Suutarin lapsi

Eilen kerroin siitä, kuinka jotkut kunnat ohjaavat osan työllistämistoiminnasta maksetusta valtion korvauksesta kunnan henkilökunnan virkistysrahastoon. Eilen minulle selvisi myös, että oma kuntani Juuka on jo useamman vuoden ajan tehnyt samaa.

Osa palkatonta työtä tekevien työttömien kunnalle tienaamista rahoista on käytetty vakituisen henkilökunnan virkistykseen. Kuntouttavaa työtoimintaa järjestävästä palvelualueesta riippuen myös jotkut palkattomista ovat päässeet osallisiksi.

Tunsinpa itseni suutarin lapseksi, jolla itsellään ei ole kenkiä. Sanalla sanoen tunsin oloni höynäytetyksi. Olin nimittäin luottanut kunnanhallituksessa 13.5.2013 tekemäämme päätökseen rahojen ohjaamisesta:

Päätös on mielestäni täysin selkeä. Kun toimintaa järjestää yhdistys, säätiö tai uskonnollinen yhteisö, niin korvaus ohjataan tälle toiminnan järjestäjälle. Mielestäni tämä on ihan oikein. Kun toiminnan järjestää kunta itse, niin korvaus tiliytyy kunnalle.

Sana kunta tarkoittaa tässä mielestäni selkeästi kuntaa kokonaisuutena eli kunnan kassaa. Se ei tarkoita kuntouttavaa työtoimintaa järjestävää palvelualuetta saati sitten sen henkilökunnan virkistysrahastoa. Näin nyt kuitenkin on menetelty jonkin aiemman päätöksen mukaisesti.

Tällainen päätös on joskus edellisellä vaalikaudella tehty ja sitä on noudatettu ilmeisesti vanhasta muistista. Tiedätte tämän ihmisille ominaisen ajattelun, jonka mukaan tehdään kuten on aina ennenkin tehty. Vanha päätös on tietenkin uudella samaa asiaa koskevalla päätöksellä kumoutunut, mutta sitä ei ole selkeästi sanottu.

Tässä ei ole kyse ihan pikkusummista. Jokainen kuntouttavassa työtoiminnassa oleva tuottaa kunnalle 10,09 euroa päivässä ja työtoiminnassa on jatkuvasti 40-45 työtöntä palkattoman työn tekijää. Vuodessa he tuottavat kunnalle rahaa semmoiset 100 000 euroa ja lisäksi kunnan ei tarvitse maksaa puolta heidän saamastaan työmarkkinatuesta. He siis pönkittävät merkittävällä tavalla kunnan taloutta.

Läheskään kaikkea tuosta rahasta ei tietenkään ole ohjattu virkistystoimintaan. Mielestäni käytäntö kuitenkin on periaatteellisesti väärin ja epäoikeudenmukaista. Henkilökunnan virkistystoiminta ja motivointi ovat hyviä ja ehdottomasti kannatettavia asioita, mutta toiminnan tulee tapahtua tasapuolisesti talousarviossa osoitetuilla määrärahoilla.

Ei ole oikein, että palkatonta työtä tekevät motivoivat palkkaa saavia oman työnsä kunnalle tuottamilla rahoilla. Tälle käytännölle tulee nyt loppu ja kunnanhallitus antaa lähiaikoina selkeät ohjeet valtion maksamien korvausten tilittämisestä ja käytöstä sekä henkilökunnan virkistysrahastoista.

En kaipaa syyllisiä enkä aio heitä etsiä. Tärkeintä on, että epäkohta saadaan korjattua ja tulkinnanvaraiset säännöt selviksi. Tosin voi olla, että minun pääni tästä vaaditaan vadille. Minut voidaan leimata henkilökunnan vastaiseksi roistoksi, joka vie virkistysrahojen mukana myös työmotivaation.

Sen leimaamisen kestän, koska en vie kumpaakaan. Virkistysrahat otetaan talousarvioon ja motivaatiota voi hakea vaikkapa kuvittelemalla itsensä sen palkatonta risusavottaa tekevän housuihin.

# # #

Sitten vielä vähän saamastani palautteesta. Viikonlopun aikana sähköpostiin ja Facebookin yksityisviestilaatikkoon tuli viitisenkymmentä viestiä. Suurimmassa osassa niistä kerrottiin omista ikävistä kokemuksista eri viranomaisissa ja kysyttiin neuvoa.

Vastaan kaikille periaatteen vuoksi jotain, mutta mihin te kuvittelette minun pystyvän? Luuletteko, että soitan Kelan pääjohtajalle tai kuntanne sosiaalijohtajalle ja käsken maksamaan teille kuuluvan etuuden? Määräänkö hallituksen ja eduskunnan muuttamaan epäoikeudenmukaisia lakeja? Laadinko siitä paikasta asiaanne tarkemmin tuntematta ja päätöksiä näkemättä ilmaiseksi valituskirjelmän?

En soita, määrää enkä laadi. Miksi yleensä kuvittelette minun haluavan päivästä toiseen lukea surullisia ja epäoikeudenmukaisia tositarinoita? Kertokaa kokemuksenne niille, jotka oikeasti voivat vaikuttaa asioihin. Herätelkää nukkuvat kansanedustajanne, joista suurin osa ei tunnu tietävän mitään köyhän kansan elämästä.

Apua viranomaisissa toimimiseen puolestaan löytyy vaikkapa Kansalaisneuvonnasta. Paljon olette pyytämässä, mutta kun minä pyydän apuanne vaikkapa vain minua rienaamaan perustetun törkeän Facebook-yhteisön Sakari von Timonen ilmiantamiseen, niin aniharva viitsii vaivautua.