Kari Väänänen: Toiveita ja haaveita

Tulipa ja menipä vuoden vaihto sen kummempaa pykälää aika-avaruuteen jättämättä. Meille ihmisille se oli ja on aina tapahtuma, joka saa meidät virittelemään mitä kummallisimpia ansalankoja kohtalomme tielle. Annamme lupauksia alkavalle vuodelle ja esitämme jollekin tuntemattomalle jumalalle toivomuksia tulevan suhteen. Valamme tinaa ja tiirailemme sen poimuista tulevaisuutta, haaveillen paremmasta.

Kari Väänänen
Kari Väänänen

Mukavaahan se on haaveilla ja toivoa. Itselleni toivoin rutosti rahaa, että voisin tehdä muutaman elokuvan, kun muualta ei rahoja tunnu lirisevän. No, tuli itsekkyydestä hieman nolo olo ja toivoin lisäksi, että hyvä nousisi arvoonsa ja paha vihdoinkin saisi sen kuuluisan palkkansa. Totta puhuen minusta tuntuu, että nykyaikaan pahalla on palkkapäivä harva se päivä eikä se ole pieni palkka.
Hyvän palkka on huomattavasti pienempi. Saattaa olla että se on pelkkä lämmin käsi ja sitten potku persauksille ja leipäjonoon. Ei ole kovin kannattavaa olla hyvä, eihän?
Kannattaa olla paha. Ainakin, jos ajattelee taloudellisesti. Hyvä se vain hymistelee ja yrittää olla hyvä ja vaatimaton ja siten parantaa maailmaa paremmaksi paikaksi kaikkien elellä. Paha nappaa setelinkulmasta kiinni ja on tehokas, se kuuluisa voittaja.
Hän tyhjentää investointipankkinsa avulla hyvän ja hölmön taskut omiinsa, elelee leveästi ja naureskelee ovela ilme kolmitehoisella parranajokoneella ajellulla naamallaan, dödöltä tuoksuen, tukka kammattuna ja kello näkyvissä. Hän tietää, että näitä hyviä mutta hölmöjä riittää, kuten eversti Parker aikanaan totesi Elvikselle. Pitää vain osata rahastaa niitä ja taas on palkkapäivä.
Onko niin, että hyvä on hölmö ja liian epäitsekäs, lällö lössö, joka typerän hyväntahtoinen virne naamallaan vain haaveilee paremmasta maailmasta?
Siinä maailmassa jokainen todellakin saisi työstään säädyllisen korvauksen, jolla olisi mukava elellä ja siemailla iltateetään rauhassa tarvitsematta vapisten pelätä, tuleeko huomenna potkut ja että joko se mieron tie kohta alkaa ja perhe paleltuu hankeen, kasvoillaan nälkään ja pakkaseen kuolleen masentava irvistys.
Tuossa unelmien maailmassa kerrotaan hurjia tarinoita menneisyyden leipäjonoista ja työttömyydestä ja joidenkin satumaisista rikkauksista ja toisten pohjattomasta kurjuudesta.
Vaikka eihän kukaan niitä tosissaan ota, sillä eihän sellainen maailma voi olla mahdollinen, eihän. Ihmiskuntahan on niin sivistynyt ja oppinut, että ei semmoinen ole mahdollista.
Vanhat ja eläneet vilkaisevat salaa toisiinsa ja vakuuttavat, että eihän nyt sentään. Satujahan nuo tuommoiset tarinat ovat ja hyvää yötä ja nähkää kauniita unia lapset.

Tuollaista ajattelee hyvä ja seisoo leipäjonossa ja kärsii köyhyyttä ja ihmettelee että mitä hän teki väärin, kun elämä hänet tähän heitti. Aina hän parhaansa teki, hoiti työnsä ja yritti. Eikä edes lakkoilut oikeuksiaan puolustaakseen, sillä se olisi vain pahentanut lamaa, sanottiin hänelle.
Minä seison avuttomana kaiken keskellä ja heitän haaveeni ilmaan toivoen, että se jättäisi jonkinlaisen jäljen jonnekin ja että paha joskus saisi palkkansa ja ja ennen kaikkea se hyvä nousisi arvoonsa. Niin, ja sitten ne elokuvarahat minulle.
Eiks jee?

Kommentit (1)
  1. Eino Turunen
    24.3.2016, 06:41

    “Väänäsen” kaltaisia ajattelijoita pitää saada seuraavaan eduskuntaan enemmistö, muuten meidät hukka perii,ei Venäjän karhu! Eversti Parkkereita on nyky hallitus täynnä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *