Hiltu-Jakki ja vihapuhe

Kalle Päätalon Iijoki-sarjan keskeinen henkilö on Hiltu-Jakki, nuoren Kallen “varaisä”. Tämä armottoman kova ja osaava työmies oli miestä parempi paitsi töissään, niin erityisesti puheissaan ja käytöksessään. Häntä pidettiin leuhkana miehenä, mutta kaikki tiesivät hänen puheillaan myös olevan katetta. Siksi häntä arvostettiin, toisin kuin tyhjänpuhujia.

Tyhjänpuhujille Jakki oli tavattoman vihainen. Sen saivat kerran 30-luvulla kokea Taivalkoskelle saapuneet IKL:n puhujat ja värvääjät. Kirjoista tehdyn elokuvan kohtaus on jäänyt mieleeni Jakkia näyttelevän Matti Tuomisen roolisuorituksena.

IKL:n puhuja on pääsemässä matkalaisten pirtissä pidetyssä kokouksessa vauhtiin Suur-Suomi- ja ryssävihapuheissaan, kun siihen asti hiljaa istunut Jakki saa tarpeekseen. Hän nousee seisomaan, kävelee sanaakaan sanomatta uunin vieressä olevalle halkokasalle ja kolistelee siellä mielenosoituksellisesti. Hän ottaa käteensä koivuhalon ja sitä kämmeneensä paukutellen kävelee hämmentyneenä mykistyvän puhujan ohi.

Seinänvierellä Jakki kötistyy kyljelleen ja asettelee halon päänsä alle käskien herättämään sitten, kun seurat ovat ohi. Koko tilaisuus lässähtää ja loppuu siihen, eivätkä värvääjät saa montakaan uutta jäsentä. Pihamaalla puhuja epäilee talon omistavalle kauppiaalle, että taisipa paikalle sattua yksi emäkommunisti. Kauppias naurahtaa, että ei Hiltu-Jakki mikään kommunisti ole, päinvastoin. Ihan saman se olisi tehnyt niillekin.  Jakki vain ei voi sietää kiihkoilijoita, ei suojeluskuntalaisa eikä kommunisteja.

Hiltu-Jakin tahallinen provokaatio oli mahtava yhdistelmä halveksuntaa ja huumoria. Se avasi ihmisten silmät näkemään, miten naurettavia IKL:n vihanlietsojat olivat. Uhostaan ja vihapuheestaan huolimatta värvääjät ilmiselvästi säikähtivät yhtä ainoaa päättäväisen näköistä miestä.

Eipä minun tarvitse siirtää tätä Päätalon kertomaa nykyaikaan. Huumori on yhä edelleen kaikkien ääriaatteiden pahin vihamies. Tarvitaan vain niitä Hiltu-Jakkeja.