Lauman elämää

Verkkojulkaisu MV:n lukijakunnan ydinjoukosta minulle tulee usein mieleen nälkäisenä liian ahtaassa häkissä pidetty koiralauma. Lauma odottaa koko ajan, että isäntä heittäisi sille lihapalan ja kun se tapahtuu, niin alkaa rähinä. Lihapaloja ovat tietenkin MV:n julkaisemat rasistiset rikosjutut. Niitä lauma odottaa, niistä se elää.

Eilen MV uutisoi laumalleen, että Joutsenossa on raiskattu, murhattu ja poltettu alaikäinen tyttö. Rikoksen uhri sai muodollista myötätuntoa, mutta siitä vei voiton raivoisa kostonhimo ja turvapaikanhakijoiden syyttely. Pidettiin itsestään selvänä, että tekijöitä oli monta ja he kaikki olivat turvapaikanhakijoita. Murhanhimoa lietsottiin avoimesti eikä pelkkä murhaaminen riittänyt, vaan ensin pitäisi päästä vähän kiduttamaan.

Kun  teon kuvaus selvisi vääräksi ja epäiltykin paljastui suomalaiseksi,  niin lauma ei reagoinut mitenkään. Ei nolostumista väärään uutisen uskomisesta, ei katumusta vihan kohdistamisesta viattomiin. Ei enää edes myötätuntoa uhria kohtaan. Ei laumalla ole tällaisia tunteita, sillä on vain nälkä. Kun nälkä on hetkellisesti tyydytetty, niin asia on kunnossa ja sitten jäädään odottamaan uutta lihapalaa.

Sehän tuli. Illan toiseksi herkkupalaksi kelpasi Ylivieskassa tapahtunut polttopulloisku kotouttamiskoulutuksessa olevia alaikäisiä maahanmuuttajia vastaan.

Aiotut uhrit olivat tässäkin tapauksessa alaikäisiä, mutta nyt suhtautuminen olikin ihan toinen. Rikoksen epäonnistumista harmiteltiin joukolla .

Näin tämä lauma elää omaa elämäänsä ahtaassa henkisessä häkissään isäntänsä armoilla. Nämä ihmiset ovat omaksuneet laumaeläimem roolinsa niin täydellisesti, että he eivät edes huomaa olevansa tahdottomia rukkasia vailla yhtään omaa ajatusta. He luulevat ajattelevansa itse, mutta heissä ajattelee lauma, joka on saanut ajatuksensa ruokaa heittelevältä isännältä.

Tällaisen lauman saa tekemään ihan mitä tahansa vain heiluttelemalla lihapalaa sen edessä. Se, hyvät lukijat, on pelottava ajatus. Kun lauma lopulta riistäytyy hallinnasta, niin vain sen yksilöt joutuvat vastuuseen teoistaan. Lauman kouluttanut isäntä selviää kuivin jaloin. Hänhän on vain tarjonnut vaihtoehdon ajatteleville ihmisille. Minkäpä hän sille mahtaa, että nämä ihmiset eivät ajattele.