Ainoa oikeus

Kuntouttavassa työtoiminnassa olevilta viedään työpäivä ja samalla yhdeksän euron päiväkorvaus. Säästötoimi lyhentää työelämään pyrkivän työviikon.

Heinäkuun alusta laki kuntouttavasta työtoiminnasta rajaa kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen enintään neljään päivään viikossa aiemman viiden sijaan. Kansanedustaja Matti Semi (vas.) jätti ennen kesätaukoa Juha Sipilän hallitukselle tästä kirjallisen kysymyksen.

Näin kirjoittaa Kansan Uutiset, joka ainakin tähän asti on suunnilleen ainoana lehtenä näyttänyt ymmärtäneen kuntouttavan työtoiminnan todellisen luonteen palkattomana työnä. Lehti tietysti krijoittaa siitä, mitä kansanedustaja on kirjalliseen kysymykseen kirjoittanut.

Kansanedustaja Semi siis näyttää pitävän työttömän oikeutta palkatta tehtävään työhön yhtä ehdottomana kuin sarjakuva Asterixissa pidetään orjan oikeutta tehdä orjatyötä:

(Kuva: Coscinny- Uderzo: Obelix & Co.)

Juttu vaikuttaa oudolta, joten katsotaanpa mitä Vasemmistoliiton tiedote sanoo.

‘Lakimuutoksen tarkoituksena on rajata kuntouttava työtoiminta aiempaa selkeämmin vain niille, jotka eivät kykene osallistumaan työhön tai julkisiin työvoimapalveluihin. Ajatuksena on, että ihminen, joka pystyy työtoimintaan viitenä päivänä viikossa, on kykenevä osallistumaan TE-toimiston tarjoamiin palveluihin. Käsitellessään lakiesitystä sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin totesi, että mikäli TE-hallinnon palvelut eivät tarkoitetulla tavalla toimi, muutoksen ainoa seuraus on, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat jäävät yhtenä päivänä viikossa vaille mahdollisuutta osallistua työtoimintaan ja vaille kulukorvausta sekä 9 euron toimintarahaa kyseiseltä päivältä. Valiokunta painottikin, että TE-toimistojen on muutoksen jälkeen pystyttävä palvelemaan aiempaa suurempaa määrää vaikeasti työllistettäviä, ja tarjolla pitää olla heille soveltuvia työvoimapalveluja.

Asia selveni vähän, mutta ei kokonaan. Nyt siis puhutaan lakimuutoksesta, joka eilisestä lähtien on rajoittanut kuntouttavan työtoiminnan neljään päivään viikossa.

Viime talvena lakia muutettaessa painotettiin ihan oikein sitä, että kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu vain niille, jotka eivät kykene työhön tai saamaan työvoimapalvelua. Se ei saa koskea työkykyisiä työttömiä.

Kuntouttava työtoiminta on TE-toimiston järjestämää työvoimapalvelua ja kunnan järjestämää sosiaalipalvelua, ei työtä. Kuitenkin se on useimmiten vain sitä työtä. Koska palvelut eivät toimi ja rahat on tältä vuodelta jo käytetty, niin lain tarkoittamaa työvoimapalveluun ja sosiaalityöhön painottuvaa kuntouttavaa työtoimintaa ei voida järjestää riittävästi. Siksi on ihan oikein, että sitä nykyisin järjestettävää palkatonta halonhakkuuta, risusavottaa, haravointia ja hippaleikkiä järjestetään yhtenä päivänä vähemmän. Rahaa ei ole tulossa lisää, joten todennäköisesti lakimuutos kumotaan ja palataan entiseen viiden päivän työviikkoon palkatta.

Olen jo saanut blogiini “asiantuntevaa” kommentointia:

Meillä jokainen työntekijä on töissä viitenä päivänä viikossa ja sekä esimiehet että työntekijät pitävät tätä järjestelyä hyvänä. Kokemukseni pohjalta olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei kuntouttavaan työtoimintaan osallistumista pidä rajata neljään päivään viikossa. Onneksi uusi hallitus onkin nyt valmistelemassa uutta lakimuutosta, joka palauttaisi kuntouttavan työtoiminnan päivien määrän viiteen viikossa.

Aivan niin. Esimiehet ja työntekijät ovat sitä mieltä, että palkattomia pitää olla koko ajan käytettävissä. Siltä palkattomalta tuskin on kysytty. Hänenhän tiedetään syöksyvän  sohvanpohjalle syrjäytymään kaljapullo kourassa heti, kun valvonta välttää. Kuten toinen kommentoija pirullisesti totesi, niin ehkä kuntouttavassa työtoiminnassa olevia pitäisi valvoa myös viikonloppuisin vaikkapa sijoittamalla heidät työvalmentajien kotiavuksi.

Työ on orjan ainoa oikeus eikä häneltä saa kieltää sitä.