Kari Väänänen: Tupakkaterroristi

Hän ilmestyy kuin tyhjästä, istuu lupaa kysymättä pöytääsi ja aloittaa. Hän ei anna sinulle suunvuoroa eikä välitä sinun mielipiteistäsi eikä ajatuksistasi.
Hän katsoo itsensä oikeutetuksi saarnaamaan, miten sinun pitäisi elää ja myrkyttää sinua ympäröivän ilman sakealla puheellaan.
Hän kuuntelee vain itseään ja kohottaa itsensä sinun yläpuolellesi arvostellen sinua tahdottomana ja samalla ylistää itseään tahdon riemuvoittona.

Kari Väänänen
Kari Väänänen

Hän on lopettanut tupakanpolton viisitoista vuotta sitten ja yhä hän jaksaa siitä puhua ja saarnata. Ja sinun on kuunneltava. Yhä uudestaan hän kertoo, miten lopetti kuin seinään ja näyttää teatraalisella eleellä miten rutisti tupakka-askin ja heitti sen halveksivasti nurkkaan eikä enää koskaan polttanut.
Yli-inhimillisellä tahdollaan hän voitti taistelun tupakkaa vastaan ja sinä, joka siinä kessuttelet myrkkypötkylääsi posket häpeästä tai kiukusta punoittaen, olet hänen loputtoman missionsa tahdoton kohde.
Hän on niitä, jotka tietävät kaikesta kaiken ja myös tuovat tietonsa julki. Hän neuvoo poromiehelle, miten tulet sytytetään oikeaoppisesti märkään tunturiin ja jälleen kerran kertoo tupakointinsa lopettamisesta, kunnes poromies kyllästyy ja katoaa toiseen tunturiin, omille tulilleen, että saisi kessutella rauhassa.
Nopeasti saarnamies valitsee seuraavan uhrin ja alkaa neuvoa tätä. Seurassa hän ei malta seurata keskustelun kulkua, vaan vääntää aiheen väkisin koskemaan itseään ja urotekojaan ja ennen kaikkea tupakoinnin lopettamistaan.

Hän on useimmiten mies ja hänen vaimonsa on väsyneen näköinen, iloton. Tämä mies on se, joka innokkaasti noudattaa maan hallituksen vetoomusta ilmiantaa naapurinsa veronkierrosta, oli siihen syytä tai ei.
Hän vahtii roskiksia, jotta voisi torua naapureitaan lajitteluvirheistä.
Hän pyrkii aina taloyhtiön hallitukseen tai peräti puheenjohtajaksi. Hän piinaa kaikkia ympärillään.

Hän on piina. On ollut jo viisitoista vuotta.
Hän kyttää ja vakoilee kaikkea kaikkialla. Ja hän löytää sinut. Häneltä ei voi piiloutua, sillä hän on alituiseen liikkeellä nokka vääryyksiä vainuten, sormi tietävästi pystyssä.
Itse hän on mielestään erinomainen ja hän on täällä tänään. Hän työntää moraalisesti puhtoisen kätensä meidän sieluumme ja tonkii sitä häikäilemättömästi. Hänen olkansa ylitse katselee raittiusihmisten ja oikeassaolijoiden armeija hyväksyvästi nyökytellen.
Hän kulkee ympäriinsä silmät kiiluen kytäten vääryyksiä, jotka hän on oitis valmis oikaisemaan.
Hän soittaa Kansanradioon ja kertoo, kuinka asioiden pitäisi olla.

Yleisönosastot täyttyvät hänen kirjoituksistaan ja hän esiintyy asiantuntijana joka asiassa.
Juhlissa hän piinaa seuruetta vaatimalla kaiken huomion esittämällä onnettomia imitaatioita ja huonoja vitsejä.
Sen jälkeen hän soittaa huonosti haitaria ja laulaa vaikka ei osaa ja lopuksi vaatii kaikkia osallistumaan seuraleikkiin, jota hän tietenkin itse johtaa.
Hän paasaa loputtomiin, kuinka lopetti viisitoista vuotta sitten tupakoinnin ja heittää malliksi taas kerran kuvitteellisen, rutistetun askin pontevalla eleellä nurkkaan.
Hänen vaimonsa häpeää häntä, mutta ei voi hänelle mitään. Kaikki ovat kiusaantuneita hänen seurassaan, mutta hän ei sitä huomaa.

Meistä jokainen on tavannut hänet, tai tapaa vielä. Toivottavasti ei silloin, kun vilkaisee peiliin. Meitä on moneksi.
Rauhaa.

Kommentit (2)
  1. Bravo!!!!!!

  2. Marjo Vaarala
    12.2.2016, 12:39

    Tuhannet kiitokset Kari Väänäselle jälleen niin osuvasta kirjoituksesta. Näitä on todella ilo lukea!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *