Tuomas Enbuske: Tomi Metsäketo puhuu höpöjä ja yrittää Kevin Spaceyn taktiikkaa

Hollywood-supertähdellä Kevin Spaceyllä ja suomalaisella laulajalla Tomi Metsäkedolla on yhteistä. Kumpaakin usea ihminen on syyttänyt seksuaalisesta ahdistelusta, ja kumpikin on menettänyt merkittäviä töitä. Kumpaakaan ei ole tuomittu vielä mistään. Mutta suurin samankaltaisuus on yritys siirtää huomio pois omista mokista ja muuttua muka itse uhriksi ja ajojahdin kohteeksi.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Miesnäyttelijä syytti Kevin Spaceyn ahdistelleen häntä hänen ollessaan vasta 14-vuotias lapsinäyttelijä. Spacey vastasi tähän oudolla tiedotteella. Hän sanoi, ettei muista tapausta, mutta oli järkyttynyt syytöksistä ja pyysi niitä anteeksi. Mutta nyt päästään viestinnälliseen virheeseen. Spacey tuli samassa tiedotteessa kaapista. Hän ei ole aiemmin ikinä puhunut julkisesti homoudestaan.
Miksi? Siksi, että Spacey yritti tällä tehdä kaapista ulostulostaan niin ison uutisen, että se hautaisi alleen alkuperäisen uutisen seksuaalisesta ahdistelusta. Koska homojen oikeuksia on poljettu Yhdysvalloissakin vuosikausia, Spacey yritti ängetä itsensä uhrin lokeroon. Epätoivoinen yritys toi ainoastaan kusta snorkkeliin, sillä USA:n homoyhteisö suuttui. Spacey yritti piilottaa mahdolliset rikoksensa sateenkaarivarjon alle. Pikku hiljaa alkoi paljastua lisää ja lisää vastaavanlaisia ahdistelutapauksia, ja Hollywoodin huippunäyttelijä menetti lähes kaikki tulevat työnsä.

Suomessa taas Tomi Metsäkedon ahdistelukäyttäytymisestä oli keskusteltu jo pitkään Facebookin suljetussa ryhmässä, jossa tosi moni nainen ilmoitti Metsäkedon ahdistelleen häntä. Kyse ei siis ollut mistään yhden katkeran ex-heilan sanasta sanaa vastaan, vaan lukuisista naisista. Uutinen tästä tuli, kun 7 päivää -lehti julkaisi usean Metsäkedon ahdisteleman naisen haastatteluja. Eikä kyse ollut mistään viattomasta, vaan esimerkiksi alkoholin tarjoilusta alaikäisille ja vonkaamisesta. Useat naiset kertoivat myös omilla kasvoillaan ja nimellään ikäviä tarinoita.
Metsäketo sai ensin potkut MTV3:n suositusta Tähdet tähdet -ohjelmasta ja sen jälkeen Mamma Mia -musikaalista. TV-ohjelmassa esiintyminen ei sinänsä ole mikään normaali työsuhde, vaan esiintyjiä voidaan peruuttaa. Samalla tavalla Axl Smith menetti tv-työnsä, vaikkei häntä ollut vielä silloin tuomittu rikoksesta. Metsäketo oli käyttäytynyt naisia kohtaan ällöttävästi.
Mitä tekee Tomi? Yrittää samaa temppua kuin Kevin Spacey. Metsäkedosta julkaistiin Iltalehdessä valkopesuhaastattelu. Siitä saa kuvan, että täysin viaton Tomi on julman ajojahdin kohde. Tarinan pahis onkin toimittaja Maria Veitola.
Olen itse asianomainen, koska olen töissä samassa tuotantoyhtiössä ja teen ohjelmaa Veitolan kanssa. Mutta siksi myös tiedän, mitä kulissien takana on tapahtunut.
Koska Maria Veitola on etsinyt ohjelmaamme haastateltaviksi Metsäkedon uhreja, tämä on Metsäkedon mielestä merkki jostain kummallisesta ajojahdista. Uhrien etsiminen on normaalia journalistista työtä, jopa hyvän journalistin velvollisuus. Metsäketo myös vihjaa, että hänen potkujensa taustalla oli Maria Veitola.
Tämä on katkeran, potkut saaneen ihmisen viimeinen oljenkorsi. Manipuloivilla ihmisillä on vain tapana etsiä joku syyllinen eikä nähdä malkaa omassa silmässään. Olin itse mukana samoissa kokouksissa ja tiedän, ettei Veitola ole tehnyt mitään Metsäkedon potkujen edistämiseksi. Hän on vain tehnyt työtään hyvänä journalistina ja hankkinut taustatietoa Metsäkedon uhreista. Ja näitä uhreja todella on ollut. Parhaiten Metsäketo olisi turvannut selustansa huolehtimalla, ettei uhreja olisi.
Uhriutumisstrategia oli ehkä mahdollinen vanhassa maailmassa, jossa keski-ikäiset miehet hallitsivat julkisuutta ja huusivat aina viimeisen sanan, koska päätoimittivat ja omistivat mediat. Onneksi se aika on ohi.

 

Maria Veitolalta kipakka vastaus Tomi Metsäketo -kohuun: Vaientamisen kulttuuri on vahvaa

Kolumnia muokattu 17.11. kello 12.16: lisätty linkki Metsäkedon vastineeseen:

Tomi Metsäkedon vastine kolumniin.

Pääkirjoitus: Vitsi muuttuu todeksi

Jos Luoja suo, pääkaupunkiseudulla vietetään pian suurta juhlaa. Kahdeksan vuoden rakentamisen jälkeen metroverkosto kasvaa kahdeksan uuden aseman verran ja ulottuu Helsingistä pitkälle Espooseen. Länsimetro valmistuu.

Tuomas Marjamäki

Tuomas Marjamäki

Suomen ainoan metron vaiheet 1980-luvun alun lahjusskandaalista lähtien ovat olleet surkuhupaisa ja veronmaksajille kallis tarina. Länsimetrohankkeen alkuperäinen kustannusarvio on ylitetty 472 miljoonalla eurolla, ja nykyinen hintalappu on 1,19 miljardia euroa.
Teknisistä ongelmista johtuneet lukuisat aikataulun lykkäykset ovat tehneet länsimetrosta pohjattoman vitsien lähteen, mutta nyt vitsailu kannattaa lopettaa. Katsotaan mieluummin tulevaan.
Kun länsimetro on lopulta valmis ja toimii yskähtelemättä, sen hyödyt ovat merkittävät. Radan varteen ennustetaan muuttavan 70 000 asukasta ja työpaikkojen uskotaan kaksinkertaistuvan. Sujuva joukkoliikenne on elinehto menestyvälle metropolialueelle. Metro on ehkä helpoin ja nopein tapa ohittaa kaupungin ruuhkat. Myös autoilijat hyötyvät, kun metron luulisi vähentävän autoliikennettä tukkoisilla väylillä.
Metroon sijoitetut eurot palautuvat vähitellen takaisin ja auttavat laman jälkeen koko maata jaloilleen. Kun pääkaupunkiseudun talous kohenee, siitä hyötyy myös muu Suomi.
Siis tervetuloa, länsimetro! Vihdoinkin.

Kari Väänänen: Usain Bolt, sankarini

Aina välillä syntyy ja tietoisuuteemme ilmestyy joku poikkeusyksilö, sankari, joka ylivoimassaan, hyvässä tai pahassa, kohoaa ylitse muiden jopa jumalaiseen asemaan.

Kari Väänänen

Kari Väänänen

Minulle tällainen hahmo on Usain Bolt, maailman nopein ihminen.
On niitä toki muitakin: Äiti Teresa, Nelson Mandela, Muhammad Ali muutaman mainitakseni. No, Äiti Teresa ja Mandela eivät olleet kai kovin nopeita. Mutta tämä Jamaikan ihme kohosi voittamattomiin korkeuksiin.

Bolt on maailman nopein ihminen vieläkin. Siis ihminen, joka liikkuu ilman teknisiä apuvälineitä. Laitteillahan ihmiset ovat kiitäneet esimerkiksi kohti kuuta noin 10 kilometriä sekunnissa, eli reippaasti nopeammin kuin Bolt, joka kiisi 100 metriä vähän alle 10 sekunnissa.
Hupaisaa on tietenkin miettiä, millainen Boltin vauhti olisi ollut kuussa. Voin sieluni silmin nähdä Usainin kiitävän pitkin kuun pintaa kuupölyn tuprahdellessa jäljessään ja häviävän muutamalla hirmuisella loikalla horisontin taakse. Maassa hujopin jamaikalaisen askel oli kolmatta metriä ja vauhti hurjimmillaan noin 45 km/h. Tehkääpä perässä.

Bolt nousi jumalan asemaan ylivoimaisuudessaan. Hän jätti muita kilpailijoita taakseen metrikaupalla ja melkein lönkytteli yli maaliviivan käsiään levitellen ja leveästi hymyillen.
Hänen rento juoksunsa sai joskus pelkäämään, että häneltä putoaa naama matkalle. Useat muut pikakiiturit pinnistelivät eteenpäin verisuonet pullottaen, mutta ei Usain. Ehei! Tämä kaveri piti paketin kasassa ja rentona.
Näyttikin välillä siltä, kuin mies ei edes juoksisi tosissaan, vaikka maailmanennätyksen tekikin. Minä odotin kiihkeästi, että hän rikkoisi yhdeksän ja puolen sekunnin maagisen rajan, ja petyin, kun se jäi saavuttamatta.
Bolt ei ole joutunut dopingista epäiltyjen listalle, ja totisesti toivon, ettei joudukaan. Se olisi paha isku meille, jotka häntä niin ihailemme.
Norjalaiset hiihtäjät ovat eri asia. Kaikki tietävät heidän käyttävän douppia – paitsi he itse, kuten kävi ilmi tässä taannoin.

Jos Bolt paljastuisi douppariksi, olisi se vielä kauheampi isku kuin hänen epäonnistumisensa Lontoon MM-kisoissa. Hänenhän piti poistua radoilta voittamattomana, jumaluutensa lunastaneena tarujen sankarina, kuin kuvajaisena historian myyteistä.
Olin jo pitkään silmä kovana tarkkaillut hänen jokaista elettään, ilmettään ja hymyään, että näkyisikö mitään merkkejä epäröinnistä.
Näin, että hymy ei ollut yhtä vapautunut kuin aikaisemmin. Siinä oli epävarmuutta ja selvää yritystä vaikuttaa rennolta ja varmalta. Show-elkeet eivät olleet yhtä suureellisia ja loppuun saakka vietyjä kuin aikaisemmin.
Huoleni kasvoi päivä päivältä ja lopulta kaikki romahti satasella. Ja kun sankarini talutettiin 4 x 100 metrin viestissä radalta jalka krampissa, oli jumala pudonnut vuoreltaan tänne tavallisten kuolevaisten joukkoon. Että sano pam ja muks!

Olin järkyttynyt, aivan kuin jotakin kauheaa olisi tapahtunut.
Kuitenkin kysymys oli vain siitä, että eräs urheilija oli menettänyt ylivoimansa, ajoittanut kuntonsa väärin tai sitten vain harjoitellut liian vähän tai väärin. Ei sen kummemmasta. Mutta kyllä se hiljaiseksi veti ja luulenpa, että en ollut seitsemästä miljardista lajitoveristani ainoa, sillä sankareita tarvitaan.
Usain Bolt oli sankari. Hän on sitä vieläkin.