Pelkoa ja vihaa

Tissiposkidemari, uuninpankolta pudonnut ja päänsä pahasti kolauttanut, Putinin mannekiini, Putinin huora, sosialistipaska, kommunisti, narsistinen psykopaatti.

Nämä ovat poimintoja eiliseen juttuuni tulleesta palautteesta, jota te ette moderoinnin takia näe, mutta minä näen. Tämä on tyypillistä nettihäiriköintiä, jonka tunnistavat varmasti monet poliitikot, tutkivat toimittajat ja näkyvyyttä saaneet bloggaajat. Häiriköinti on lisääntynyt Venäjän aloitettua hyökkäyksensä Ukrainaan, mutta oikeat Venäjän trollit on suhteellisen helppo tunnistaa. He ilmaisevat mielipiteensä selkeästi ja pyrkivät asiallisuuteen, mutta peittelemätön venäjämielisyys paljastaa heidät. Aniharva suomalainen kehdannee kiistää Ukrainassa tapahtuvat sotarikokset, mutta ammattitrolleille se ei tuota mitään ongelmaa.

Erikseen ovat ne, joiden ajattelu on luutunut jo vuosikymmeniä sitten idästä tulevaan hyvään ja lännestä tulevaan pahaan. He yrittävät sulkea silmänsä tosiasioilta seuraamalla vain omia ajatuksiaan vastaavia uutisia, mutta heidänkin puheissaan on jo huomattavissa epäilyä. Ehkä kauhu-uutisissa on sittenkin jotain perää.

Suurin ryhmä koko somessa ovat hätääntyneet kaakattajat, jotka uusi maailmantilanne on saanut pois tolaltaan. He eivät kerta kaikkiaan tiedä miten asioihin pitäisi suhtautua, ketä pitää uskoa ja missä nyt mennään. Yleensä he kyselevät asioita itsensä kaltaisilta kaakattajilta, ja sitä keskustelua ei kukaan muu jaksa seurata. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista, ja tunteet käyvät välillä kuumina. Heistä ei ole minulle haittaa, sillä kaakattajat eivät yleensä osallistu mihinkään asialliseen keskusteluun enkä minä kommentoi heidän sanomisiaan.

Kyllä minä heitäkin ymmärrän. Maailma on vääntynyt uuteen ja outoon asentoon, ja se on pelottavaa. Asiat eivät kuitenkaan selviä hätäilemällä ja käsiä epätoivoisesti vääntelemällä, vaan tosiasioita on punnittava rationaalisesti. Kuten eilen sanoin, niin mielipiteen muuttaminen uudessa tilanteessa ei ole takinkääntöä, vaan viisautta. Tuomo Lappalainen sanoi Twitterissä saman asian paremmin. Hänen mukaansa poliitikon syyttäminen takinkäännöstä olosuhteiden muuttuessa on sama kuin jos syyttäisi jotakuta siitä, että hän riisuu kesähelteellä talvitakin.

Tältä pohjalta voitte miettiä suhtautumistanne Suomen hakeutumiseen Naton jäseneksi. Erkki Tuomiojan yksityisajattelun ympärille synnytetystä kohusta totean vain, että meillähän on kaivattu kovasti keskustelua Natosta ja muista vaihtoehdoista, mutta ilmeisesti sitä ei sitten saakaan käydä. Takkivertausta käyttäen Tuomioja ei ilmeisesti saa miettiä ääneen millainen takki olisi järkevä ja käyttökelpoinen riisutun talvitakin korvaajana.

Jostain syystä monet halusivat eilen kertoa juuri minulle mielipiteensä Erkki Tuomiojasta yleensä ja tässä tilanteessa erityisesti. Ihan vain tiedoksi, että minua ei kiinnosta tippaakaan teidän mielipiteenne yhdestäkään yksittäisestä poliitikosta. Sitä keskustelua varten on netissä ihan tarpeeksi muita paikkoja.

Ihan oma ryhmänsä ovat pakkomielteiset vihaajat. Heitä on blogistivuosieni varrella tullut ja mennyt paljon, ja heidän toimintansa kaava on selkeä. He aloittavat kommentoimalla epäasiallisin sanoin jotain poliittista asiaa, ja kun en julkaise heidän kommenttejaan epäasiallisuuden takia, he suuttuvat ja alkavat marista sananvapaudesta. He kuvittelevat oman mielipiteensä niin tärkeäksi, että se on ihan pakko julkaista juuri tällä alustalla. He eivät ymmärrä, että sananvapaus ei tarkoita ehdotonta oikeutta saada sanoa mitä tahansa missä tahansa. Vertausta käyttäen sananvapaus ei tarkoita sitä, että minun pitäisi laittaa ulko-oveeni vihko, johon kuka tahansa ohikulkija saa raapustaa mielipiteensä politiikasta, poliitikoista ja minusta.

Kun sitä vihkoa ei ovessani ole, niin nämä sanomisen halun riivaamat kehittävät itselleen jatkuvasti pahenevan pakkomielteen. He palaavat blogiini yhä uudelleen ja uudelleen, he kirjoittavat saman kommentin kymmeniä kertoja tietäen, että sitä ei julkaista. Heidän raivonsa yltyy koko ajan, ja pakkomielteinen kommentointi jatkuu muuttuen koko ajan yhä törkeämmäksi. Yleensä he lopettavat jossain vaiheessa, mutta sinnikkäimmät jatkavat päivittäistä vihaamista jopa vuosien ajan. Heidän koko elämänsä pyörii minun ympärilläni, ja heidän ainoa tavoitteensa on saada juuri minut vaiennettua.

Sellaisen elämän täytyy olla tosi surkeaa, mutta itsepähän he siitä eniten kärsivät. Erityisen surkeaa täytyy olla tämän tapauksen elämä. Hän on kirjoitellut näitä samoja tappofantasioitaan jo kauan moneen paikkaan, mutta hänkin on vaihtanut takkia. Aiemmin hän oli halukas tappamaan punikkeja, suvakkeja, maahanmuuttajia ja muita äärioikeiston suosimia kohteita. Nyt hän on kova antiputinisti.

Tämän jutun tarkoitus oli kertoa parikin asiaa. Ensinnäkin minua on ihan turha yrittää vaientaa pelottelemalla tai häiriköimällä. Toiseksi älkää ihmetelkö sanomisen vapauden vähenemistä eri alustoilla, sillä juuri huonosti käyttäytyvät tollot ovat siihen syypäitä. Ei kukaan jaksa lapioida verbaalista sontaa jatkuvasti. Voitte itse kokeilla minun kärsivällisyyttäni nyt vähän aikaa ennen kommentoinnin sulkeutumista.