Paluu palvelijayhteiskuntaan

Olipa kerran Juurakon Hulda, joka muutti Helsinkiin ja pestautui palvelijaksi. Piikomisen ohella hän opiskeli työnantajan vähättelyjen säestämänä. Olipa myös Suomisen perhe, jossa Hilda tai joku muu Siiri Angerkoskelta näyttävä palvelija oli kodin sielu. Hän kokkasi, siivosi, pyykkäsi, pyyhki lasten nenät ja kuunteli heidän murheensa.

Isä kävi töissä virastossa ja kotirouvana oleva äiti shoppaili. Toki hänkin kotitöihin osallistui sen verran, että ompeli joskus irronneen napin ja annosteli Hildan keittämän hernekeiton nälkäisenä ja kansan valituksiin kyllästyneenä töistä saapuvan virkamiehen lautaselle.

Hulda ja Hilda olivat palvelijoita ja asuivat palvelijanhuoneessa. He olivat aina läsnä ja isäntäväen käytettävissä, mutta eivät kuuluneet perheeseen. Heihin suhtauduttiin alentuvan hyväntahtoisesti, vaikka perheen arki ei olisi sujunut ilman heidän jatkuvaa työpanostaan.

Se oli palvelijayhteiskunta, joka välillä katosi. Nyt se näyttää tulevan takaisin entistä rumempana. Eilen sosiaalisessa mediassa herätti ihmetystä oikotie.fi:ssä julkaistu ilmoitus, jossa Etu-Töölöstä tarjottiin vuokralle asuntoa palvelijanhuoneesta:

Vuokrataan tilava huone Helsingin keskustassa. Huoneessa oma sisäänkäynti, sekä oma wc & kylpyhuone. Huone yhteydessä perheen muuhun asuntoon. Haluamme vuokralaiseksi luotettavan, 18-25 vuotiaan opiskelijatytön, joka on ma-to iltaisin valmis hoitamaan perheemme kolmea lasta klo 16-20, sekä osallistumaan kotitöihin, kuten pyykinpesuun. Näillä ehdoilla voimme neuvotella varsin kohtuullisen vuokran, ja tarjoamme kivan asumisympäristön aivan Helsingin ydinkeskustassa. Edellytämme sitoutumista vähintään kesäkuuhun 2015 asti.

Opiskelijatyttö siis saisi vuokrata edullisesti asunnon sillä ehdolla, että tekee työtä vähintään 16 tuntia viikossa. Työstä maksettavasta palkasta ei puhuta mitään, joten sitä ei ilmeisesti edes tarjota. Yhtä hyvin voisi ilmoittaa hakevansa palkatonta piikaa, joka on valmis maksamaan vuokraa työn tekemisen ilosta.

Harvoin näkee näin huonosti verhottua yritystä kiertää veroja ja työnantajamaksuja. Kyseessä on vuokrasopimukseksi naamioitu työsopimus, joka toteutuessaan näyttäisi täyttävän kiskonnantapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön. Siitä sanoo Rikoslain 47 luvun 3a § näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Saattaa olla, että ilmoituksen jättäjät ovat vain vilpittömiä ja hyväosaisia hölmöjä, jotka oikeasti kuvittelevat olevansa hyväntekijöitä. Tai sitten he ovat vain röyhkeitä hyväksikäyttäjiä, jotka asuntopulan vaivaamassa Helsingissä ovat keksineet keinon teettää kotityönsä jollain nuorella asunnontarvitsijalla.

Joka tapauksessa he ovat tainneet katsoa liikaa vanhoja kotimaisia elokuvia. Tai ehkä palvelijayhteiskunta on oikeasti tulossa takaisin sillä erolla entiseen, että palvelijoille ei enää makseta palkkaa.