Hyvää ja huonoa
Kun hallitus viime keväänä lähetti pohjoismaisen työnhaun mallin suunnitelman lausuntokierrokselle, siitä uutisoitiin aktiivimallin paluuna. Kun kerroin kyseessä olevan eri asia, niin palaute oli erittäin ikävää. Minun sanottiin kääntäneen takkini ja ruvenneen työttömien kyykyttäjäksi. Työttömillä ei yleensäkään ole aihetta odottaa parannuksia asemaansa, ja Sipilän hallituksen aktiivimallin jälkeen sitä oli vielä vähemmän. Asiaa ei ainakaan auttanut harhaanjohtava ja jopa suorastaan valheellinen uutisointi uudesta aktiivimallista.
Tänään hallitus on sitten antamassa lopullisen lakiesityksensä, joten palataan aiheeseen. Ainakin uutisointi on nyt sen verran oikeampaa, että enää ei puhuta aktiivimallista. Olen kuitenkin varma, että eduskunnassa siitä puhutaan. Siitä puhuvat ne, jotka sen Sipilän hallituksen aktiivimalli ykkösen tekivät ja suunnittelivat aktiivimalli kakkosta. Näin he tulevat myöntäneeksi omien aktiivimalliensa kelvottomuuden.
Lukekaa vielä kerran näiden mallien vertailu, jonka linkitän tähän nyt uudelleen. Sipilän hallituksen aktiivimalli ykkösessä piti sekä hakea että saada palkkatyötä tuen leikkaamisen uhalla. Suunnitteilla olleessa aktiivimalli kakkosessa piti sen lisäksi hakea tietty määrä työpaikkoja kuukaudessa tuen menettämisen uhalla. Karenssi olisi tullut heti ensimmäisestä epäonnistumisesta.
Aktiivimalli ykkönen on kumottu, eikä se enää ainakaan tämän hallituksen aikana nouse haudastaan. Aktiivimalli kakkonen jäi onneksi suunnitteluvaiheeseen, sillä yhdessä ykkösen kanssa se olisi tehnyt työttömyydestä täysin sietämätöntä. Samaan aikaan olisi pitänyt saada ja tehdä palkkatyötä tietty tuntimäärä sekä hakea todistettavasti töitä. Karenssi olisi tullut heti ensimmäisestä työnhakuvelvoitteen laiminlyönnistä.
Aktiivimalli ykkösen ihan lain esitöissä kerrottu tavoite oli työttömyysturvamenojen säästäminen, ja samaa henkeä näkyy yhä olevan Elinkeinoelämän keskusliiton antamassa lausunnossa. Siinä epäillään työttömyysturvamenojen kasvavan karenssijärjestelmän yleisen lievenemisen takia. Niin varmaan tulee myös tapahtumaan, mutta ainakin työttömien elämä helpottuu edes vähän. Sille helpottumiselle en halua panna hintalappua.
Pohjoismaisen työnhaun malli on uusi, ja aika näyttää miten se toimii. Toimiminen taas riippuu siitä, miten se toteutetaan. Hyvää mallissa on kaikkien karenssien lieveneminen sekä ensimmäisestä laiminlyönnistä seuraava muistutus ilman karenssia. Huonoa on, jos työnhakuvelvoitetta ruvetaan noudattamaan kaavamaisesti ja neljän työpaikan hakemista edellytetään olosuhteista riippumatta. Laki lähtee siitä, että haettavien työpaikkojen määrä on 0-4 hakijan työkyvystä riippuen. Kyllä sen pitää riippua myös tarjolla olevista työpaikoista, sillä jos työssäkäyntialueella ei ole riittävästi avoimia työpaikkoja, niin työllistyminen ei mitenkään onnistu kaikilta. Turha työnhaku kuormittaa työttömien lisäksi myös työnantajia, jotka joutuvat käsittelemään jopa 14 miljoonaa työhakemusta vuodessa.
Kiusaus jättää avoin työpaikka ilmoittamatta MOL:n sivuilla on varmasti suuri, jos ilmoittamisen seurauksena on hakemusten tulva. Siitä taas seuraa, että näkyvästi avoimiin paikkoihin tulee vieläkin enemmän hakemuksia, ja sitten nämäkin työnantajat saattavat lopettaa ilmoittelun. Tämä kierre voidaan välttää, jos työnhakuvelvoitetta harkittaessa otetaan huomioon työpaikkatilanne. Käsittääkseni näin on tarkoitus myös tehdä.
TE-toimistoihin ja kuntiin palkataan uusia työntekijöitä, joiden perehdyttäminen uuteen malliin on erittäin tärkeää. Työvoimaviranomaisten helmasynti on kaavamaisuus, josta pitäisi päästä eroon ja kyetä ottamaan huomioon työttömän työnhakijan henkilökohtainen elämäntilanne. Työttömät eivät ole massaa, vaan jokainen on omassa elämäntilanteessaan oleva yksilö.
Toivottavasti tämä ymmärretään laajasti ja unohdetaan se keppi.
***
EDIT 7.10.2021 klo 22.00
Ile on tänään viettänyt blogissani noin kuusi tuntia ja kirjoittanut noin sata kommenttia, joiden sisältö on tissiposki-demareille ilkkumista. Ilen kommentteja on nyt kertynyt blogin roskakoriin viikossa 575 kappaletta. Kun tuhat tulee täyteen, niin teen rikosilmoituksen tietoliikenteen häirinnästä.
Mielenkiintoista nähdä miten tämä uudistus toimii. Eli työtä pitää hakea keskimäärin kerran viikossa? Entä siinä tapauksessa kun oman alueesi ilman koulutusta mahdolliset työpaikat on täytetty, eikä oman alan töitä ole tarjolla? Pitääkö siinä tapauksessa hakea työtä mihin oma ammattiosaaminen ei riitä vaikka alanvaihto ei itseä houkuttelisi ollenkaan?
No ainahan sitä hakea voi, mutta eihän silloin kyllä valita. Ehkä jos kuoppaa läheltä omaa osaamista, eikä muita hakijoita ole, niin voi jopa työnantaja kiinnostua. Silloin voisi olla teoriassa mahdollista päästä kokeilemaan, onnistuuko vaikka harjoittelijana ensi alkuun. Jos ei valita, niin so what. Haettu on. Sehän on pääasia, että korvaus tulee.
Entäpä sitten kuntarekry? Olen itse kahden kunnan rekryissä avoimella jatkuvalla haulla, otetaanko tämä huomioon uudessa mallissa?
Sitä sun pitää varmaan kysyä sun kunnan TE-palveluista tai kuntakokeilusta, jos olet sen alaisuudessa etkä työkkärin.
Tämän mallin todellinen tarkoitus on pakottaa kaikki työttömät työvoimanvuokrafirmojen listoille joista tarjotaan ennalta arvaamattomasti muutaman tunnin tuurauksia, josta saatu muutaman tunninpalkka ei riitä edes matkakuluihin. Sitten jos työtön joutuu kieltäymään yhdestäkin tuurauksesta vaikkapa lääkäri käynnin tai muun syyn takia lätkäistään huomautus ja seuraavasta karenssi.
Tässä uudistuksessa ei määritellä mitenkään sitä mikä on oikea työpaikka, joten se voi olla vaikka joku pari kertaa kuussa tuleva muutaman tunnin ruuhka tuuraus.
Toisaalta eipä noi pysty mitenkään valvomaan lähettääkö työtön oikeasti kaikki hakemuksensa joka kuukausi, jotka väittää lähettäneensä. Jos kaikki työttömät lähettävät mallin mukaan hakemuksia on se 15 miljoonaa hakemusta vuodessa. Vaikka kaikki 2000 virkailijaa eivät tekisi mitään muuta kuin tarkistaisivat yksi kerrallaan hakemuksien lähettämistä ei valvonta riitä kuin pieneen osaan.
Moni työtön voi vielä tehdä niin, että jos tuntee jonkun pikkufirman pitäjän hakee sieltä töitä, jotta byrokratia tulee täytetyksi ja jos viranomaiset kysyvät asiasta firmanomistaja vain sanoo, että ei ollut sopiva hakija tai työvoiman tarve peruuntui. Hakuvelvoite täyttyi silti eikä tullut teknistä virhettä byrokratian kanssa.
Tuo työn hakuvelvollisuus on tietysti tarkoitettu niille työttömille, jotka eivät muuten edes yritä työllistyä. Suurin osa työttömista hakee töitä moninkertaisesti neljän pakko hakemisen lisäksi. Se on normaalitilanne. Avainkysymys ja myös kynnys on, miten ammattitaitoisesti te-toimistoihin palkat tavat ja vanhat virkailijat osaavat auttaa työtöntä työllistymään. Nykyinen tyyli on kytätä selvityksiä ja niiden jättämisen määräaikoja ja tietysti lätkäistä virheistä ja työttömän tietämättömyyden takia pitkiäkin karensseja. Päätöksestä valittaminen on tehty myös vaikeaksi. Ei ole ihme, jos työtön pettyy ja turhautuu lopulta. Jos uusi malli auttaa oikeasti työtöntä paitsi saamaan työtä myös henkisesti ja jopa fyysisesti, niin sitä kannattaa kokeilla. Työttömät ei todellakaan ole yhtenäinen joukko, vaan ryhmä täynnä erilaisia yksilöitä kirjavilla taustoilla.
Tämä mahdollistaa sen kuuluisan lain tulkitsemisen, mikä johtaa ns. lärvikertoimen käyttämiseen. Jos ei läheltä työtä löydy, pitää karenssien pelossa etsiä kauempaa. Ja kauempaakin pitää sitten vaikka miten järjetön työpaikka hyväksyä, vaikka sen myötä oma arki myllääntyisi, palkka ei riittäisi toimeentuloon, perheen pitäisi muuttaa, lasten kenties vaihtaa koulua, ja asunto myydä puoli-ilmaiseksi jos edes myydyksi saa.
Työvoimaviranomainen ei päässe tavoistaan eroon, vaan jatkaa aktiaan pilkun kanssa. Valittaa voi, mutta harvoin se tiottaa tulosta. Työttömyyskassat ja vakuutusyhtiöt ovat samalla viivalla: maksut otetaan vastaan, mutta korvausyen maksaminen kangertelee…
”Valittaa voi, mutta harvoin se tuottaa tulosta.” Tässä Suomeksi kutsutussa ns. ’oikeusvaltiossa’ on erikoinen taho, joka saa tutkii omia väärinmenettelyjään ja antaa niistä asiakkaan elämään ratkaisevasti vaikuttavia taloudellisia tuomiota ilman ulkopuolista, puolueettomaan tahon kuulemista. Tätä kansalaisten oikeusturvaa uhkaa siis TE-toimisto, (Työ- ja elinkeinotoimisto, työvoimatoimisto, työkkäri, jne.). Toki voi yrittää valittaa asiasta ns. ’vakuutusoikeuteen’. Ja eduskunnan oikeusasiamiehellekin.
Joo, ei uskoisi että elämme 2021-luvulla! Nämä tällaiset ”tahot” ovat ikäänkuin jäänteitä 1800-luvun tsaarinvallan aikaisesta byrokratian hirmuvallasta.
Virkavaltaisuus ja asiakkaan kohtelu hallintoalamaisena ei ole tätä päivää – paitsi työttömien kohtelussa. Jotenkin Suomessa koetaan yksilön työttömyys ja työtön henkilö ikäänkuin rikollisuuden muotona, niskurointina laillista yhteiskuntajärjestelmää kohtaan. Tämä asenne näyttää läpäisevän kaikki yhteiskuntakerrokset.
Tehokas tapa saada työttömät häpeämään omaa tilannettaan! Silloin onkin sitten lupa potkia jo maassa makaavaa, haavoittuvassa tilassa olevaa lähimmäistä, työtöntä. Yhteiskuntamme on kova ja sydämetön sille, jonka kohdalle osuu työttömyys. Tämä ei voi olla oikein.
Mielestäni koko asennoituminen työttömyyteen pitäisi muuttaa siten, että lähtökohtana on ihminen, joka haluaa tehdä työtä, ja oman työn tarjoaminen tehtäisiin mahdollisimman vaivattomaksi ja tehokkaaksi. Kommenttiosiossa joku mainitsikin työosuuskunnat, jotka valtio tai kunta omistaisi, ja joiden kautta ja avulla työtön markkinoisi omaa osaamisalaansa mahdollisille asiakkaille eli työnantajille. Osuuskuntamuoto olisi palkanmaksun kannalta yksinkertainen ja helppo molemmille osapuolille. Työttömän status ei olisi yrittäjä, joten työttömyyskorvauksen maksuperuste pysyisi koko ajan voimassa siltä ajalta jolloin työtehtäviä ei olisi osuuskunnan kautta saatavilla.
Malli voisi olla nimeltään ”Porkkanaa, ei keppiä”. TE-toimistot voisi siten lakkauttaa tarpeettomina muinaisjäänteinä.
Komppaan satpros! Tämä esitetty ”uudistus” ei jää mitään velkaa keskiaikaisen kirkonmiehen käsitykselle ihmisestä. Syntinen se on, suuri saatana, köyhä ihmispolo. Nöyryytys- ja häpeärangaistukset käyttöön vaan! Jos ei muu auta, pistetään keskelle kaupungintoria kunnon rovio pystyyn ja poltetaan pois päiviltä ”pahimmat”. Kuoleehan ne siihen, mutta sielu kerkiää kiirastuleen ja kenties puhdistautumaan. Ja ovatpahan varoitukseksi muille…
Näin vanhan noitasuvun vesana haistan kyllä inkvisiittorin.
”Työttömiä pitää patistella”… Minun korvaani tuon voisi korvata lauseella:”Tässä tämä kynnysmatto (lue: työtön), sitä pitää vähän pudistella. Sisään kantautuu ikävästi roskaa ulkoa, eikä ole kiva kävellä enää sukkasillaan”.
Mitä jos haravoitaisiin piha? Tehtäisiin, kuten Lea Bäckman ehdottaa? Luotettaisiin siihen, että ihminen kykenee omatoimisesti järjestelemään asiansa, kun vain siihen uskotaan ja annetaan vähän taustatukea?
Eihän se vaatisi muuta kuin – kokonaan toisenlaisen ihmiskuvan. Ja hiukka realismia; eivät ne työpaikat synny työttömiä kepittämällä.
Lea kirjoitti hyvin. Näissä kyykytyksissä ei ilmeisesti ole muuta jarrua kuin työnantajien pelko turhista hakemuksista.
”Esityksen mukaan ensimmäisestä laiminlyönnistä seuraisi muistutus, toisesta viiden päivän ja kolmannesta 10 päivän karenssi.
Tämän jälkeen laiminlyönnistä seuraisi työssäolovelvoite, eli työttömyysturvan palauttaminen vaatisi määräajan mittaista työntekoa tai osallistumista työllistämistä edistäviin palveluihin.”
Jos tämä ei ole täyden mielivallan mahdollistava kyykytysjärjestelmä, niin mikä sitten on? Jos on syystä tai toisesta laiminlyönyt nämä työttömän kiusaksi keksityt velvoitteet, ei karenssikaan enää riitä, vaan pakkotyöhön on osallistuttava mikäli mielii saada jatkossa työttömyyskorvausta.
Ihmisellä voi olla tuhat ja yksi syytä miksi laiminlyönti on tapahtunut. Mielenterveys- ja päihdeongelmat, toisesta ihmisestä täyspäiväisessä hoitovastuussa oleminen, sairaus, mitä vain. Tämä sitten kostetaan ilmaistyöllä tai jonninjoutaviin höpöhöpö-kursseihin pakottamalla. Eihän tässä ole taaskaan mitään järkeä.
Olisi hienoa, jos näitä lakeja rustattaisiin joskus tutkimuksiin nojaten, eikä vain omaa arvomaailmaa peilaten.
Tässä karusellissä on vielä porsaanreikä, jonka kanssa itse kamppailin joskus vuosia sitten noin monen vuoden ajan. Jos valitat työttömyystukipäätöksestä, he voivat käsitellä sen uusiksi. Jos valitat uudesta päätöksestä, valitus menee muutoksenhakulautakuntaan. Jos muutoksenhakulautakunta on kanssasi samaa mieltä, se voi kehottaa viranomaista käsittelemään asian uudestaan. Tämä palauttaa päätöksen takaisin alkuun: uusi (väärä) päätös, uusi valitus, uudelleenkäsittely, uusi (väärä) päätös, uusi valitus lautakuntaan, uusi kehotus käsitellä asia uusiksi… Näistä ainoastaan lautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen – mutta se päätös on palauttaa asia käsiteltäväksi, etkä halua sitä kumottavan. Lautakunta ei kuitenkaan anna käsittelijälle päätösehdotusta.
Päätökseni kävi lautakunnassa neljä kertaa, joka oli kanssani riittävän samaa mieltä että päätti lähettää sen joka kerta takaisin viranomaiselle uudelleenkäsiteltäväksi. En siis voinut valittaa päätöksestä koskaan vakuutusoikeuteen, koska vakuutusoikeus olisi voinut ottaa kantaa vain siihen, että lautakunta lähetti päätöksen uudestaan käsiteltäväksi, ja olisi varmasti tullut tulokseen, että se oli lautakunnalta oikea päätös.
Joka kerta asia ratkaistiin eri virkailijan toimesta jostain syystä osittain tai kokonaan väärin: kahteen kertaan se käsiteltiin jopa täsmälleen samalla tavalla väärin.
Lopulta tein itse valituksen yhteyteen aikajanallisen ja lautakunnan päätöksiä siteeraavan päätösehdotuksen, jotta tukien takaisinperinnästä luovuttaisiin asian vanhuuden, tulkinnanvaraisuuden, vähäisyyden ja köyhyyteni vuoksi. Asian käsittelyyn on jo varmasti käytetty kyseistä summaa monta kertaa suurempi määrä rahaa ja olisin valmis viemään tämän lautakunnalle niin pitkään kuin he ovat asiasta kanssani samaa mieltä. Koko riita oli siis muutamasta sadasta eurosta.
Dokumentaatiota oli lopulta lähemmäs sata sivua. Perustelujeni mukaan tukea olisi pitänyt maksaa n.3 viikkoa pidemmältä jaksolta, viranomaisen mukaan koko saamani jakso olisi pitänyt periä takaisin joka käsittelykerralla vaihtuvasta syystä: joskus olinkin opiskelija, vaikken ollut vuosiin saanut yhtäkään opintopistettä, joskus yrittäjä (vaikken omistanut yritystä), joskus kenties muuten vain liian läheistä sukua Franz Kafkalle.
Timo Roihu itse tekisin tuollaisesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ja pyytäisin häntä selvittämään onko kyseinen virkailija, joka on virkavastuulla tehnyt päätökset rikkonut virkavelvollisuuksiaan toistuvasti väärin käsiteltyjen päätösten seurauksena. Tuollainen toiminta ei voi täyttää lain kirjainta.
Sinällään kovin nopeaa apua tuosta ei saa, koska päätöksen odottelu voi kestää jopa puolitoistavuotta, mutta hyvällä tuurilla eduskunnan oikeusmies käyttää oikeuttaan haastaa kyseinen virkailija oikeuteen rikkomuksista. Kantelun voi laatio myös verkon kautta ja sinne kannattaa aina laittaa mahdollisimman paljon liitteitä millä voi todistaa omat väitteensä.
Oho, tulipas tuonne ajatus- ja kirjoitusvirheitä. Sirkusta kesti siis noin kolme tai neljä vuotta, ja tapahtumien alusta on nyt varmaan jo lähemmäs kymmenisen vuotta. Koko homman kuoppasin suosiolla kun takaisinperinnästä lopulta luovuttiin. En enää halunnut olla oikeassa, halusin vain koko homman olevan ohi.
> itse tekisin tuollaisesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ja pyytäisin häntä selvittämään onko kyseinen virkailija, joka on virkavastuulla tehnyt päätökset rikkonut virkavelvollisuuksiaan toistuvasti väärin käsiteltyjen päätösten seurauksena. Tuollainen toiminta ei voi täyttää lain kirjainta.
Periaatteessa kyllä, mutta sinänsä yksikään virkailija ei nähdäkseni rikkonut virkavelvollisuuttaan. Muistaakseni korkeintaan kaksi päätöksistä kävi koskaan samalla virkailijalla, muuten ne aina passattiin uudelle käsittelijälle. Virkailijoilla on hyvin rajattu aika päätöksilleen ja laki suojaa virkailijoita kattavasti heidän omilta virheiltään niin kauan kun ne on tehty tahattomasti ja suojattuja ryhmiä syrjimättä. Tätä vartenhan koko muutoksenhakuprosessi on olemassa, eikä kukaan sinänsä kieltänyt minun oikeuttani hakea muutosta päätöksiin. Se, ettei TE-viranomainen tai Kela osannut rekrytoida, pitää tai tukea päteviä käsittelijöitä ei sinänsä ole asia, jolle kukaan maallikko olisi voinut tehdä mitään.
Kiitos Jarkko kuitenkin ehdotuksesta. Ihmisten pitäisi tehdä enemmän kanteluita juuri siihen suuntaan.
Yksi henkilökohtaisia ”suosikkejani” oli, kun päätöksen perusteluihin ilmestyi viittauksia käsittelyn aikana muuttuneisiin käytäntöihin. Esimerkiksi tuo tulkinta, että yrittäjä voi olla kuka tahansa ilman työsuhdetta töitä tekevä vaikkei omistaisi prosenttiakaan yrityksestä eikä saisi palkkaa, ei ollut käytäntö eikä ongelma alkuperäisen päätöksen aikoihin. En usko, että tämä tulkinta pohjautuisi lakiin tai selviäisi oikeudessa, muttei sitä kai koskaan ole sinne asti päästetty haastettavaksi. Lopulta tämä kai formalisoitiin muutama vuosi sitten kun ”kevytyrittäjyys” jotenkin kategorisesti luokiteltiin yrittäjyydeksi. Ihmettelen yhä, että Suomen prekariaatti hyväksyi tämän suuremmin mukisematta.