Kiusantekoa

Jos joku kunnan luottamushenkilö haluaa tehdä kiusaa, niin hänellä on siihen lähes rajattomat mahdollisuudet. Jos taas kunnan virkamiehistö vastaa samalla mitalla, ollaan hakoteillä.

Joensuussa on yksi omana ryhmänään toimiva valtuutettu, joka äänestyttää kaikista asioista ja järjestää henkilövaalit jopa pöytäkirjantarkastajien valinnasta. Viime maanantain kokouksessa hänet sitten ilmeisesti vuorojärjestyksen mukaan valittiin tähän tehtävään ja show pyörähti käyntiin.

Nyt hän ei hyväksy pöytäkirjaa, koska hänen itsensä neljään eri päätösasiaan tekemien kirjallisten muutosesitysten pitäisi hänen mielestään olla pöytäkirjan liitteinä. Nyt ne on vain todettu pöytäkirjan päätösasioissa ja samalla on mainittu, etteivät esitykset saaneet kannatusta.

Ei tässä sinänsä ole mitään ongelmaa, mutta kyllä siitä sellaisen jääräpäisyydellä saa.  Jos pöytäkirjantarkastaja ei hyväksy pöytäkirjaa, siirtyy asia koko toimielimen päätettäväksi. Tässä tapauksessa siis koko valtuusto päättää erikseen siitä, vastaako laadittu pöytäkirja kokouksen kulkua vai ei. Oikein huonolla tuurilla asiaa pohditaan vielä ylempiä asteita myöten.

Jos halutaan hankaluuksia, niin ne saa aikaan noista vaadituista liitteistä. Kaikki riippuu siitä, onko valtuutettu ilman kannatusta jäätyään nimenomaisesti ilmoittanut eriävän mielipiteensä. Jos ei ole, niin asia on selvä ja pöytäkirja on oikein. Jos hän on niin tehnyt, niin hänellä on Kuntalain 61 §:n mukaan oikeus jättää eriävän mielipiteensä perustelut kirjallisena liitettäväksi pöytäkirjaan.

Juridisesti asia on siis selvä. Se minua tässä hiukan ihmetyttää, että asiasta yleensä viitsitään kinata. Olisi paljon selvempää, että valtuutetun annettaisiin liittää eriävän mielipiteensä perustelut pöytäkirjaan, vaikka hän ei olisi nimenomaisesti tajunnutkaan esittää eriävää mielipidettään. Ne voi nimetä vaikkapa totuudenmukaisesti vastaehdotuksen perusteluiksi.

Tätä poikkeuksellisen avaraa laintulkintaani perustelen kokemuksella. 1990-luvulla tapahtui kerran niin, että pöytäkirjantarkastaja ei hyväksynyt kaupunginhallituksen pöytäkirjaa juuri siksi, että hänen eriävän mielipiteensä perusteluja ei ollut sinne merkitty. Hän ei nimittäin ollut esittänyt sitä eriävää mielipidettä, vaikka ei saanutkaan kannatusta. Silloinen puheenjohtaja halusi tulla kokematonta luottamushenkilöä vastaan ja päätti liittää perustelut mukaan vastaehdotuksen perusteluina. Näin tehtiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Jatkossa ongelmia ei ilmennyt, koska eriävä mielipide muistettiin ilmoittaa ja kirjalliset perustelut tulivat ajallaan.

Menettely onnistui hyvin 90-luvun Helsingissä, joten kyllä se onnistuu nykyhetken Joensuussakin. Laki ei tältä osin ole muuttunut. Jos taas halutaan maksaa potut pottuina, niin silloin suosittelen tietenkin tiukkaa tulkintaa ja kauan kestävää riitelyä.