Pakkotyön vaatijat

Ranskan oikeistolainen ministeri vaati maanantaina, että toimeentulotukea saavat on pakotettava tuen vastikkeeksi yhdyskuntatyöhön vähintään viideksi tunniksi viikossa. Sopivia töitä olisivat vaikkapa siivous, vartiointi koulujen lähettyvillä ja vastaanottotehtävät julkishallinnossa. On vain ajan kysymys, milloin joku kansanedustaja ehdottaa ihan vakavissaan tätä meilläkin.

Minä jo melkein arvaan, kuka se tulee olemaan. Kokoomuksen Jaana Pelkonen ehdotti jo vaalikampanjassaan toimeentulotukea vastikkeelliseksi. Siinä sivussa hän tuli osoittaneeksi, että ei tunne nykyistä toimeentulotukilakia ollenkaan. Hän tuntui luulevan, että toimeentulotukea saa jokainen, kunhan vain ilmoittaa sosiaalivirastoon rahan tarpeen ja tarvittavan summan.

Olen aina ihmetellyt, millaisessa järjestyksessä näiden vastikkeellisen toimeentulotuen vaatijoiden pään helyt oikein ovat. He lähtevät siitä olettamasta, että tuen saaja on laiska, ei halua töitä ja viihtyy köyhyydessä. Siksi hänet pitää pakottaa tekemään jotain hyödyllistä leipänsä eteen.

He sekoittavat tahallaan työn ja ilmaistyön välisen eron. Työ on sitä, että ihminen myy työpanostaan ja saa siitä työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Sillä palkalla hänen on tarkoitus elättää itsensä ja perheensä. Toimeentulotuki on jo lain sanamuodon mukaan viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoitus on turvata toimeentulo ja edistää itsenäistä selvitymistä, siis pitää ihminen hengissä. Orjatyötä on se, että saadakseen toimeentulotuen mukaisen mitättömän summan joutuu yhdyskuntapalveluun.

Jos joku ei tiedä, niin yhdyskuntapalvelu on rikoslain mukainen rangaistus, joka voidaan määrätä tietyistä lievistä rikoksista. Köyhyys ja työttömyys eivät ole ainakaan vielä rikoksia, mutta tulevaisuudesta en mene vannomaan.

Erikseen ovat sitten jo olemassa olevat ilmaisen pakkotyön muodot, kuten kuntouttava työtoiminta, työharjoittelu ja työelämävalmennus. Niistä olen paasannut jo aiemmin ja paasaan varmasti vielä lisääkin.