Opposition ongelma

Oppositio on nyt vaikeassa tilanteessa, kun hallituksen ja erityisesti päähallituspuolue SDP:n kannatus on kovassa nousussa. Suosio selittyy hallituksen päivittäisellä näkyvyydellä tiedotusvälineissä ja ennen kaikkea pääministeri Sanna Marinin selkeällä ja rehellisellä johtajuudella. Hän uskaltaa myöntää, että kaikki ei ole mennyt virheettömästi, mutta hänellä on rohkeutta pitää johtajuus hallituksen käsissä vaikeana aikana.

Normaalisti oppositiopuolueet ottaisivat kaiken irti jokaisesta hallituksen päätöksestä, mutta tällaisessa tilanteessa ymmärretään yhteisen edun menevän oman puolueen edun ohi. Lisäksi hallituksen jokaisen toimen vastustaminen antaisi oppositiosta ikävän kuvan yhteishengen murentajana, joten siksikin on viisasta tukea hallitusta kriisin aikana.

Niinpä oppositiolla on aikaa touhuta omiaan. Kokoomus keskittyy koronatilanteeseen, kuten tietysti oikein onkin. Puolueen eduskuntaryhmä lähetti hallitukselle kymmeniä kysymyksiä koronakriisistä, mutta en minä sitä ihmeellisenä pidä. Kansanedustajilla on tiedonsaantioikeus, ja hallitus tietenkin antaa vastaukset. Kysymykset ovat ihan oikeutettuja siksikin, että vaikka osaan olisi jo annettu vastaus, niin ainakin vastaukset nyt saadaan keskitetysti. Uutta tietoa tulee päivittäin niin paljon, että entiset vastaukset jäävät helposti sen jalkoihin.

Perussuomalaisilla näyttää olevan toisenlainen strategia. Virallisesti ja ihan käytännössäkin puolue tukee hallituksen toimia, mutta yksittäiset kansanedustajat näkyvät sooloilevan varsinkin sosiaalisessa mediassa kuka mitäkin. Vaaditaan lisää virustestejä, moititaan suojavarustusten puutteita, arvostellaan virkamiehiä ja tiedottamista. Tätä samaa tekevät tavalliset kansalaisetkin, joten kansanedustajat osallistuvat yleiseen keskusteluun. Ei siinäkään mitään moittimista ole, jos ei kansalaisten hienoista kyllästymistä oteta lukuun.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho teki toisin ottamalla kantaa Unkarin tilanteeseen. Siellä pääministeri Viktor Orbán vei koronakriisin varjolla parlamentissa läpi poikkeusvaltuudet, jotka käytännössä mitätöivät parlamentin ja keskittävät vallan pääministerille itselleen. Maasta tuli diktatuuri, sillä poikkeusvaltuuksilla ei ole takarajaa ja käytännössä hallituspuolue voi estää niiden purkamisen.

Halla-aho ei näe tässä demokratian kannalta ongelmaa. Facebook-päivityksessään  hän toteaa Unkarin olevan yhä demokratia, sillä parlamentti voi kumota poikkeusvaltuudet. Pääministeriä tukevan puolueen yksinvalta on vaaleilla vahvistettu, joten demokratian suhteen ei ole ongelmia.

Näinhän se tarkkaan ottaen tietysti onkin, sillä demokratia voi halutessaan lakkauttaa itsensä täysin demokraattisesti tehdyillä päätöksillä. Halla-aholle tämä ei näytä tuottavan ongelmaa sen enempää kuin Unkarissa toteutetut tuomioistuinuudistukset tai sananvapauden rajoituksetkaan. Kuulemma meilläkin voidaan tuomita eri mieltä olevia vankeuteen.

On siinä kuitenkin merkittävä ero. Meillä ei voida tuomita ketään hallituksen arvostelemisesta, vaan ainoastaan rikoslaissa etukäteen määritellyistä rikoksista. Niin lienee Unkarissakin, mutta yksinvaltainen hallitus voi säädättää uusia lakeja, joiden mukaan sananvapautta voidaan rajoittaa ihan halujen ja tarpeiden mukaan.

En nyt rupea sen syvällisemmin pohtimaan enempää Unkaria kuin Halla-ahon ajatuksiakaan. Tarkoitus oli vain sanoa, että oppositiolla on tällä hetkellä hankala tilanne. Pitää tukea vastustamaansa hallitusta, vaikka tukeminen vahvistaakin hallituksen asemaa. Jotkut käyttävät aikansa hyödyllisesti koottujen kysymysten esittämiseen. Jotkut toiset paljastavat perimmäiset ajatuksensa koko demokratian tarpeellisuudesta.