Pääkirjoitus: Miksi kännääminen on hyväksyttävää?

Heitin Facebookiin kysymyksen asiasta, josta poliitikotkin parhaillaan vääntävät: ”Mitä mieltä olette alkoholilainsäädännön uudistuksesta? Pitäisikö limuviinat ja vahvempi olut päästää kauppoihin? Mitä tapahtuisi? Vai tapahtuisiko mitään?”

Kysymys herätti keskusteluvyöryn. Kommenteista nousee kaksi vahvaa näkökulmaa. Yksi kannattaa yksilönvapautta, toinen taas kansanterveyttä, josta huolehditaan sääntelyllä. Molemmissa on pointtinsa.
Vapaus on ihanaa! Mutta onko sittenkin niin, että osa meistä tarvitsee yhteiskunnan ohjausta? Suomessa on puoli miljoonaa alkoholin riskikäyttäjää. Alkoholi aiheuttaa sairauksia ja ruuhkauttaa ensiapupoliklinikat. Poliisit käyttävät ison osan työajastaan humalaisten riitojen selvittelyyn. Kallista puuhaa.
Mikäli hallituksen jo kertaalleen sopima lakiuudistus toteutuu, nelosolutta ja nuoria houkuttavia limuviinoja saisi 5 300 myyntipaikasta, kun niitä nyt myydään vain noin 350 myyntipisteessä. Limuviinaa ja vahvempaa olutta voisi ostaa myös sunnuntaisin. Hinnat laskisivat. Kaikki tämä johtaisi kulutuksen lisääntymiseen, ainakin aluksi.
Uhkia siis riittää, mutta silti mietin, voisiko tätäkin asiaa kokeilla rajatuilla alueilla, kuten kokeillaan vaikka soten valinnanvapautta tai perustuloa.
Vaikean viina-asian isoin kysymys on kuitenkin se, miksi suomalainen alkoholinkäyttö on edelleen niin humalahakuista. Miksi humalassa esiintyminen ja riehuminen on niin hyväksyttyä, ehkä jopa ihailtavaa? Miten tämän asenteen saisi muuttumaan?