Sitkeät myytit
Tänään pitäisi varmaan puhua jääkiekon olympiakullasta, mutta ei minulla ole siihen muuta sanottavaa kuin että tosi hieno juttu. Se ei kuitenkaan oikeuta kiipeilemään Havis Amandan patsaan päälle, sillä se ei kestä kiipeilyä. Voisin tietenkin puhua myös eilisistä torviprotesteista polttoaineen korkeaa hintaa vastaan, mutta en pidä kalliin polttoaineen turhaa kuluttamista kovin vakuuttavana keinona kertoa sen olevan liian kallista. Se on sama kuin jos protestoisi kahvin kallistumista vastaan keittämällä pannullisen kalleinta kahvia ja kaatamalla sen näyttävästi viemäriin.
Koska polttoaineen hinta nyt kuitenkin on tämän talven kestopuheenaihe, niin pannaan vähän jäitä hattuun. Polttoaineen hinta nousee öljyn maailmanmarkkinahinnan nousun takia, eikä nykyinen hallitus ole korottanut polttoaineveroa kuin indeksitarkistuksen verran vuonna 2020. Kuluneella viikolla hallitus päätti täsmätoimista, eikä kansainvälisen vertailun mukaan hinta edes ole Euroopan huippuluokkaa, kun otetaan huomioon myös yleinen elintaso. Suomi on vasta sijalla 18.
Mutta kun myytti syntyy, niin se ei suostu kuolemaan. Niinpä joka päivä saamme lukea somesta, että Marinin hallitus nostaa jatkuvasti polttoaineen hintaa. Toinen käsittämättömät mittasuhteet saanut myytti on liikennemerkkiuudistus, josta sanomalehti Karjalainen tarjoaa tänään esimerkin. Juttu on maksumuurin takana, mutta siinä Joensuun kaupungininsinööri tuskailee liikennemerkkiuudistuksen kalleutta ja järjettömyyttä. Hän kysyy, paraneeko liikenneturvallisuus muuttamalla merkit sukupuolettomiksi ja ihmettelee epäloogisuutta, kun uusien liikennemerkkien ihmishahmoista tehtiin sukupuolineutraaleja, mutta esimerkiksi pyörätiemerkkien polkupyörä näyttää selvästi olevan miestenpyörä.
Jutussa mainitaan ohimennen kymmenen vuoden siirtymäkausi ja kesäkuussa 2020 voimaan tullut tieliikennelain muutos, mutta sitä ei kerrota, että lakia muutettiin jo vuonna 2018. Liikennemerkkiuudistus on siis Sipilän hallituksen tekemä, mutta se tuli voimaan vasta Marinin hallituksen aikana. Lakia muutettaessa ei puhuttu mitään liikennemerkkien sukupuolettomuudesta, eikä siitä ole mitään mainintaa myöskään Traficomin perustelumuistiossa, jossa vuonna 2020 annettiin ohjeita liikennemerkkien väreistä, rakenteista ja mitoituksesta. Myytti sukupuolineutraaleista merkeistä on synnytetty vasta jälkikäteen.
Kun Sipilän hallitus päätti liikennemerkkiuudistuksesta, niin kysymys ei ollut sukupuolineutraaleista merkeistä, vaan aivan normaalista uudistuksesta. Lisäksi merkkejä vaihdetaan sitä mukaa kuin niitä olisi vaihdettava muutenkin. Samalla uusitaan myös sellaisia merkkejä, joihin ei ole tehty muutoksia. Robotit maalaavat uudet merkit automaattisesti, ja siksi merkkejä yksinkertaistettiin. Jutut sukupuolettomista pallopäistä ovat perättömiä ja uutisointi sukupuolineutraaleista liikennemerkeistä valeuutisointia.
Sen on todennut myös Julkisen sanan neuvosto antaessaan Ilta-Sanomille langettavan päätöksen. Lehden otsikolle “Sukupuolettomien liikennemerkkien vaihtotöistä jo miljoonalasku” ei löytynyt katetta jutusta.
Mutta tämä ei muuta eikä kumoa myyttiä, jonka mukaan punavihreän hallituksen ideologinen sukupuolineutraali haihattelu aiheuttaa kymmenien miljoonien laskun. Kun myytti kerran syntyy, niin jokainen yritys kumota myytti faktoilla vain vahvistaa sitä.
Kohdallanikaan ei näemmä vanhuus tule yksin. Nimittäin olen samaa mieltä EVAn ekonomistin kanssa
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008626923.html
Tätä ei kovin usein tapahdu.
Kuten kolumnisti toteaa, niin faktat unohtuvat ihmisiltä, näkyy niin bensan hinnan kuin liikennemerkkien muutoksista kirjoitettaessa. Syy löytynee asennoitumisessa. Useat mediassa kirjoittelijat kertovat ”tittelikseen” some-vaikuttata tai vaikuttaja tai influenser (sille löytyy kirjoitustapoja ties miten monta). Faktoilla. vaikuttaminen on haastavaa, helpointa vaikuttamista on atavistisiin tunteisiin vetoaminen. ”Argh, naiset komentelevat vaihtamaan liikennemerkkejä….”
Lisäksi näiden merkkien tarkoitus on eurooppalainen harmonisointi. Uusissa autoissa yleistyvä liikennemerkkien automaattinen tunnistusjärjestelmä.
‘Rautatien tasoristeys’ liikennemerkissä on todella äärimmäisen vanha avohöyryveturi 1800-luvulta, jota harvat nykyihmiset ovat ikinä nähneet (paitsi alan harrastajat). Olisiko aika vaihtaa? Savuttajakin vielä.
“Höyryveturi taas säästettiin sen takia, ettei mistään päin maailmaa löytynyt parempaa symbolia. Höyryveturin kuitenkin ymmärtävät vielä kaikki: se on iso ja painava, eikä alle kannata mennä.”
Väyläviraston tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Jukka Hopeavuoren vastaus asiaa ihmetelleille.
Eikä pelkästään eurooppalainen harmonisointi vaan myös yleismaailmallinen. Wienin liikennemerkkisopimukseen v. 1968 kuuluu lukuisia maita Euroopan ulkopuolela.
“Sukupuolineutraalit liikennemerkit” eivät ole pelkästään myytti vaan suoranainen salaliittoepäily, jonka joku on joskus lanseerannut. Olisi kiva tietää kuka tai missä tuota termiä on ensi kertaa käytetty. Näyttää Ylekin sortuneen tuon termin käyttöön.