Kyykytyksen jälkeinen aika

Lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista on tyytyväisiä Sanna Marinin hallituksen tähänastiseen toimintaan, kertoo Lännen Median teettämä kysely. Tätä mieltä kertoi olevansa 64 prosenttia vastaajista. Iltapäivälehtien toimituksissa pidetään varmaan kriisipalaveria tilanteen korjaamiseksi, sillä sen verran aktiivisesti ne ovat olleet kampittamassa hallitusta.

Leikki leikkinä, mutta kyllä siinä on totta toinen puoli. Nämä vallan vahtikoirat ovat jatkuvasti rakentaneet kuvaa heikosta hallituksesta tarttumalla kaikkien pienimpiinkin negatiivisiin asioihin ja jättäneet kertomatta hallituksen saavutuksista.

Työttömyysturvan aktiivimalli luvattiin hallitusohjelmassa purkaa, ja niin myös tehtiin. Eduskunnan lopullisesta päätöksestä joulukuun puolivälissä ei juuri uutisoitu, joten aktiivimalli kuoli mediahiljaisuudessa. Niin se kaksi vuotta aiemmin syntyikin.

Ei ole uutisoitu paljon muistakaan hallituksen tekemistä positiivisista päätöksistä. Tämän vuoden alusta yli 600 000 suomalaisen eläke nousi, eli lupausta vappusatasesta ruvettiin toteuttamaan. Yleinen perusturva nousee erikseen päätetyn korotuksen lisäksi myös neljä vuotta kestäneen indeksijäädytyksen poistamisen ansiosta. Koulutuksen rahoitus kasvaa kaikilla koulutusasteilla ja peruspalvelujen rahoitus vahvistuu. Yhdenvertainen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen palautetaan kaikille lapsille ja päivähoidon ryhmäkoot pienenevät. Hoitajamitoitus saadaan lakiin, sote-uudistus etenee ja sosiaaliturvan kokonaisuudistus on aloitettu.

Ja paljon muuta, mutta erilaiset kohut ja huhut täyttävät lehtien palstat päivästä toiseen. Tänäänkin kerrotaan syvistä jännitteistä hallituspuolueiden välillä, ja kommenttiosiossa povataan tuttuun tapaan hallituksen pikaista kaatumista.

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen arvioi Lännen Medialle, että hallituksen hyvä kannatus menee pitkälti Marinin henkilökohtaisen suosion piikkiin. Marinin persoonalla epäilemättä on vaikutusta, mutta minusta selitys on liian yksioikoinen. Tuskin kansa sentään pelkästään yhden tai useammankaan ministerin persoonan perusteella kannatustaan antaa.

Kansa herää hitaasti horroksesta. Sipilän hallituksen kyykytys ja kikytys saivat ihmiset menettämään toivon lisäksi myös uskonsa politiikkaan. Tuloerot kasvoivat, kun suurituloisille annettiin verohelpotuksia ja pienituloisimpien tukia leikattiin. Julkisen sektorin yksityistäminen uhkasi sosiaali- ja terveysalan lisäksi myös raideliikennettä ja maantieverkostoa. Tunnelin päässä ei näkynyt valoa, kun leikkaukset ja muut kipeät päätökset seurasivat toisiaan. Kapinamieliala kyllä kasvoi, ja sillä minä selittäisin perussuomalaisten kannatuksen nousua. Kun toivoa ei näytä olevan, niin populistin lupaukset paremmasta tulevaisuudesta putoavat otolliseen maaperään.

Nyt on herätty huomaamaan, että politiikkahan toimii ja että lupauksia pidetään. Ei tämäkään hallitus mitään ihmeitä pysty tekemään, mutta ainakin suosiostaan päätellen se on jo onnistunut palauttamaan uskon politiikkaan. Politiikalla oikeasti päätetään meidän asioistamme, ja on väliä sillä, mennäänkö ihminen vai talous edellä. Elämme kyykytyksen jälkeistä aikaa.

Jos ja kun olette kanssani eri mieltä, niin miettikääpä, että tämän hallituksen vastustaminen on politiikkaa siinä missä sen kannattaminenkin. Tekin uskotte, että päättäjät ja heidän harjoittamansa politiikan voi muuttaa äänestämällä. Niin tehtiin viime kevään eduskuntavaaleissa ja niin tehdään jatkossakin. Mehän sen päätämme.