Leena Majander: Oikea kirjailija

Kesämökki hankittiin 1963, kun olin aloittamassa koulunkäynnin ja neljästä sisaruksesta nuorin ei ollut vielä edes tilauksessa. Mökkipaikkakunta oli Pornainen, Laukkosken kylä, kiemuraisia hiekkateitä ajettuna tunnin matkan päässä Helsingistä.

Leena Majander

Leena Majander

Talo oli suuri, alun perin heinäladoksi rakennettu, ja sauna oli pieni, mutta aivan Mustijoen rantatöyräällä. Isällä riitti timpurinhommia, joita hän rakasti yhtä paljon kuin isä Melkersson Astrid Lindgrenin Saltkråkanilla.
Mökki oli vailla sähköä ja juoksevaa vettä, eikä siinä ollut elokuvista tutun Suomisen tuomariperheen kesäasunnon huvilamaisuutta edes mausteeksi.

Mutta mökin ikkunasta näkyi oikea huvila, jossa asui oikea kirjailija. Akateemikko Mika Waltarin ja hänen Marjatta-rouvansa kesäasunto oli nousevassa rinteessä, kirjailijamestarin työhuone siellä yläkerrassa. Hänen ikkunastaan näkyi – niin, sieltä näkyi meidän mökki.
Akateemikon henki aateloi mökkielämän arkea ja teki siitä hohdokasta. Mika ja Marjatta, etunimillä heitä kylällä kutsuttiin, saattoivat kauppamatkallaan soudella ylävirtaan laiturimme ohitse. Useimmiten asioita kuitenkin hoiti Marjatta. ”Katshos, minä en ole kovin käytännöllinen”, Mika sanoi isälle.
Käytännöllisiä hoidettavia olivat myös yhteisen mökkitien kunnossapitoasiat. Isä ja Mika kävivät kerran kesässä tiehoitokunnan kokouksissa ja Mika luotti isään. Kiitokseksi Mika olisi tarjonnut konjakkiryypyn, mutta ”katshos, minulla ei shäily”.
Me lapsetkin ymmärsimme kesänaapurimme erityisyyden. Mikan ympärillä oli sellainen aura, että meluaminen tai riehuminen ei tullut mieleenkään, vaikka kirjailijamestari oli mitä sydämellisin ja hiljaisella tavalla läsnä oleva.
Waltarien tyttären Satu Elstelän perheen huvila oli akateemikon huvilan takana. Meille jo nelilapsiseksi kasvaneelle joukolle leikkikaverit kelpasivat ja kelpasi se aitta, joka oli täynnä kiehtovaa luettavaa. Antti, Mikko ja Jopi luuhasivat ojissa sotaleikeissä, ei niitä silloin kukaan kieltänyt. Eeva, Töpö, Jaana ja minä pukeuduimme noita-akoiksi tai muuntauduimme ratsuhevosiksi, joiden estekilpailut kestivät tuntikausia.

Kesän kohokohta oli naistenviikon kutsut, jolloin juhlimaan saapui laaja Elstelän teatterisuku sekä Mikan ja Marjatan ystäviä, oikeita filmitähtiä kuten Kosti Klemelä (Laineen Tuntemattoman vänrikki Koskela) ja Hillevi Lagerstam (Niskavuori-sarja).
Mika Waltari on ensimmäinen kirjailija, jonka olen itse tavannut. Kirjatytölle suuren hengen läheisyys taisi ennustaa tulevaa: Kustantajanurani aikana olen saanut tavata suuria ja vähän pienempiäkin kirjailijahenkiä aika joukon.
Kun Björn Landströmin kuvittama Sinuhe ilmestyi juhlapainoksena 1974, Mika kirjoitti lukiolaistytölle omistuskirjoituksen ”nuorelle kirjallisuudenharrastajalle”. Kateelliset sisarukset muistuttivat asiasta joka joulu antamalla lahjaksi ties mitä herttasarjoja, joihin he kirjoittivat ”Leenalle, nuorelle kirjallisuudenharrastajalle”. Isosiskon ylemmyydellä sallin heille tämän vinoilun.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *