Katja Ståhl: Elämä yllättää huonomuistisen
Joku kysäisi minulta taannoin, mikä oli mielestäni viime kauden Uutisvuodossa hauskin kohtaus. En muistanut ensimmäistäkään. Se on metkaa, sillä olin kuitenkin itse paikalla joka kerta. En muistanut kuin yhden vieraan, ja hänenkään jutuistaan en sanaakaan. En usko, että pyrin aktiivisesti unohtamaan, koska muistan kuitenkin nauraneeni pitkään ja kovaa, mutta mille mahdoin nauraa?
Olen innokas tekemään nettitestejä, se on harmitonta hupia. Löysin kerran Demi.fi:stä hauskan testin. Tein sen ja nauroin koko matkan. Mietin, kuka onkaan keksinyt näin hauskoja juttuja, onpahan aimo veijari. Selasin sivun alalaitaan. Siellä luki: teksti: Katja Ståhl. Voin olla hauska jopa itseltäni salaa.
Odotan kesää yhtä innokkaasti kuin muutkin. Sitä odotellessa ihmettelen, kuinka taivaalta tulee lunta. Onko sitä aina tullut näin paljon? Tai jos sitä ei tule, ihmettelen miksi ei, koska aina ennen kyllä tuli. Vasta viime vuonna asetin autoni takapaksiin lapion, jotta tilanteen yllättäessä pääsen lumilinnoituksista läpi. Tämä oli merkittävä läpimurto. Lumi yleensä yllättää minut täysin.
Kesä tosin yllättää vielä isommin. Joka siunaaman vuosi, nyt 41. menossa, ällistyn täysin, kun alan juhannuksen aikoihin aivastella. Nenäliinoja kuluu ja pinna palaa. Aivastelu yltyy välillä niin nopeatempoiseksi, että se vie voimat. Olen täysin ihmeissäni. Mikä minua vaivaa. Sitten muistan, että olen ollut allerginen kaikille puille ja heinille jo 7-vuotiaasta lähtien. Muistan kuitenkin sen hetken, jolloin asia minulle valkeni. Olin maatilalla ladossa hyppimässä kattoparrulta heinäkasaan. Mikään ei lapsuudessa voi olla hauskempaa! Yhtäkkiä aloin aivastella aivan kohtuuttomasti ja nokkani vuoti. Allergiatestit sen kertoivat: olin allerginen heinälle. Ilmeisesti asia oli liian vaikea hyväksyä, koska en sitä vieläkään kesän tullen muista.
Ajan joka vuosi autoa noin 30 000 kilometriä. Se tarkoittaa, että autoni on huollettava kaksi kertaa vuodessa, 15 000 kilometrin välein. Olen joka kerrasta yhtä hämmentynyt. Taasko sitä pitää huoltaa? Mistä rahat? Jos olisin tiennyt, olisin valmistautunut. Ilmeisesti se ei riitä, että tämä toistuu vuosittain, kaksikin kertaa. Rasittaa kovalevyä liikaa.
Jos katson valikoivaa muistiani myönteisestä kulmasta, on ilon aiheita paljonkin. Yllätyn aina yhtä iloisesti, jos minut pyydetään syömään jonkun luo. Vielä iloisemmin yllätyn ruoasta, joka on mielestäni joka kerta aivan poikkeuksellisen hyvää. Olen aivan ihmeissäni, miten joku voi rakastaa minua niin paljon, että kestitsee. Sehän on kuin lahjan saisi. Tuolloin en lainkaan muista, että teen itsekin mielelläni ihmisille palveluksia ja autan pyyteettömästi. Mielestäni se on ihan normaalia käytöstä. Ihan varmasti laittaisin ruokaa ystävillenikin, jos osaisin.
Loppuun vielä noloin ilon aihe. Olen edelleen, omistettuani ajokortin noin 32 vuotta, ihan innoissani siitä, että osaan tankata ja täyttää pissapojan vedet. Kaikki eivät osaa. Ja joku on saattanut jo unohtaakin, miten ne tehdään.