Kuka tästä hyötyy?
Eilen kansalaisia hämmästytti Iltalehden “paljastus” jonka mukaan presidentti Sauli Niinistö olisi esittänyt ajatuksen erillisen turvallisuusneuvoston, niin sanotun nyrkin, perustamisesta, mutta pääministeri Sanna Marin olisi tyrmännyt ajatuksen valtiosäännön vastaisena. Lehden mukaan tiedon ovat vahvistaneet “useat korkean tason lähteet”.
Ne kaikkein korkeimman tason lähteet eli presidentti Niinistö ja pääministeri Marin kiistivät tiedon heti.
Tämän seurauksena Iltalehti vesitti oman juttunsa lisäämällä kiistämisen jutun otsikkoon, mutta säilyttämällä jutun muuten entisellään. Näin jää elämään epäilys, että ehkä asiassa on sittenkin jotain perää ja johtamisen suhteen on ongelmia.
Tällainen on lehdeltä omituista uutisointia. Ensin kerrotaan jotain varmana tietona, mutta kun asianosaiset kiistävät tiedon, niin kiistäminen kyllä kerrotaan, mutta virheellinen tieto jätetään silti elämään. Reilumpaa olisi myöntää virhe ja tarkistaa omien lähteiden luotettavuus. Nyt sitä luotettavuutta ei pysty kukaan tarkistamaan, sillä lähdesuoja pitää lähteet salassa. Ilkeä voisi ajatella, että niitä lähteitä ei välttämättä ole ollenkaan, vaan kaikki on mielikuvituksen tuotetta.
Tuskin kuitenkaan on, sillä ei yksikään lehti uskalla näin vakavasta asiasta ihan perättömiä kirjoitella. Joku on siis kertonut jotain toimittajille, mutta koska kertojaa ei tiedetä eikä lähdesuojan takia pidäkään tietää, niin vastuu jutun todenperäisyydestä jää lukijalle. Jutussa saattaa olla perää, mutta saattaa olla olemattakin.
Onko asialla sitten oikeasti jotain merkitystä? Sikäli on, että elämme poikkeuksellisessa tilanteessa, ja valtiojohdolla on muutakin tekemistä kuin ampua alas uutisankkoja. Väite presidentin halusta puuttua sisäpolitiikkaan horjuttaa sekä presidentin että hallituksen luottamusta, ja ainakin oppositio kiittää. Minä monien muiden kansalaisten tapaan en kiitä, vaan toivoisin myös medialta malttia ja yhteen hiileen puhaltamista.
Tämä toivomus ei tarkoita sitä, etteikö valtiojohdon toiminnasta saisi kirjoittaa myös kriittisesti silloin, kun siihen on aihetta. Kritisoitavaa on löytynyt ainakin tiedottamisesta ja tiedonkulusta eri ministeriöiden välillä, ja uutisointi auttaa korjaamaan puutteet. Kun luodaan epäily presidentin luottamuksen horjumisesta hallitukseen, niin kyse ei ole enää mistään toiminnan parantamiseen pyrkimisestä, vaan enemmänkin yrityksestä kampittaa hallitusta. Voisin kuvitella, että presidentin ja pääministerin närkästys on paljon neutraaleja twiittejä suurempi.
Mutta tämmöistä on journalismi. Vastuu siirtyy entistä enemmän yleisölle, jonka medialukutaito on jatkuvasti yhä kovemmalla koetuksella. Lehtien pitää myydä, ja mitä kovempi juttu, sitä enemmän klikkauksia ja tuloja. Tällainen tavallinen politiikan seuraaja joutuu kuitenkin aika usein miettimään, onko uutisoinnilla tiedonvälityksen lisäksi myös poliittisia tarkoitusperiä silloinkin, kun media ilmoittaa olevansa puolueeton.
LISÄYS 29.3.2020 klo 18.15
Koska kommentteihin kohta ruvetaan tarjoamaan tätä linkkiä, niin muutama sana siitä jo etukäteen:
Eilen IL kirjoitti, että presidentti on tp-utvassa ehdottanut ”nyrkin” perustamista. Tämän tiedon sekä presidentti että pääministeri kiistivät. Nyt presidentti kertoo käyneensä muissa yhteyksissä keskustelua jonkinlaisen ei-johtavan kriisiryhmän perustamisesta. Sellainen pääministerillä käytännössä jo on.
On selvää, että erilaisia keskusteluja käydään, mutta IL:n eilinen uutinen oli vahvasti liioiteltu. Presidentti kuitenkin kohteliaasti pelasti IL:n.
Näitä omituisia vuotoja on ollut yllättävän paljon. Olisiko syytä alkaa pohtia Supon turvallisuustarkistusten luotettavuuskriteerien nostamista? Kuinka paljon nämä vuotajat valuvat tietoa vieraille valloille vielä arkaluontoisemmista asioista. Varsin hölösuista porukkaa päässyt presidentin ja valtioneuvoston lähipiirin virkamiehistöön.
Eikö tässä maassa enää ymmärretä luotettavuuden ja salassapidon merkitystä?
Tämmöistä tapahtuu, kun maassa on toistakymmentä vuotta oikeistovaltaa ja nyt yht’äkkiä herrat saavatkin herroikseen vihreitä, vasemmistolaisia ja vieläpä – kauhua! – nuoria naisia!
Luulen että tässä ollaan asian ytimessä.
Kokoomus ja sen kannattajat eivät ole vieläkään toipuneet hallituksen ulkopuolelle jäämisestä.
En pidä Niinistöä missään arvossa, mutta että käynnistäisi perustuslaillisen kriisin? Ei hän tyhmä ole.
Cui bono? Orpo ja Halla-aho. Yhä suurempi osa mediaa kerääntyy Perussuomalaisten lippujen alle ja hyödylliset idioottitoimittajat keksivät propagandavaleuutisia aamusta iltaan. Elämme vaarallisia aikoja, koska kansa uskoo nykyisin ihan mitä tahansa.
Et pidä Niinistöä missään arvossa? Miksi? Liki kaikki suomalaiset ovat kanssasi eri mieltä. Minä arvostan valtavasti mutta uusi pääministerikin on osoittanut kyvykkyytensä myös kriisiajan oloissa. Mutta itse asiaan…. ei tuota juttua lie täysin hatusta vedetty, kun on useita lähteitäkin. Mutta niin Niinistö kuin Marin ovat sen verran fiksuja että osaavat kommentoida kieli keskellä suuta.
Ei kaikki suomalaiset pidä Niinistöstä. Media antaa usein kuvan, että kansa on tässä asiassa yksimielinen. Olen usein kritisoinut Niinistöä Hesarin mielipidesivuilla, mutta jostain syystä kirjoituksia julkaistaan vain harvoin.
Sakua sen sijaan arvostan ja tämäkin kolumni oli täyttä rautaa.
Kiitos Saku.
Pidän arvossa vain ihmisiä, jotka ovat ansainneet sen toiminnallaan. Kiskon ruma vallesmanni ei tietääkseni ole koskaan tehnyt mitään (onneksi ei!) Suomalaisten arvostusta en myöskään arvosta.
Mitkä ne väittämäsi lähteet ovat?
En ole pitänyt Niinistöä kovin suuressa arvossa 1990-luvun yksityisyrittäjien tuho-operaation jälkeen, vaikka hän viimein onkin sitä pahoitellut julkisesti. Osa uhreista kärsii vieläkin elämäntyönsä tuhoamisesta. Sen takia menetettiin lukuisia ihmishenkiä.
Lisäksi hän vastusti lakia raiskauksen kriminalisoinnista avioliitossa. Piti puheenkin eduskunnassa aiheesta. Se oli outoa kuultavaa varsinkin lakimieheltä, jonka ainakin pitäisi olla selvillä perustuslain yhdenvertaisuuspykälästä.Ei kai papin/tuomarin aamen tee raiskauksesta vähemmän tuomittavaa?
Jatkuva Nato:a kohti ajaminenkin kumppanuussopimuksineen on kummallista, sillä suurin osa kansasta ei edelleenkään halua liittyä Nato:n.
Myös “Työväen presidentti” -kampanja oli minusta mauton äänienkalastelukampanja. Ei kokoomus ole koskaan ollut työväen asialla, eikä uskoakseni tule olemaan, ellei maailma käänny täysin päälaelleen. Ja vaikka presidentti luopuukin puoluepolitiikasta astuessaan virkaansa, tuskin kokoomuslaisuus poistuu pelkällä nimityksellä.
En luota oikeistolaisen omistuksessa olevan Taloustutkimuksen ja oikeistolehtien kannatusmittauksiin, jotka ovat vain mielipeenmuokkaajia. Niinistöllä on myös paljon vastustusta, josta ei puhuta lainkaan.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta hän on viime aikoina antanut inhimillisempiä lausuntoja, joita voin arvostaa. Hän on myös toiminut nykyisen hallituksen tukena.
Jää nähtäväksi, onko virka lopulta tehnyt hänestä valtiomiehen.
Sauli Niinistö on boomer-sukupolven presidentti, ja sukupolvensa kuva. Kovaan oikeistolaiseen talouspolitiikkaan ja sosiaalikonservativismiin mieltynyt vanhempi setämies.
Ei hän mitenkään pahimmasta päästä ole, mutta ei myöskään mitenkään erityisen ihailtava hahmo. Jos haluaa pohtia kunnioitusta ansainnutta Suomen presidenttiä kehotan pohtimaan Koivistoa, joka peri kekkoslovakian vallan ja päättäväisesti luotsasi Suomen toimivaan parlamentarismiin. Moni ei olisi antanut sitä valtaa pois.
Halonen oli myös todella positiivinen, lämminhenkinen hahmo.
Entä Ahtisaari? Arvostan häntä eniten.
Niinistö vahvistaa sunnuntaina IS:ssä lähettäneensä kirjeen kriisiätyöryhmästä hallitukselle. Marin oli torjunut idean.
En äänestänyt Niinistöä kummallakaan kerralla, mutta silti hän on osoittautunut hyväksi presidentiksi. Pääministeri taas on osoittautunut nuoreen ikäänsä nähden kypsäksi johtajaksi. Ja tämän sanon vaikken demareita äänestänytkään.
Ei keräänny PS:ten lippujen alle, eikä usko mitä vaan. Tämä kansa saa nyt sellaista realiterapiaa, että pahimmatkin höyhöttäjät joutuvat palaamaan realimaailmaan.