Kyykytystä vai lepsuilua?
Kun kuukausi sitten kerroin hallituksen suunnittelemasta pohjoismaisen työnhaun mallista, niin palautteen pääsisältö oli, että nykyinen hallitus se vasta työttömiä kyykyttääkin. Luultavasti samanlaisen reaktion aiheuttaa Helsingin Sanomien toissapäiväinen juttu, jonka otsikon mukaan työttömille on tulossa hakemuspakko ja haastatteluja. Auki on vielä, pysyykö työtöntä velvoittava työtarjous uudessakin mallissa mukana vai luovutaanko siitä. Sen säilyttämistä kannattaa EK, mutta työntekijät ja osa työnantajista olisivat valmiita luopumaan siitä.
Velvoittava työtarjoushan tarkoittaa käytännössä sitä, että TE-toimisto lähettää tiedon jostain auki olevasta työpaikasta, jota työttömän on sitten pakko hakea karenssin uhalla. Työnhakuvelvollisuus puolestaan on ollut olemassa ties kuinka kauan, sillä ihan lain mukaan työttömän on tukea saadakseen haettava työtä ja oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Tähän ei ole suunnitteilla muutosta, vaan nyt pohditaan vain TE-toimistojen lähettämien työtarjouksien velvoittavuudesta luopumista.
Epäselvästä otsikosta huolimatta Helsingin Sanomien juttu on ihan asiallinen, mutta sen ymmärtäminen vaatii taustatietoja aiemmista päätöksistä ja yleensä koko järjestelmästä. Siinä puhutaan aktiivimallin parannellusta versiosta selittämättä aktiivimallia, joten minäpä selitän sen vielä kerran.
Aktiivimalli ykkönen oli Sipilän hallituksen luomus, jossa työttömät velvoitettiin hakemaan, saamaan ja tekemään palkkatyötä 18 tuntia kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana työttömyystuen leikkaamisen uhalla. Mallista tuli pelkkä tukileikkuri, kuten oli tarkoituskin. Aktiivimalli säädettiin vauhdilla joulun alla 2017 ja se tuli voimaan ilman että kukaan tiesi pariin kuukauteen miten sitä sovelletaan.
Aktiivimalli ykkösen lisäksi Sipilän hallitus valmisteli omatoimisen työnhaun mallia, jota sanottiin aktiivimalli kakkoseksi. Tarkoitus oli, että sekä aktiivimalli ykkönen että kakkonen olisivat olleet voimassa samanaikaisesti. Omatoimisen työnhaun malli olisi velvoittanut työttömät hakemaan enintään neljää työpaikkaa kuukaudessa karenssin uhalla. Karenssit olisivat lieventyneet vähän. Ensimmäisestä laiminlyönnistä olisi seurannut muistutus, toisesta kymmenen päivän karenssi ja kolmannesta 20 päivän karenssi ja sitten työssäolovelvoite. Tältä tilanne olisi näyttänyt vertailtuna nyt ehdotettuun malliin.
(Tässä somesta poimitussa kuvassa on yksi virhe. Sipilän hallituksen nyttemmin kumotussa aktiivimalli ykkösessä edellytettiin 18 tunnin palkkatyön tekemistä noin kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana, ei kuukaudessa.)
Uutena on siis tulossa velvollisuus hakea 0-4 työpaikkaa kuukaudessa, ja sekin on lievennys kumottuun aktiivimalli ykköseen. Siinähän työtä piti myös saada ja tehdä tuen leikkauksen uhalla. Omatoimiseen työnhaun malliin työnhakuvelvollisuus olisi otettu mukaan aktiivimalli ykkösen työnsaantivelvollisuuden lisäksi. Hakemisen laiminlyönnistä olisi seurannut karenssi, saamisen epäonnistumisesta tuen leikkaus.
Omatoimisen työnhaun mallin valmistelu keskeytettiin ja aktiivimalli kumottiin vuoden 2020 alussa. Nykyisen hallituksen pohjoismaisen työnhaun malli lieventäisi uusia karensseja enemmän kuin kesken jäänyt omatoimisen työnhaun malli, ja sen lisäksi se lieventäisi myös nykyisiä karensseja. Se näyttäisi tältä.
Työnhakuvelvoitteen laiminlyönnistä tulisi ensimmäisellä kerralla huomautus ja myöhemmin porrastetusti karenssia siten, että huomautuksen jälkeen työttömyysetuuden menetys olisi viisi päivää ja sitä seuraavasta kymmenen päivää. Myös nykyiset sanktiot lievenisivät kautta linjan. Tätä EK sanoo karenssijärjestelmän ”löperöittämiseksi”, joten asenne sillä suunnalla on selkeän negatiivinen. EK näyttää haluavan lisää kepillä uhaten tehtyjä turhia hakemuksia.
Sitten on vielä erikseen työssäolovelvoite. Tällä hetkellä työttömän on toisen laiminlyönnin jälkeen tehtävä 12 viikkoa palkkatyötä päästäkseen takaisin työttömyysturvalle. Velvoitteen voi täyttää myös osallistumalla työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kuten koulutukseen tai kuntouttavan työtoiminnan nimellä tehtävään palkattomaan työhön. Jatkossa työssäolovelvoite seuraisi vasta neljännestä laiminlyönnistä.
Jos hallitus ja eduskunta hyväksyvät pohjoismaisen työnhaun mallin, niin oppositio tulee syyttämään hallitusta työttömyyden suosimisesta. Voi tietysti käydä niinkin, että oppositio kääntää kelkkansa ja syyttääkin hallitusta työttömien kyykyttämisestä. Aiemmasta palautteesta viisastuneena en syytä kummastakaan. Kirjoitinkin tämän vain muistin virkistämiseksi siltä varalta, että oppositio kääntää sen kelkkansa.
Lieneekö kukaan miettinyt sitä katsotaanko avoimiin kuntarekryihin osallistuneet työhakemuksen lähettäneisiin? Itse olen liittynyt kahteen avoimeen kuntarekryyn, tosin huonolla menestyksellä toistaiseksi.
Siis rinnastetaanko (muotoilin huonosti)
Tähän hakuvelvoitteeseen voisi liittää työnantajan ilmoitusvelvollisuuden: työnantajan olisi aina esitettävä kirjallinen selvitys siitä, miksi on tai ei ole palkannut työnhakuun ohjattua työtöntä. Tämä olisi win-win-tilanne, jossa keneltäkään ei tuhlaantuisi ylimääräistä aikaa eikä vaivaa itsestäänselvyyksiin. Ja tietysti voisi tasapuolisuuden vuoksi ajatella myös sellaista työnantajan kyykytysmallia, jossa olemattoman työpaikan tarjoamatta jättämisestä saisi ensimmäisellä kerralla huomautuksen, ja sitten vaikka porrastetusti nousevan sakon.
Hyvin suuri osa työttömyyden ”hoitamisesta” irtosi kaikesta todellisuudesta ja reaalimaailmasta jo 1990-luvun suuren laman aikoina, joten tuskin tuollaisistakaan konsteista mitään haittaa olisi. Ainakin ne olisivat linjassa nykyisen järjestelmän kanssa: joukkotyöttömyyden ja varsinkin joukkotyöttömyyden oloissa työtöntä on rankaistava siitä että työtä ei ole tarjolla niin että miksi ei rankaista tyhjän tarjoamatta jättämisestä myös työnantajaa.
On eri asia, että työttömyysturvan saaminen edellyttää ihmiseltä aktiivista työnhakua, mutta se asia on aina ollut Suomen työttömille itsestäänslevyys ilman jatkuvaa nöyryyttämistäkin. Työn merkitys kun opetetaan jo kotona, ainakin meille tavallisten ihmisten kakaroille on aina opetettu.
Jep jos työttömille tulee työnhaku velvoite pitää myös työnantajille tulla velvoite vastata jokaiseen työnhakuun kirjallisesti ja henkilökohtaisesti ei siis mikään copy-paste vastaus. Myös henkilöille, jotka eivät tulleet valituksi pitää kirjallisesti vastata. Mikäli kirjallista vastausta ei tule kohtuullisessa ajassa esim. 30 päivässä asetetaan työnantajalle uhkasakko joka juoksee joka päivä kun vastausta ei tule.
Mikäli joku yritys toistuvasti rikkoo vastaamisvelvollisuutta työhakemuksiin pitää lakiin kirjata työttömille oikeus hakea sellaista yritystä konkurssiin.
Meinasin juuri itse kirjoittaa samasta. Niin Sipilän kuin Marininkin hallituksen mallista puuttuu edelleen työnantajia kunnon rangaistuksien voimalla velvoittavat velvollisuudet. Niitä ei tule yksikään hallitus vaatimaan ikinä eikä koskaan. Koska työnantajien vapaus toimia työttömyyden hoidossa on pyhälehmä johon ei saa koskea. He voivat toimia niin sanotusti miten itseä huvittaa. Jos esimerkiksi saavat työpaikkailmoitukseensa 25 hakemusta. Niin yhdellekään ei tarvitse edes kuitata että hakemus vastaanotettu jos nyt ei vaikka satu kiinnostamaan vaikka kaikki edellytykset vastaamiselle olisi. Eli siis aivan alkeellinen juttu, jonka nyt luulisi olevan päivänselvää jokaiselle työnantajalle?
Ja tuo ja paljon muuta on mihin pitäisi saada selvät pelisäännöt miten työnantaja toimii kun saa työttömältä hakemuksen. Ja niitä pelisääntöjä valvotaan ja rangaistaan samalla mitalla kuin työtöntäkin joka laiminlyö pelisääntöjä. Ja ennen kuin tämä tapahtuu niin minusta koko vain työttömien suuntaan menevät kepitykset ei toimi. Miksi ne toimisi kun pahimmillaan työtön voi joutua vastuseen työnantajan välinpitämättömyyden ja ehkä jopa toisinaan tarkoituksellisen kiusaamisen kohteeksi.
Työnantajahan voi tällä hetkellä halutessaan antaa työvoimatoimistoon mitä tahansa lausuntoja työttömästä jopa perättömiä, asiaottomiakin jne. Voi sanoa vaikka työtön oli vastahakoinen eikä kiinnostunut työstä jne. Sillä ei ole merkitystä pitääkö nuo paikkansa. Se on työttömän päänsärky selitellä nämä työvoimatoimistoon. Ei seuraamuksia työnantajalle jos asia osoittautuu perättömäksi. Sen sijaan työttömälle varmasti tulee jotain seuraamuksia jopa silloin kun tieto on perätön mutta ei voi todistaa sitä.
Uskon, että monet työnantajat on hyvin tietoisia tästä asemastaan toimia epäreilusti ja aivan varmasti he asemaansa hyväksikäyttävät vailla mitään omaatuntoa. Tuollainen toimintahan voidaan jopa katsoa työttömiä kouluttavaksi toiminnaksi useiden mielestä. Vähän kuten simputus on joidenkin mielestä oikein armeijassa, koska joillakin nyt on valtaa siihen halutessaan. Mutta tätäkin ollaan jo onnistuneesti saatu jo kuriin varmasti mutta tuskin mitenkään riittävästi. Mutta sama kuri pitää saada työnantajillekin. Mikä siinä on niin vaikeaa? Pitäisi onnistua jos se onnistuu työttömillekin ihan vain laatimalla asiasta lait joilla voidaan rangaista samaan malliin kuin työtöntäkin. Katsotaan sitten voitaisiko työttömyyttä saada vähennettyä nyt se vähentäminen lepää aivan liikaa työttömien harteilla, joita kaikki paremmassa asemassa olevat haluaa niin kovasti ruoskia.