Tiedon noutopöytä

– Nyt voi vähän niin kuin buffetista valita omaan näkemykseensä sopivan asiantuntijan.

Näin sanoo kansalainen Ylen uutisessa, jonka mukaan luottamus hallituksen ja viranomaisten koronaviestintään saa kansalta heikoimman arvosanan koko pandemian aikana. Asia vahvistettiin vielä illan A-studiossa, jossa mietittiin keinoja parantaa viestintää.

Heikon arvosanan annan minäkin, mutta en hallituksen tai viranomaisten viestinnälle, vaan medialle ihan laidasta laitaan. Minua on jatkuvasti ärsyttänyt median tapa uutisoida asioista ihan sen mukaan, mitä joku sattuu jossain sanomaan. Se muuttuu kansalaisten mielissä hallituksen ja viranomaisten lopulliseksi kannaksi.

Otetaan esimerkki eiliseltä päivältä. Kun pääministeri Sanna Marin sanoi eilen uskovansa, että kaikista rajoituksista päästään eroon helmikuun aikana, niin se uutisoitiin loppujenkin rajoitusten purkamisen väläyttämisenä. Sosiaalisessa mediassa uutinen tulkittiin Marinin antamaksi lupaukseksi purkaa rajoitukset. Näin vanhan lastenleikin rikkinäinen puhelin muutti pääministerin toiveikkaan ajatuksen varmaksi lupaukseksi.

Tämä yksinkertainen esimerkki kuvaa hyvin tiedottamisen ja uutisoinnin ongelmia. Koronaan kyllästyneet ihmiset tulkitsevat uutisia haluamallaan tavalla. Eri viranomaisten toimivallan rajat ovat jääneet epäselviksi. Yksittäisen ministerin puheet on tulkittu hallituksen linjaksi ja hallituksen antamat suositukset sitoviksi määräyksiksi. Samalla tavalla sitoviksi on tulkittu THL:n lausunnot ja STM:n linjaukset. En ole tainnut nähdä yhtään uutista, jossa toimivallan rajat olisi tehty selväksi.

Se olisi kuitenkin ollut hyvin helppo tehdä, kuten itse todistin tammikuun puolivälissä. Eduskunta säätää lait ja hallitus antaa asetukset sekä tekee linjauksia ja antaa suosituksia. THL on päätöksentekoa tukeva asiantuntijaorganisaatio, joka myös ohjeistaa kansalaisia tehtyjen päätösten perusteella. STM ohjeistaa aluehallintovirastoja ja kuntia, mutta ei määräile niitä niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Aluehallintovirastot päättävät useampaa kuin yhtä kuntaa koskevista rajoituksista ja kunnat päättävät rajoituksista omien rajojensa sisällä. Tietoa löytyy vaikkapa aluehallintovirastojen sivuilta.

Tämä ei olisi vaikeaa, jos siitä ei sellaista tehtäisi jatkuvasti hämmentämällä. Toimittajien tehtävä olisi selvittää tällaiset asiat ja kertoa ne kansalaisille ymmärrettävästi. Nyt on uutisoitu ohjeistuksen ja tiedotuksen epäselvyydestä ja vaikeaselkoisuudesta, ja siitä on tullut kansalaisille totuus.

Valtionhallinnon toimivallassa ei ole monia eri totuuksia kansalaisten valittavaksi, vaan organisaatio on ihan selvä. Kokonaan toinen asia on vaikkapa paljon puhuttanut väärän tiedon levittäminen Spotifyssä. Ainakin Neil Young ja Joni Mitchell ovat vaatineet oman musiikkinsa poistamista alustalta vastalauseena Spotifyn tähden Joe Roganin misinformaatiota levittävälle podcastille.

Tästä saatiin A-studiossa aikaan huikea keskustelu, kun media-alan yrittäjä Ivan Puopolo tuomitsi Youngin yhden totuuden ihmisenä 1500-luvulle kuuluvaksi ja puolusti Roganin sananvapautta levittää misinformaatiota valistuksen ajan ilmiönä. Jos nyt oikein ymmärsin hänen ajatuksensa, niin jopa litteän maan kannattajien pitäisi saada esittää omat näkemyksensä tieteen kanssa tasavertaisina, jotta kansalaiset voisivat valita argumentoinnin perusteella itselleen sopivan totuuden.

Voi näinkin tehdä, mutta se menee jo viihdeohjelman puolelle. Kyseessä on tasapuolisuusharha, jossa mikä tahansa mielipide asetetaan tasavertaiseksi tieteellisten tutkimustulosten kanssa. Jos tälle linjalle lähdetään, niin kohta maa on oikeasti litteä ihan samalla tavalla kuin jo nyt viranomaisten ja hallituksen tiedotus on epäselvää. Sitten toimittajat eivät enää ole toimittajia, vaan viihdeohjelmien juontajia.

Eivät kansalaiset kaipaa vaihtoehtoisten totuuksien noutopöytää, vaan tutkittua tietoa ja selkeää uutisointia.