätä tarkoitusta varten Silakkaliike on laatinut medialle lähetettävän adressin.

En tiedä onko siitä hyötyä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole. Kommenttipalstat ovat nykyisin niin vastenmielistä luettavaa, että asialliset keskustelijat ovat aikoja sitten kaikonneet. Ilmatila on jäänyt laista piittaamattomille törkyilijöille, mutta sehän on tietysti median oma valinta.