Maalaisjärki ja koronarajoitukset

Miksi aikuiset saavat istua ravintolassa ja käydä kuntosalilla, mutta lapset eivät saa harrastaa kilpaurheilua? Miksi kaupunkien ja kuntien uimahallit on suljettu ainakin koronan leviämisvaiheessa olevilla alueilla, kun yksityiseen vesipuistoon voi mennä uimaan lasten kanssa tai ilman?

Muun muassa tällaisia asioita kyselee kansalaisten lisäksi myös Iltalehden Matti Tanner. Hän pukee sanoiksi monien ajatukset, joiden mukaan viranomaisten koronarajoituksista puuttuu logiikka, ja tolkun saaminen koronarajoituksiin olisi kaikkien etu. Nyt olemme tilanteessa, jossa valtioneuvosto ja ministeriöt linjaavat, että lasten ja nuorten pitää saada harrastaa ainakin rajatusti ja etenkin ulkona, mutta samaan aikaan aluehallintovirastot ja kuntien terveysviranomaiset vetävät päätöksissään täysin toista linjaa.

Niin, miksi tavallisille ihmisille ei ole selvää, miksi julkinen uimahalli on suljettu, mutta aikuiset istuvat ravintolassa? Minun mielestäni ihan siksi, että ihmisille ei kerrota perusasioita vaikkapa perustuslain suojaamasta elinkeinovapaudesta. Toimittajatkin enimmäkseen vain lisäävät hämmennystä kertomalla näistä epäloogisuuksista sen sijaan että avaisivat asiaan liittyvää lainsäädäntöä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Tämä tarkoittaa sitä, että elinkeinovapauteen voi puuttua vain silloin, kun se on ihan välttämätöntä, ja silloinkin siitä aiheutuvat vahingot on korvattava. Viime keväänä otettiin käyttöön valmiuslaki, joka mahdollistaa hyvinkin voimakkaan puuttumisen ihmisten perustuslaillisiin oikeuksiin aina liikkumisvapautta myöten. Nyt valmiuslaki ei ole voimassa, joten viranomaisilla on vain rajalliset mahdollisuudet puuttua ravintoloiden ja yksityisten kuntosalien kaltaiseen elinkeinotoimintaan. Niille voidaan antaa lähinnä suosituksia.

Sen sijaan julkiset uimahallit, kuntosalit ja muut liikuntatilat ovat kuntien eli julkisen vallan omistamia, joten niille voidaan asettaa rajoituksia helpommin kuin yksityisille toimijoille. Kovatkaan rajoitukset eivät vaaranna kenenkään elinkeinoa. Viime kädessä kunnat itse päättävät paikallisista rajoituksista omissa tiloissaan aluehallintoviraston antaman ohjeistuksen mukaisesti. Jokaisessa kunnassa on terveysviranomaisista ja kunnan eri alojen johtavista virkamiehistä koostuva koronatyöryhmä, joka soveltaa aluehallintoviraston linjauksia paikallistasolla ihan sitä kunnan pientä kuntosalia myöten.

Tässä on tämä yksityisen elinkeinotoiminnan ja julkisten tilojen välinen ero, eli suomeksi sanottuna kunta saa tehdä omille tiloilleen mitä haluaa, mutta toisten tiloille ei. Minun ei käy kateeksi kunnan koronatyöryhmän valta, sillä itse en kuntapäättäjänä haluaisikaan olla niitä päätöksiä tekemässä. Asiantuntemukseni ei riitä ja paineita tulee monelta suunnalta, enkä totisesti haluaisi olla päättämässä jostain lasten hiihtokilpailun järjestämisestä.

Eivät nämä asiat helppoja ole kenellekään, ja jokainen meistä alkaa kyllästyä rajoituksiin. Rajoituksia ja suosituksia kannattaa kuitenkin noudattaa, sillä tarvittaessa valmiuslaki voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Kaikkien olisi kuitenkin helpompi ymmärtää tätä koronarajoitusten sekahedelmäsoppaa, jos edes elinkeinotoiminnan ja julkisen sektorin toiminnan erilaisuus tehtäisiin kansalaisille selväksi.

Sen pitäisi olla toimittajille tärkeämpää kuin sopan hämmentäminen.

EDIT 12.2.2021 klo 17.20.
Kymmenet ihmiset ovat kyselleet minulta noista rajoituksista. En minä ole mikään koronatiedottaja, mutta tiivistetään tilanne. Tällä hetkellä aluehallintovirastot päättävät rajoituksista tartuntatautilain nojalla oman toimivaltansa puitteissa. Maan hallitus päättää niistä vasta sitten, jos valmiuslaki otetaan taas käyttön.