Pääkirjoitus: Maailma on täällä!

Mitä kummaa meille on tapahtumassa? Keskustelemme kahvipöydissä sujuvasti Ranskan vaaleista ja uudesta presidentistä. Meillä on mielipide siihen, kannattiko Ison-Britannian lähteä EU:sta. Presidentti Donald

Trumpista tiedämme lähes kaiken. Seuraamme Syyrian sotaa, Irakin tilannetta ja Afganistanin olosuhteita. Presidentti Putinin sanomisia seuraamme tarkasti.
Olemmeko yhtäkkiä kansainvälistyneet? Vielä vähän aikaa sitten tuntui, että suomalaisia kiinnostaa vain se, mitä Suomen rajojen sisällä tapahtuu: sote, vanhustenhoito, pakolaistilanne ja pitkäaikaistyöttömyys. Kuka kumma tuli ja avasi ikkunat maailmaan?
Onko niin, että alamme taas ymmärtää, että emme olekaan tällä planeetalla yksin oman napamme ympärillä pyörimässä? Huomaammeko, että globalisaatio pienentää maapalloa niin, että äärimmäisetkin kolkat tuntuvat olevan ihan tuossa nurkan takana?
Internet ja sosiaalinen media tuovat kaiken lähelle. Perinteisempi media säestää. Kirjeenvaihtajia palkataan taas ja juttuja tehdään yhä enemmän muualta kuin Suomesta. Yle omistaa kokonaisen uutislähetyksen Ranskan vaaleille. Media tekee omat päätöksensä, mutta ei väkisin. Täytyy olla yleisön kiinnostus.
Yhä useampi suomalainen osaa vierasta kieltä. Nuoret käyttävät englantia kuin äidinkieltään ja reissaavat maailmalla yhtä luontevasti kuin kotimaassa.
Tämä kaikki luo uskoa tulevaan. Siihen, että Suomi menestyy maailmalla ja siihen, että emme umpioidu tänne pohjolan perukoille keskenämme riitelemään.