Pysäytys ja pikakelaus

Koronakriisi on aiheuttanut nopeasti sellaisia päätöksiä, joiden ei olisi uskonut olevan mahdollisia. Hyvin nopeassa tahdissa liikkumista ja elinkeinoelämää on rajoitettu, ja hallitus tekee jatkuvasti suuria päätöksiä kaikkien eduskuntapuolueiden tuella. Yrittäjät saavat työttömyysturvaa, valtio myöntää yrityksille erilaisia tukia, pikavippejä rajoitetaan, kunnille annetaan ylimääräistä valtionosuutta ja oppositio vaatii sitä annettavaksi vielä enemmän. Pääministeri nuhteli Kelaa omapäisestä toiminnasta koronakriisin aikana.

Myös kansalaisten mieli on monessa asiassa muuttunut nopeasti. Kun Yleinen työttömyyskassa YTK ilmoitti tukien maksamisen viivästymisestä, niin ammattiliittoihin alkoi suorastaan jäsenryntäys.

Monet hallituksen nyt tekemät päätökset olisi oikeastaan pitänyt tehdä jo kauan sitten, mutta poliittista yhteisymmärrystä on puuttunut. Nyt sitä löytyy, ja hyvä niin. Näyttää siltä, että itsekkyyteen asti rajattomaan taloudelliseen ja yksilölliseen vapauteen perustuva yhteiskunta on pysähtynyt ja ruvennut pikakelaamaan itseään taaksepäin. Nyt ymmärretään, että vain vahva valtio voi turvata ihmisten perusoikeudet, joista tärkein on tietysti oikeus elämään. Sen turvaamiseksi tarvitaan rahaa paitsi terveydenhoitoon, niin myös jokapäiväiseen elämiseen.

Se on meiltä päässyt unohtumaan ihan silkkaa itsekkyyttämme. Vuosikausia olen ihmetellen seurannut sitä nihkeyttä, jolla rahaa on annettu toimeentulon turvaamiseksi. Yhteiskunnan tuilla eläviä on syyllistetty niin monin eri tavoin, että he ovat takuulla kokeneet syövänsä manattua leipää. Kun nyt yhä useampi saa maistaa sitä leipää, niin asenne siihen muuttuu nopeasti. Ymmärretään sen oikeasti olevan elinehto, ja jos sitä ei valtio takaa, niin ei sitä takaa kukaan muukaan.

Joku voisi kuvitella minun olevan vahingoniloinen YTK:n vaikeuksista ja jäsenkadosta. En kuitenkaan ole, vaan totean vain monien ymmärtävän viimeistään nyt, että vakaita oloja varten luotu yksityinen palvelu ei toimi kriisin aikana. Sekin tarvitsee tuekseen vahvan valtion, joka takaa ne vakaat olot ja viimeisen turvan. Siksi ammattiliittojen pitää toivottaa tervetulleiksi kaikki uudet ja palaavat jäsenensä, sillä he ovat läksynsä oppineet.

Niin ovat toivottavasti oppineet kaikki muutkin, jotka tähän asti ovat vannoneet rajattoman vapauden nimeen. Vapaus on erinomainen asia, mutta sen voi turvata vain hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltion myöntämien tukien suurin ja tärkein linnake Kela on valitettavasti ruvennut jo kauan sitten elämään omaa elämäänsä ja toiminut ikään kuin lainsäädäntö tai valtion määräykset olisivat sille vain ohjeellisia.

Joskus on tuntunut siltä, että kaiken yksilöllisyyden ja vapauden korostamisen takia olemme unohtaneet olevamme laumaeläimiä, jotka eivät selviä ilman lauman turvaa. Meille sitä turvaa edustaa korkeimpana tahona valtiovalta, jonka tehtävä on suojella laumaansa.

Nyt kun yhteiskunnan pikakelaus taaksepäin on päällä, niin se on osattava myös lopettaa ajoissa. Itse pidän hyvänä asiana, että palaamme vähän takaisin aikaan, jolloin ay-liike huolehti jäsentensä eduista ja Kela oli asiakaspalvelija. Pidän hyvänä myös sitä, että vuosikausien säästöjen ja leikkausten liiallisuus ymmärretään ja virheitä korjataan. Sitä en kuitenkaan halua, että valtiovalta puuttuu ihan kaikkeen toimintaan muuten kuin tilapäisesti.

Näin epäilemättä käykin, sillä elämme demokratiassa. Me kansalaiset olemme saattaneet unohtaa, että vapaus tuo vastuuta, mutta valtio ei saa unohtaa, että valta tuo sitä vielä enemmän.