Avoimuuden irvikuva

Pohjoiskarjalaisen Juuan kunnan kunnanvaltuuston kokoukset alkavat sujua käsikirjoituksen mukaan kuin NKP:n keskuskomitean kokoukset konsanaan. Puheenvuorot ovat ennalta harjoiteltuja, kysymyksiä ei esitetä eikä kukaan uskalla lopettaa taputtamista ensimmäisenä.

Tänään kokoontuu jo kolmatta kertaa peräkkäin ennen valtuuston kokousta varjovaltuusto. Valtuusto kokoontuu täydellä kokoonpanolla ensin epävirallisesti suljettujen ovien takana käsittelemään kaikki esityslistan asiat. Tässä vaiheessa esitetään mahdolliset lisäkysymykset ja saadaan vastaukset. Sen jälkeen alkaa virallinen, yleisölle ja tiedotusvälineille avoin kokous, jossa käydään jo harjoiteltu keskustelu eikä mitään tyhmiä tai edes tarpeellisia kysymyksiä esitetä. Niihin on jo saatu vastaus, joten mitäpä sitä samaa keskustelua käymään kahdesti peräkkäin.

Valtuuston puheenjohtajan mukaan pysyväksi aiotun menettelyn tarkoitus on sujuvoittaa kokouksen kulkua. Tämä tavoite toteutuu varmasti, mutta avoimuuden kustannuksella. Valtuutetut hyväksyvät uuden käytännön varmaan siksi, että nyt he voivat julistaa kylillä omaa nerouttaan ja vaikutustaan asian lopputulokseen. Kukaan ei nimittäin enää tiedä, kuka päättäjä on kaikkein eniten pihalla käsiteltävistä asioista, kun kaikki istuvat hiljaa viisaan näköisinä ja puheenjohtaja nuija paukkuu sujuvasti.

Itse oletan tärkeimmän syyn tähän näytelmään olevan puheenjohtajan epävarmuudessa. Hän ei hallitse kokoustekniikkaa eikä valtuuston työjärjestystä niin hyvin, että osaisi toimia oikein eri tilanteissa. Viime kesänä hän aiheutti ylimääräisen kokouksen koollekutsumisen, koska ei tiennyt, mitä tehdään silloin kun asiassa on tehty kannatettu pöydällepanoehdotus. Hän haluaa näyttää osaavalta ja sehän onnistuu hyvin, kun yllättävät käänteet on ehkäisty ennakolta.

Toinen mahdollinen syy on halu peittää asioiden kelvoton valmistelu. Viime kokousta edeltävästä varjovaltuustosta tihkuneiden tietojen mukaan pesulan kunnostus kehitysvammaisten toimitiloiksi oli valmisteltu suorastaan ala-arvoisen puutteellisesti. Varjovaltuusto oli puhunut asiasta kovasti, mutta varsinaisessa kokouksessa asia palautetiin takaisin valmisteluun ilman puheita.

Kuntalaisen kannalta tämä tarkoittaa julkisen päätöksenteon katoamista suljetun oven taakse. Vaikka siellä lukkojen takana ei varsinaisia päätöksiä tehdäkään, siellä kuitenkin käydään se mielenkiintoisin keskustelu ja esitetään parhaat kysymykset. Kiinnostus kokouksiin katoaa niin yleisöltä kuin tiedotusvälineiltäkin. Kirkkokansakin on mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin sellainen valtuusto, joka on sopinut päätettävistä asioista jo etukäteen.

Ei tällaiseen menettelyyn mitään suoranaista juridista estettä ole. Kyllä erilaisia epävirallisia kokouksia voi järjestää, kunhan päätöksenteko pysyy julkisena. Kuntalain henkeä eli päätöksenteon avoimuutta vastaan menettely kuitenkin sotii suorastaan hävyttömällä tavalla.

Tiedän muutaman valtuutetun lukevan tämän jutun. Heille annan varjokokouksessa esille otettavaksi seuraavat kysymykset: Onko mielestänne demokratian ja päätöksenteon avoimuuden hengen mukaista, että juuri ennen julkista kokousta sama porukka sopii päätettävistä asioista etukäteen? Miten aiotte huolehtia siitä, että tähän asti julkisesti käyty keskustelu tulee julkiseksi myös sieltä varjokokouksesta? Ja ikävin kysymys: Onko ihan oikeasti tarkoitus siirtää varsinainen päätöksenteko salaiseksi?

Älkää suotta minulle vastatko. Valmistautukaa antamaan selitys suoraan Eduskunnan Oikeusasiamiehelle, joka sitä ihan lähiaikoina tulee pyytämään.