Katja Ståhl: ICE

katjastahl_hr_MG

Näpläsin yhtenä päivänä jostain syystä ystäväni kännykkää ja huomasin, että hänen aviomiehensä nimen edessä on lyhenne ICE.

Kysyin, ovatko välinne viilenneet, vai mikä tämä ICE on. ”In case of emergency, senkin tollo”, sanoi kaveri.

En ollut koskaan törmännyt sellaiseen määritelmään. Jos ystävälleni sattuu jotain, hänen puhelimestaan voi soittaa sille, jonka pitää tietää mitä on tapahtunut.

Ajattelin, että onpa hieno idea! Minäkin laitan sellaisen heti – niin, mutta kenen nimen eteen?

Aviomiestä minulla ei ole. Lasteni isän olisi hyvä tietää, jos minulle sattuu jotain, koska ovathan lapsemme yhteiset.

Toisaalta, jos exälle soitetaan, että ex-eukkosi täällä henkitoreissaan viruu, tuletko moikkaamaan, nykyinen rouva saattaisi kiivastua.

Tai kiivastuisikin. Pitääkö sun sitä vanhaa kurppaa vielä valvoa?

Siitä suukovusta syntyisi nujakka, joka vyöryisi automaattisesti myös lasteni niskaan. Sitä en halua. Kannatan maailman- ja perherauhaa. Ei ICE:a siis exän nimen eteen.

Jos laittaisin lasteni nimien eteen ICE, he menisivät puhelun saadessaan sokkiin, ja sitä en tietenkään halua.

Mielestäni heidän ei kuulu vielä tietää mitä pitää tehdä, jos äiti tuupertuu, vaikka teinejä ovatkin. Heidän kuuluu nojata johonkin jykevämpään. Vielä hetken. Ei siis lastenkaan nimien eteen.

Äitini sen sijaan, no, onhan hänen hyvä tietää mitä tapahtuu, mutta tuskin siitä on vastaavaa hyötyä kenellekään, onhan hän jo vanhahko. Ei ole enää niin sanotussa dynaamisessa iässä. Tiedä vaikka kuukahtaisi järkytyksestä. Ei siis äidinkään nimen eteen.

Jos siis ajatuksena on, että se, kelle soitetaan hätätapauksessa, in case of emergency, ottaa tilanteen haltuun, olen neuvoton. Voiko ystävää rasittaa moisella eleellä? Vai olenko jo ajautunut sosiaalisesta viitekehyksestäni liian kauas, jos edes mietin moista?

Ajatusketjuni johtaa siihen päätelmään, että olen liian itsenäinen. Teen kaiken itse, enkä ole tottunut siihen, että joku auttaa tuosta vaan, ihan sydämellisyyttään.

Lapseni ovat hyvin avuliaita, mutta vain, jos heitä kehottaa siihen. Ystäväni ovat tottuneet siihen, että minä olen yleensä se, joka jeesaa muita. Olen totuttanut jopa muinaiset poikaystäväni siihen, että pärjään yksin, eikä minua tarvitse pelastaa.

Se on aika traagista. Haluan, että joku pelastaa minut, ehdottomasti! Miten voi ryhtyä avuttomaksi? Anyone?

Käännän ajatuksen toisin päin. Onko lähipiirissäni joku, joka myös ”haluaa” pärjätä omillaan? Olisikohan hänestä kiva, jos säntäisin aivan yllättäen auttamaan?

Olen aina valmis nykimään juopuneita ojista, mutta monestiko olen sännännyt tuttavan apuun aivan arkisissa tilanteissa?

Harvat ovat ne kerrat, noloa myöntää.

Sukuni ei ole kovin tiivis, joten perheenikin alkaa olla suhteellinen käsite. Lasken perheekseni ihmiset, jotka kestävät lapsiani, koiriani ja hevosiani ja haluavat silti olla ystäviäni. Ehkä voisin ottaa heidän kanssaan ICE:n puheeksi. Mehän voisimme sopia yhdessä, kuka hoitaa minkäkin elämänalueen, jos onnettomuus yllättää.

Ajatus siitä, että minä olisin se, kenelle soitetaan jos ystävälleni sattuu jotain, tuntuu tärkeältä. Sellainen luottamuksenosoitus tuntuu sielussa asti.

Jos kerran itse saan potkua auttamisesta, miten se on niin vaikea uskoa, että joku muukin saa?

Aina ei ilmeisesti olekaan pakko tehdä itse kaikkea puusta. Joku nauttii siitä, että saa auttaa.

Katja Ståhl

Kommentit (1)
  1. ICE Käyttäjä
    15.8.2015, 15:02

    ICE-koodi on tarkoitettu paikalle saapuville auttajille. Kuollut tai vakavasti vammautunut. Siinä ei ole syytä pohtia kenenkään suhteita mihinkään päin. Ja eivätköhän teinit saa häkeltyäkin, jos äiti on esim. kuollut?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *