Huonekaluja ja pitkospuita

Kuntouttavassa työtoiminnassa olevia käytetään hyväksi monella tavalla. Viime perjantaina kerroin kuusamolaisesta huonekaluvalmistajasta, joka meni konkurssiin heti, kun kaupunki irtisanoi kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä koskevan ostopalvelusopimuksen. Suomeksi sanottuna kaupunki ei siis enää toimita tehtaalle palkatonta työvoimaa lainvastaisesti. Ei kyse ole siitä, että kaupunki olisi yhtäkkiä ruvennut noudattamaan lakia. Kyse on vain siitä, että kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen kilpailutettiin eli järjestettiin huutolaismarkkinat. Näille markkinoille ei enää kelpuutettu huutajaksi ylivelkaantunutta yritystä, joka ei pärjää markkinoilla edes palkattoman työvoiman avulla. Kaupunki menetti luottamuksensa näin huonosti hoidettuun yritykseen ja ilmeisesti antaa työttömät jollekin toiselle ilmaistyövoimaksi.

Toiminta oli alun alkaen vastoin lakia, kuten tästä sosiaali-ja terveysministeriön ohjeesta käy selvästi ilmi.

Akaalta tulee esimerkki siitä, miten kaupunki itse teettää kuntouttavassa työtoiminnassa olevilla lainvastaisesti raskasta työtä palkatta. Sosiaalipalvelua saavat ja lain mukaan työhön tai työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenemättömät ovat kunnostaneet siellä kokonaisen luontopolun. Asiasta kertoi Akaan Seutu. Koska tuo linkki muuttuu parin avauksen jälkeen maksulliseksi, niin laitan siitä kuvan: Kaupungin edustaja myöntää suoraan, että ilman kuntouttavaa työtoimintaa touhusta ei olisi tullut mitään. Palkkatyöhön tai työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen kykenemättömät sosiaalipalvelun asiakkaat siis kykenivät kuitenkin raahaamaan rakennustarvikkeet kilomerien päähän käsi- ja jalkapelillä saaden työstä yhdeksän euroa päivässä. Kaupunki säästi mukavan summan. Tuon STM:n paimenkirjeen mukaan kuntouttavassa työtoiminnassa olevia ei olisi saanut laittaa tällaiseen työhön. Suolla rämpineet ovat selvästi työkykyisiä, joten heidän ei olisi pitänyt olla ollenkaan kuntouttavassa työtoiminnassa. Heille olisi pitänyt maksaa työstään TES:n mukaista palkkaa. Kaupunki säästi reilusti teettämällä työn orjatyövoimalla ja kaupungin edustajat menevät vieläpä möläyttämään sen julki. Virallisen totuuden mukaan palkatonta työtä ei teetetä, mutta totuus lipsahtaa vahingossa. Oikeastaan kaupunki pitäisi haastaa oikeuteen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Jos joku luontomatkailuyrittäjä pestaisi työvoimaa työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen suuruisella palkalla, niin hän olisi äkkiä rikoksesta tuomittu entinen yrittäjä. Joka tapauksessa ainakin kantelu Aluehallntovirastolle olisi nyt paikallaan.