Ymmärrystä ja empatiaa

-Kohtaamalla eri näkemyksiä lisätään ymmärrystä ja empatiaa sekä vähennetään vastakkainasettelua. 

Näin näkyi Yle Areena puolustelevan dokumenttisarjaa Suomineidot, jolla se aloitti komeasti rasisminvastaisen viikon. Sarjan esittelyssä Yle Areena kysyy, miltä näyttää arki, jota värittää arvokonservatismi ja monikulttuurisuuden vastustaminen ja millaista on olla aktivistinainen kansallismielisissä piireissä.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen mukaan sarja kuuntelee ja seuraa päähenkilöitään näiden arjessa kommentoimatta. Sarja on siinäkin mielessä seurantadokumentti, ettei naisten mielipiteitä haasteta mitenkään. Ei haasta Helsingin Sanomatkaan, vaan kertoo neutraalisti muun muassa osallistumisesta nationalistien kesäjuhliin, joissa käsi kohoaa yläviistotervehdykseen bändin soittaessa.

Sarja siis näyttää kansallismielisyyden kasvot, joten pitihän sitä katsoa ymmärryksen ja empatian lisäämiseksi. Jo ensimmäisen jakson insertissä se käsi kohoaa natsitervehdykseen ja kauppareissut ovat haastavia, koska mainoksissa on ei-suomalaisia. Suku kun ei muutu edes pitkässä ajassa suomalaiseksi, ja tärkeintä ovat rotu, kansa ja maa.

Onpa natsin sanominen natsiksi vaikeaa. Kun päällä on natsipaita, tehdään natsitervehdyksiä ja julistetaan ilmiselvää natsisanomaa, niin se ei ole arvokonservatiivista kansallismielisyyttä, vaan kansallissosialismia, jota myös natsismiksi sanotaan. Sarjassa ei tosiaankaan haasteta naisten mielipiteitä, vaan he saavat puhua kameralle vapaasti. Ilmeisesti näin lisätään ymmärrystä ja empatiaa sekä vähennetään vastakkainasettelua. Hehän ovat ihan tavallisen näköisiä ja tavallista arkea eläviä naisia.

En ymmärrä, miksi tällainen sarja on tehty, enkä myöskään ymmärrä tapaa, jolla se on tehty. Laitetaan kamera päälle ja annetaan kuvattavan julistaa ilman taustoitusta, häiritseviä kysymyksiä tai edes kommentteja. Minä olisin kysynyt, mikä sai hurahtamaan natsiaatteeseen ja onko historia hallussa. Olisin kysynyt, ovatko suomalainen luonto ja impivaaralaisuus hallussa, kun ämpärissä olevia ahveniakin yritetään ottaa hengiltä saksilla sohimalla. Olisi ollut paljon muutakin kysyttävää, mutta en kysy. Minulle jäi sellainen tuntuma, että nämä nuoret naiset etsivät itseään, mutta ihan väärästä paikasta.

Onhan sarja sikäli valaiseva, että aatteen ohuus näkyy selvästi. Dokumentti on sukua tosi-tv:lle, jossa julkisuus on tärkeämpää kuin asia. Somessa jo kysyttiin, milloin saadaan sarja nimeltä Tanssii natsien kanssa ja milloin nämä naiset kutsutaan johonkin kokkiohjelmaan laittamaan kansallissosialistista ruokaa. Kyseessähän on ihan normaali aate, jota tavalliset ihmiset kannattavat. On ihan normaalia toivoa taistelua kuolemaan asti väärään rotuun kuuluvia vastaan.

Näin siis lisätään ymmärrystä ja empatiaa. Minä varmaan edustan nyt sitä vastakkainasettelua, koska en koe tarvetta ymmärtää näitä naisia yhtään enempää kuin ennenkään. Jos sarja oli pakko julkaista, niin ainakin ajankohdan olisi voinut valita paremmin. Äskettäin Yle hyllytti Ukrainassa käytävän sodan takia kotimaisen vakoilukomedian, joka kertoo Helsingissä tapahtuvasta vakoilusta ja Venäjän Suomea vastaan aloittamasta hybridioperaatiosta, mutta natsien normalisointi saa näkyvyyttä.

Jos vakoilukomedian julkaiseminen pelottaa, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi pelätä natsismin normalisointia. Putinin propagandan mukaan Venäjä käy sotaa Ukrainan natsihallintoa vastaan, joten jos Putin haluaa kääntää katseensa Suomen suuntaan, niin tämä dokumenttisarja sopii hänen tarkoituksiinsa paremmin kuin hyvin. Kyllä me Suomessa tiedämme aatteellisia natseja olevan vähän, mutta Venäjällä ei tiedetä.

En minä sensuuria enkä hyllytystä kaipaa, mutta sarja tarvitsisi nyt nopeasti uuden jakson. Kiinnostaisi tietää näiden naisten suhtautuminen Venäjän aloittamaan sotaan. Kumman puolelle sijoittavat itsensä sinimustiin liittynyt rekkakuski, impivaaralainen esseisti ja suomalaisuuden nimeen vannova Venäjän kaksoiskansalainen?