Kaikkea vastaan

Kunnallispolitiikkaan voi lähteä monesta eri syystä, ja tavallisin syy on halu olla mukana rakentamassa ja kehittämässä oman kunnan palveluja. Eri puolueilla on erilaisia linjauksia eri asioihin, mutta yleensä pyritään etsimään yhteinen ratkaisu. Jos sellaista ei löydy, niin sitten äänestetään. Näin se sujuu ainakin meidän kunnassamme.

Kaikkialla ei kuitenkaan suju. Politiikkaan on tullut mukaan ihmisiä, joilla on sama asenne kuin kiukuttelevilla pikkulapsilla. Jos leikki ei suju yksistään heidän säännöillään, niin he kieltäytyvät leikistä ja vetäytyvät sivuun arvostelemaan muiden leikkimistä. Näin tekevät Espoon perussuomalaiset. He ilmoittivat vetäytyvänsä budjettineuvotteluista, koska muut eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan yhdestä asiasta. Suomen Uutiset kertoo heidän vaatimuksistaan laajemmin, mutta valtuutettu Simo Grönroos kertoo sosiaalisessa mediassa saman asian selkeämmin.

Asia on harvinaisen selvä. Koska muut eivät tee yhdessä asiassa kuten me haluamme, niin me emme ole mukana muistakaan asioista neuvoteltaessa. Näin perussuomalaiset kantavat vastuuta yhteisistä asioista. He eivät osallistu neuvotteluihin mistään muistakaan budjettiin kuuluvista asioista, mutta on ihan varmaa, että he tulevat arvostelemaan muiden tekemiä linjauksia. Odotettavissa on myös uhriutumista siitä, että heidät jätettiin pois neuvotteluista.

Muiden tekemien esitysten ja päätösten arvosteleminen onkin perussuomalaisten leipälaji. Siitä antoi eilen esimerkin Helsingin pormestariksi pyrkivä perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Hän on istunut Helsingin valtuustossa 12 vuotta enimmäkseen tuppisuuna, mutta eilen hän sanoi olevansa valtuustossa vastustaakseen muiden tekemiä aloitteita.

Näinkin helposti voi kuitata kokouspalkkiot ja saavuttaa suurta suosiota. Riittää, että sanoo muiden olevan tyhmiä ja vastustaa heitä. Sitten voikin keskittyä muihin mieltään askarruttaviin tärkeisiin asioihin, kuten vaikkapa prinsessamekkoihin.

Kukaan ei minun tietääkseni ole paheksunut prinsessamekkoja, mutta ei sillä ole väliä. Juuri tällaista kannattajat haluavat kuulla. Välillä voi tietenkin kertoa jollekin toimittajalle saamistaan rivipoliisien viesteistä, joiden todenperäisyyttä kukaan ei voi tarkistaa sekä epäillä kansalaisuushakemusten hyväksymisessä olevan jotain hämärää.

Ei siinä ole mitään hämärää, sillä kansalaisuuden myöntämisestä on säädetty kansalaisuuslaissa. Sen mukaan kansalaisuus voidaan myöntää sellaiselle, jonka henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty, joka on asunut Suomessa keskeytyksettä viisi vuotta, ei ole syyllistynyt rikoksiin eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon, jolla on tyydyttävä suomen tai ruotsin kielen taito ja joka pystyy luotettavasti selvittämään, miten saa toimeentulonsa.

Tämä tieto löytyisi hyvin helposti, mutta epäilyksen siemenen kylväminen on aina helpompaa kuin tosiasioiden kertominen.

Näin helppoa on politikointi, kun on liian laiska tekemään mitään rakentavaa. Jostain syystä semmoiset 20 prosenttia äänestäjistä on sitä mieltä, että tämä on paras tapa rakentaa yhteistä Suomea.

Nyt minulle tullaan taas sanomaan, että poden persufobiaa. En pode, sillä oman kuntamme perussuomalaiset kuntapäättäjät ovat ihan eri maata kuin puolueensa kellokkaat isoissa kaupungeissa. Meillä yhteistyö sujuu erittäin rakentavassa hengessä, sillä meillä keskitytään kunnan ja kuntalaisten asioiden hoitamiseen.