Aki Riihilahti: Musiikki ja urheilu

Sohva. Internet. Tv. Tähän Bermudan kolmioon katoaa yhä useampi suomalainen. Se on helppoa. Kaikki tulee luoksemme ja voimme aina valita, kuinka tästä loputtomasta virrasta haluamme muiden viihdyttävän meitä juuri nyt. Musiikki ja urheilu ovat perinteisesti onnistuneet taistelemaan sohvaantumista vastaan.

Aki Riihilahti

Aki Riihilahti

Musiikin ja urheilun kulutukseen löytyy edelleen kysyntää.
Vielä voi luottaa, että turnauksen nimestä riippumatta suomalainen vaeltaa hassu hattu vinossa kaukalon laidalle juomaan olutta ja muistelemaan, miten ne Den glider inin sanat menivätkään. Tai Rolling Stonesin keikalle kuuntelemaan samat kappaleet eri järjestyksessä hitaammassa tahdissa taustanauhalta.

Voiko tähänkään enää jatkossa luottaa? Kaikki musiikki löytyy ilmaiseksi netistä ja ilman, että täytyy välillä jonottaa sotkuiseen bajamajaan. Miksi mennä katsomaan kotimaisen urheilijalahjakkuuden epätasaista suorittamista, kun samanaikaisesti monella kanavalla lähetetään jääkiekkoa, jalkapalloa tai mitä tahansa urheilua suoraan maailman huipulta kanavapaketin hinnalla?
Jos musiikki tai peli on tuote, tulevaisuus ei ole tapahtumajärjestäjän kannalta lupaava. Tuote voidaan lähettää digitaalisena palveluna päätelaitteisiin ja kuluttajan on helppo muotoilla se kotona itselleen sopivaksi.
Väitän, että tällaisille tapahtumille on kuitenkin edelleen iso tilaus. Niiden todellinen luonne on tapahtuman sosiaalisessa kokemuksessa. Olen varma, että jos asiakaskokemusta ei halua ymmärtää, lopulta paikalle tulevat vain surevat omaiset. Tekniset ja taktiset vivahteet antavat toki jatkossakin viitekehyksen, mutta suuri osa tapahtuman annista muodostuu mahdollisuudesta olla mukana luomassa sen henkeä, kokea yhdessä suuria tunteita, tavata vanhoja tuttuja ja uusia samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, joiden kanssa jaetaan kokemuksia ja keskusteluja.
Itse tapahtumassa koetun elämyksen päälle suuri osa haluaa jakaa kokemustaan kavereilleen sosiaalisessa mediassa. On vaikea kuvitella tulevaisuudessa tapahtumaa, joka ei tarjoa ilmaista wifiä asiakkailleen.

Löytääkö kukaan enää otteluun Hesarin mainoksen takia? Aktivoiko hyvä levyarvio ihmiset kauppoihin? En usko, että ostettu mainonta ja ansaittu media ovat jatkossa musiikin ja urheilun markkinoinnin kulmakiviä.
Tarinan kertominen ja omien kanavien kasvattaminen sen sijaan ovat.
Tapahtumamarkkinointi on onnistunut, kun hyvän tarinan kautta ihmiset alkavat siitä keskustella heille järjestetyssä ympäristössä. Jatkossa tuskin on menestyjää, joka ei osaa kertoa tarinaa ja avata keskustelua.
Maailman rikkaimpiin seuroihin kuuluva Manchester City palkkasikin uuden strategiansa ensimmäisenä rekrytointina Chief Storytelling Officerin. Kaikki tavallinen on jo nähty, ihmiset kaipaavat tarinoita ja ilmiöitä.
Ilmiöissä on usein jotain absurdia. Kuka olisi uskonut, että kun kansan syville riveille outoa musiikkityyliä edustava artisti ei suostunut tv:ssä menemään makuupussiin, tämä johti lopulta siihen, että ihmiset jonottavat kaksi päivää Olympiastadionille?

Urheilutapahtumat ovat tämän päivän latotanssit. Paikalle tullaan muiden ihmisten, ei musiikin tai tanssin vuoksi. Esimerkiksi tenniksen US Openin tutkimuksessa 800 000 kävijästä vain 15 prosentille itse peli oli kiinnostavin asia. Muut tulivat katsomaan ilmiötä, tunnelmaa ja tunnettuja tähtiä.
Ihmisen perustarve toisen ihmisen kohtaamiseen ei ole muuttunut. Musiikki- ja urheilutapahtumat pystyvät tämän mahdollistamaan paremmin kuin Exiä rannalla -televisio-ohjelmat.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *