Kriittistä arvokeskustelua

– Tammikuussa tulee kuntouttavaa työtoimintaa täyteen neljä vuotta yhteen putkeen. Yhden jakson loputtua sysätään uusi paperi allekirjoitettavaksi ja homma jatkuu. Tässä ajassa olisin ennättänyt lusia vaikka miestaposta annetun tuomion ja päässyt pois linnasta, mutta tälle elinkautiselle ei näy loppua.

– Aina luvataan palkkatuettua työtä, mutta tähän päivään mennessä sitä ei ole annettu. Yksi kaveri sitä sai kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen se tuli takaisin kuntouttavaan työtoimintaan tekemään samaa työtä. Ja kaikki nämä työt tehdään aina vaikeimman mukaan. Meille ei anneta edes lehtipuhaltimia, vaikka onhan kunnalla niitä. Ne ovat palkkaa saaville tarkoitettuja. Kaikkia töitä olen tehnyt tiilitalojen käsipelillä purkamisesta alkaen ja aina sama homma. Tehdäään miten vain vaikeimmaksi tulee.

Tällaista kuulin eilen suoraan haravan varresta. Näin keskellä kirkonkylää kahdeksan miestä haravoimassa lehtiä ja menin jututtamaan, kun kaikki olivat naamatuttuja ja muutaman tunsin paremminkin.

Virallisen totuuden mukaan nämäkin miehet ovat niitä, jotka suorastaan tippa silmässä tulevat raapimaan kunnan työvalmentajan ovea ja anovat pääsyä mukaan työtoimintaan. Muillekin kunnan päättäjille tekisi hyvää käydä kysymässä niitä todellisia tuntoja. Sieltä saisi pohjaa kriittiselle arvokeskustelullle, jota viime viikon sosiaali- ja terveyslautakunnan esityslistan mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta kunnassa käydään.

Minä tiedän olevani yksi niistä kriittisistä arvokeskustelijoista. On meitä onneksi muitakin ja kriittisten määrä lisääntyy tiedon lisääntymisen mukana.

Näissä miesten tunnoissa kiteytyvät kaksi keskeistä kuntouttavan työtoiminnan ongelmaa. Ne ovat korvaavan työn kiellon rikkominen ja piittaamattomuus toiminnan tarkoituksena olevasta palkkatyöhön pääsystä. Terveet kuntoutettavat ovat ilmaista työvoimaa, jonka eteen ei halutakaan käydä vaikkapa palkkatuen hakemiseen tarvittavaa paperisotaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 1 §:n mukaan toiminnan tarkoitus on parantaa pitkään jatkuneen työttömyyden perusteella työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saavan henkilön edellytyksiä työllistyä avoimilla työmarkkinoilla.

Lähes neljä vuotta raskaita ulkotöitä tehneen rivakan miehen edellytyksistä tehdä samoja töitä palkkaa vastaan ei ainakaan minulla ole mitään epäilystä. Virallisen totuuden mukaan hän tarvitsee kuntouttavaa työtoimintaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Lain 14 §:n mukaan kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Mitä muuta kuin juuri työsuhteessa tehtävän työn korvaamista on vaikkapa kunnan viheralueiden haravointi? Jonkun kunnan teknisen puolen työntekijän se olisi joka tapauksessa tehtävä. Hän tosin tekisi sen nopeasti koneella, mutta hänet ja kone korvataan haravoivalla palkattomien joukolla.

En minä hirveästi halua syyllistää työvalmentajaa ja kunnan teknistä johtajaa. He ovat mahdottomassa tilanteessa yrittäessään soveltaa lakia, jota ei oikeastaan voi soveltaa rikkomatta sitä. Ei ole olemassakaan sellaista järkevää työtä, joka ilmaisen työvoiman puutteessa voitaisiin jättää hoitamatta. Tästä päästään taas siihen ehdotukseeni hippasilla oloon.

Kaikki kunnan pitäaikaistyöttömät pitäisi koota kerran viikossa neljäksi tunniksi hippasille ja nimetä se kuntouttavaksi työtoiminnaksi. Uutisten kuvausryhmä voisi tulla todistamaan miten lakia noudatetaan pilkuntarkasti ja säästetään kunnan osuus työmarkkinatuesta.

Tätä kriittistä arvokeskustelua tullaan jatkamaan seuraavassa valtuuston kokouksessa, jossa esityslistan ulkopuolella keskustellaan kuntouttavasta työtoiminnasta.