Kansanedustaja-ainesta
– Eräs puolue on asian suhteen lähestynyt. Jos kaikki natsaa, lähden politiikkaan ilman muuta. Näin sanoo Kirsikka Kelloniemi sanomalehden haastattelussa. Kuka helkutin Kirsikka Kelloniemi on nyt ihan ilmoitusluontoisesti menossa eduskuntaan?
Kelloniemi on tämän hetken kuuma julkkis ja ilmeisen kuuma mimmi muutenkin. Hän on strippari, joka kokeili kuuden viikon ajan elää muslimien säännöillä TV 1:n sarjassa Muslimielämää. Jonkin vielä tässä vaiheessa nimettömän puolueen headhunterit katsovat, että hänen avullaan saadaan heräteltyä äänestäjiä ja ehkäpä saadaan myös näyttävä kansanedustaja.
Kelloniemen poliittinen agenda on nopeasti kerrottu. Hän kertokoon sen omin sanoin: – Kantasuomalaisiin perheisiin liittyviä asioita haluaisin kehittää, ja maahanmuuttopolitiikka on häiriintynyttä. En ole maahanmuuttovastainen, mutta se on mennyt överiksi.
Siinä koko hänen poliittinen näkemyksensä, jonka turvin hän aikoo edustaa kansaa eduskunnassa. Olisin kiinnostunut lukemaan hänen mielipiteitään esimerkiksi tuloerojen kasvusta, syrjäytymisestä, työttömyydestä tai vaikkapa kuntajaon uudistamisesta. Se on liikaa toivottu, koska koko vaaliohjelma oli noissa kahdessa lauseessa.
Sen sijaan sain lukea hänestä monta muuta tärkeää asiaa. Hän ei käänny muslimiksi eikä buddhalaiseksi, koska uskonto ei ole hänen juttunsa. Korkeilla saappailla on vaikea pysyä pystyssä stripatessa. Enää häntä ei jännitä riisuutua alastomaksi yleisön edessä. Osa hänen yleisöstään käy stripparia katsomassa terapeuttisessa mielessä, ja näille Kelloniemi antaa parisuhdevinkkejä. Yksikin mies on kiittänyt kyynel silmässä.
Vuosi sitten hän poltti tissinsä keittäessään kananmunia. Hänen suosikkiuutisankkurinsa on Peter Nyman. Häntä luullaan nuoremmaksi kuin 40 -vuotiaaksi. Hän on erittäin luomu moneen muuhun julkkisnaiseen verrattuna, koska hän ei ole käynyt kauneusleikkauksissa. Tosin hänelle on tehty rasvaimu leuan alle ja suupieliin on laitettu täyteainetta. Hän saattaa mennä jossain vaiheessa kasvojenkohotusleikkaukseen. Hän pitää itseään helposti juksattavana.
Jos kyseessä olisi Ihmisten puolueen ehdokas, niin tarinan voisi päättää sanomalla, että näillä mennään ja että ehdokkaassa on tiettyä jäpäkkyyttä. Kyse ei kuitenkaan ole poliittisesta satiirista, vaan ihan oikeasta kansanedustajaehdokkaasta. Kysyä sopii, kuinka kauan me äänestäjät annamme pilkata itseämme ja koko edustuksellista demokratiaa? Mitä ihmettä ajattelevat puolueet, jotka hakevat kuumeisesti julkkisehdokkaita? Onko idioottien ihan pakko saada oma edustuksensa eduskuntaan? Äänimäärä ratkaisee sitten tämänkin kysymyksen. Minä veikkaan, että ääniä tulee kohtalaisen mukavasti. Onhan kyseessä TV-julkkis, muslimia leikkinyt strippari.
Mopolla ei ole ollut näin hauskaa sitten jälkeen Halmeen eduskuntaan valinnan. En katso tripparin viaksi tuhmuuttaan,mutta kuulutan puolueiden vastuuta vastaavissa muissakin tapauksissa.
-Syksyä pukkaa,mutta todettava on:Voi elämän kevät!
Vastuullisia poliitikkoja on varmaan vaikea saada päättäjiksi, koska kukaan ei heitä äänestä. Puolue, joka hakee vakavasti asiaan suhtautuvaa ehdokasta, on pian entinen puolue.
Julkisuus ja maine on voimaa. Julkisuus ja maine voidaan saavuttaa nykyään eri tavoin kuin ennen. Kiitos pitkällisen aivopesun, joka on mennyt jo läpi.
Tässä blogissa on ollut mainittuna mm luontodokkarit. Jo eläinmaailma on tietynlainen perusperiaatteiltaan, joten olkoon ihmisten arvot myös samanlaisia. Itse näen luontodokumentit ja erilaiset faktaan perustuvat ohjelmat primitiivisen ideologian edistämiskeinona. En tiedä, että missä määrin kyseessä on tarkoituksellisuus. Sitä ei välttämättä tarvita, kun suuri osa alkaa toistaa jotain “edistyneemmän” näkemystä.
Kasvatuksen tulisi olla jotain epäitsekkyyttä ja toisen huomioonottamiseen painottavaa, koska ihminen osaa luonnollisesti olla itsekeskeinen. Nykyarvot valuvat pikkuhiljaa jo äidinmaitoon asti. Minusta koko systeemi on tehty maksimoimaan itsekeskeisyys. Toisaalta se on niin ok, mutta jokin siinä aivan kuin mättäisi.