Lupa panetella ja solvata
Kuten tiedetään, niin kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) tuomittiin jo kolmannen kerran kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Juridisesti hän on rikoksenuusija, mutta Tynkkysen itsensä mielestä kyseessä oli sananvapausoikeudenkäynti. Hän kertoo puolueensa haluavan muuttaa rikoslakia, koska lainkohta on mielivaltaisen epätarkkarajainen ja ihmisten on mahdoton tietää, missä menee laillisuuden raja.
Jostain syystä vain perussuomalaisilla tuntuu olevan ongelmia tämän lainkohdan kanssa. Kaikki muut pystyvät puhumaan asiasta joutumatta oikeuteen. Muut puolueet ja niiden kansanedustajat myös pyrkivät muuttamaan lakeja parlamentaarisin keinoin, mutta Tynkkynen haluaa muuttaa lakia rikkomalla sitä. Hänen puolueensa hyväksyy menettelyn, sillä Riikka Purran mukaan kolmaskaan tuomio ei vaikuta Tynkkysen asemaan puolueen kolmantena varapuheenjohtajana. Taakse ovat jääneet ne ajat, jolloin puolueessa edes muodollisesti harjattiin rikoksista tuomittuja lyhyellä eduskuntaryhmästä erottamisella.
Kerrataanpa taas tuota sananvapautta.
Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Perustuslaki siis kieltää ennakkosensuurin. Rikoslaista sitten löytyy niitä kriminalisoituja puheita, joita kukaan ei ennakolta estä, mutta joista voi jälkikäteen joutua vastuuseen. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on yksi sellainen rikosnimike, ja se löytyy rikoslain 11 luvusta. Luvun otsikko on Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei ole siinä luvussa sattumalta, vaan otsikko kertoo rikoksen vakavuudesta.
Lainkohta kuuluu näin:
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on monta kertaa linjannut sananvapautta, ja tämä linjaus tunnetaan hyvin.
Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
EIT:n linjaus ei kuitenkaan oikeuta kiihottamista kansanryhmää vastaan, ja sananvapauden ja sanomisen vastuun rajankäyntiä Tynkkysen uusinkin tuomio on. Tynkkynen vetoaa kansan oikeustajuun, jota tunnetusti ei ole. Ei ole mitään kansan kollektiivista oikeustajua, vaan on vain yksilöiden oikeustajua. Se muuttuu nopeasti kulloinkin koolla olevan kansanjoukon oikeustajuksi, ja jos sen mukaan ruvetaan tuomitsemaan, niin lyhtypylväät loppuvat kesken lynkattavien paljouden takia. Tynkkynen lienee saanut kokemusta omasta oikeustajustaan poikkeavasta oikeustajusta seuratessaan viime päivien keskustelua sosiaalisessa mediassa.
Se siitä tuomiosta, jota on puitu ja puidaan jatkuvasti somessa. Minua kiinnostaisi oikeasti tietää, miten Tynkkynen ja muut perussuomalaiset haluavat lainkohtaa muutettavan. Mitä sieltä otetaan pois ja mitä jätetään lakiin? Otetaanko sieltä pois rotua, ihonväriä, syntyperää ja kansallista tai etnistä alkuperää koskevat maininnat ja jätetään uskontoa, vakaumusta, seksuaalista suuntautumista ja vammaisuutta vastaan kohdistuva kiihottaminen kriminalisoiduksi? Vai otetaanko nekin pois, jolloin kaikkia näitä ryhmiä saa vapaasti panetella ja solvata? Olen ymmärtänyt, että perussuomalaiset olisivat valmiita säilyttämään suorien uhkauksien kriminalisoinnin, mutta solvaamisen ja panettelun pitäisi kuulua sananvapauteen.
Eipä se lakia selventäisi, sillä sitten jouduttaisiin jatkuvasti vetämään rajaa laittoman uhkauksen kohdalle. Missä kohtaa solvaaminen ja panettelu muuttuvat uhkaukseksi? Olisiko vaikkapa vaatimus kaikkien homojen pakkosiirtämisestä Ahvenanmaalle reservaattiin laitonta vai laillista?
En minä tiedä, eivätkä varmasti tiedä perussuomalaisetkaan. En edes ymmärrä, miksi tällaista pitäisi lainsäädäntötasolla pohtia, kun siellä on asiaa jo kertaalleen pohdittu. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on laissa Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten vaatimuksesta, ja siihen on ihan historialliset syyt. Sanoista ne ihmisvainot ovat ennenkin alkaneet.
***
Täällä sitten kommentoidaan asiallisesti. Henkilöön tai kansanryhmiin kohdistuvia solvauksia ei sallita.
Nämä lain ”vaikeasti ymmärrettävyyden” kommentit ovat hieman samanlaisia kuin työmarkkinakeskustelussa olevat kommentit siitä, kuinka yleissitovat työehtosopimukset estävät paikallisen sopimisen. Näin kuulemma on, mutta kukaan ei osaa eritellä, että mikä asiassa on niin vaikeaa ymmärtää tai muuten vain estää jonkin toiminnan.
Voin kyllä antaa yhden hyvän esimerkin ihan elävästä elämästä, missä TES esti molempien osapuolten kannalta järkevän toiminnan ja jossa paikallinen sopiminen olisi parantanut sekä työntekijän, että työnantajan tilannetta.
Eli sanotaan nyt vaikka, että Työntekijä A työskentelee Yrityksessä X kuukausipalkalla säännöllisen työajan sijoittuessa arkipäiville. Yritys X ostaa Työntekijä A:n normaaliin työnkuvaan kuuluvaa työsuoritetta viikonloppuisin Yritykseltä Y suoritusperusteisella hinnoittelulla. Työntekijä A olisi halukas sillointällöin tekemään kyseistä työsuoritetta viikonloppuisin suoritusperusteisella hinnoittelulla, joka vastaisi Yrityksen X Yritykselle Y maksamaa korvausta työnantajakustannuksilla yms. vähennettynä. Tuo korvaus erityisesti ruuhkahuippujen aikaan nousee huomattavasti Työntekijä A:n normaalia (kuukausipalkasta muunnettua) tuntipalkkaa korkeammaksi ja on jopa parempi kun normaali ylitöistä maksettu korvaus. Työntekijä A pystyisi siis ajoittain ”poimimaan rusinat pullasta” ja saamaan erittäin hyvän korvauksen tekemästään työstä.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että Työntekijä A ja Yritys X eivät voi tehdä tällaista sopimusta, sillä kun kyseessä on sama työnantaja, niin nämä viikonloppuisin tehtävät ylimääräiset työt ja normaalit päivätyöt lasketaan samaan työaikaan. Näinollen Yritys X joutuisikin maksamaan loppukuussa tehdyistä ”normaaleista” työtunneista myös ylityökorvausta, vaikka suoritusperusteisesti on jo maksettu huomattavasti ylityökorvausta isompi summa.
Onhan tuossakin tapauksessa toki mahdollista kikkailla korvaukset niin, että ne kutakuinkin vastaavat todellista tilannettta tai työntekijä voi perustaa toiminimen, jonka kautta laskuttaa nuo erilliset työt tms. Mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että yleissitova TES tekee tässä tapauksessa toiminnasta huomattavasti hankalampaa vain sen takia, että työntekijä ja työnantaja eivät voi sopia siitä, että kyseisiä tunteja ei lasketa siihen normaaliin tuntikertymään, vaan ne kuuluvat erillisen sopimuksen piiriin. Sitten kun kyse on muutamista satasista kuukausitasolla, niin hyvin erikoiset kikkailut palkanlaskennassa tai toiminimen perustamiseen ja sen pyörittämiseen liittyvät ylimääräiset hommat tekevät koko touhusta kannattamatonta.
Vaikka sillä työntekijällä olisikin kova halu tehdä läpi viikon niitä töitä, niin onko se mitenkään järkevää jaksamisen ja työn jäljenkään kannalta?
Ja onko se kova halu tehdä viikonloppuylitöitä lopulta työntekijän oma toive – vai sanooko työnantaja X, että teepä nyt nämäkin tunnit, tai lähde kävelemään. Tarkoitan siis sitä, miten tasa-arvoisesti työnantaja ja työntekijä voivat tuossa neuvotella?
Tes ei kyseistä ”joustavaa” sopimista estä, vaan työaikalaki. Valitukset voi ohjata maan hallitukselle ay-järjestöjen sijaan.
Iltapäivälehtien nettikommenteissa korostuu taas kerran uhriutuminen. Tyyliin: ”Ei ole sananvapautta. Tynkkynen puhuu totta. Muiden puolueiden edustajat saavat sanoa mitä tahansa, mutta persut ei. Poliittinen oikeudenkäynti.”
Ville Rannan pilapiirros: Sebastian Tynkkyselle kolmas sulka hattuun on myös nostattanut tunteita.
Lopettakaa tai ainakin vähentäkää ip-lehtien lukemista. Etenkin niiden oudosti moderoituja kommenttipalstoja. Sulka, jopa sulkapäähine mr. Timoselle palstojen perkaamisesta; toki kunnia muillekin, jotka niitä tunkioita sietävät möyhiä.
Milloinkahan tämä PS+KOK(+KD?) -vetoinen politiikan alennustila loppuu? Vai olemmeko yhteiskuntana ohittaneet kynnyksen, jonka ylitettyämme luisu kiihtyy.
Olen lopettanut Iltalehden lukemisen kokonaan. Vaikka laitan omalla nimelläni ihan asiallisen, toki persuja kritisoivan kommentin, niin ei mene läpi.
Persujen törkeät, nimimerkillä kirjoitetut menevät läpi että heilahtaa. Packalen (ps) osakkaana firmassa, joka moderoi. Sen kyllä huomaa.
En ole ostanut ip-lehtien irtonumeroita yli kymmeneen vuoteen. Viimeiseen kahteen vuoteen en ole käynyt edes niiden nettisivuilla ollenkaan. En ole kokenut jääväni mistään paitsi, mutta verenpaineeni on pysynyt tasaisempana. Suosittelen tätä muillekin lämpimästi.