Mies puri koiraa
Vanhan sanonnan mukaan ei ole uutinen, jos koira puree miestä, mutta se on, jos mies puree koiraa. Joskus minusta tuntuu, että tätä periaatetta noudatetaan silloinkin, kun koira on purrut miestä, mutta siitä pitää väkisin muokata uutinen. Silloin tehdään juttu, jonka mukaan oikeastaan mies puri koiraa.
Tästä nähtiin esimerkki eilen, kun pääministeri Sanna Marin ilmoitti hallituksen todenneen poikkeusolot. Samalla hän totesi, että valmiuslaista aletaan soveltaa pykäliä 106 ja 107. Seurasin tiedotustilaisuutta vain toisella korvalla, mutta silti minulle ei jäänyt epäselväksi, että se tarkoittaa asetuksen antamista. Valmiuslain pykälien käyttöönotto vaatii aina asetuksen.
En tiedä sanoiko Marin asian jotenkin epäselvästi, mutta ainakin siitä saatiin uutisia, joiden mukaan hallitus rikkoi lakia jo pelkällä ilmoituksella näiden valmiuslain pykälien käyttöönotosta. Tilaisuuden jälkeen Marin täsmensi sanomalla asian vaativan vielä juridista harkintaa, ja siitä saatiin lisää uutisia. Yle kertoi, että hallitus ottaa aikalisän valmiuslain pykälien käyttöönotossa. Iltalehti pisti tietenkin paremmaksi ja uutisoi sopan paisuvan. Oikeusoppineidenkin mielestä hallitus oli rikkonut lakia.
On ihan hyvä, että valtiosääntöasiantuntijat seuraavat tarkasti hallituksen toimia ja kertovat havaintonsa, mutta ei valmiuslaista oteta käyttöön yhtään pykälää tiedotustilaisuudessa. Valmiuslain mukaista asetuksenantovelvollisuutta rikotaan vasta sitten, kun jotain päätetään sen ohi, ei ennen. Pelkkä ilmoitus pykälien tulevasta käyttöönotosta ei riko lakia, sillä ne pykälät saadaan ottaa käyttöön vasta sitten, kun asetus on annettu. Valtiosääntöoppineet tämän tietenkin tietävät, mutta kaikki toimittajat eivät välttämättä tiedä. Ja jos hallitus tämän unohtaa, niin hallituksen istunnoissa mukana olevan oikeuskanslerin tehtävä on muistuttaa siitä.
Oikeastaan nyt olisi pitänyt uutisoida, että hallitus päätti noudattaa lakia, mutta koska se ei myy, niin uutisoitiin hallituksen rikkovan tai ainakin yrittäneen tai aikoneen rikkoa lakia. Tehtiin siis uutinen, jonka mukaan mies yritti tai ainakin aikoi purra koiraa.
Näin siis uutismedia. Iltapäivälehtien politiikan toimittajat ovat asia erikseen, sillä hehän kirjoittavat jutun ihan mistä tahansa. Kun vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela twiittasi, että kokoomuksen laitaoikeisto ei ole pelkästään kokoomuksen ongelma, niin Iltalehden Lauri Nurmi riehaantui. Hänen mukaansa tämä eduskunnan nuorin kansanedustaja ja hänen mukanaan kaikki punavihreät maalittavat kokoomusta äärioikeistopuolueeksi luokattomalla öyhötyksellään. Nurmi todistelee laajasti, että kokoomus on liberaali puolue.
Minun ymmärtääkseni ei Suomela koko puoluetta arvostellutkaan, vaan ainoastaan sen laitaoikeistoa. Kukaan ei kehdanne kiistää, etteikö puolueessa sellaistakin olisi. Nurmi tekee juuri sitä, mistä syyttää punavihreitä, eli lankeaa ”älyllisen epärehellisyyden viettelykseen valitsemalla vain itseään miellyttäviä faktoja”. Sen lisäksi hän käyttää sanaa ”maalittaminen” väärin ja puhuu leimaavasti punavihreistä ja öyhöttämisestä, mutta hyvä sentään, että ei ihan tytötellyt Suomelaa.
Jos uutisia ei ole, niin niitä tehdään, ja jos poliittisen kolumnin aihetta ei ole, niin se keksitään.
Moni toimittaja tuntuu kasvaneen lakien tulkinan ja sovelluksen ammattilaiseksi. Sama koskee koronan hoitoa muutenkin. Pienimmässäkin toimituksessa tuntuu istuvan em alojen huippuammattilaisia.Silmää räpäyttämättä tuutataan tuutista ulos keskeneräistä tai jopa väärää tietoa. Koronatiedottaminenkin tuntuu paljon selvemmältä kun tyytyy ns virallisten tahojen tietoon ja jättää lehdet välistä pois.Jos virallisessa tiedotuksessa ilmenee virheitä niin he yleensä jossain kohtaa oikaisevat ne.Tätä suosittelen mediallekin lämpimästi.
Voiko tuota enää selvemmin meille maalaisjärkisille selvittää. Juuri tuossa on ero asiaviestinnän ja roskalehtien kirjoittelun välillä.