Samuli Isola: Maitokauppa 2020

Kun Apu ilmestyy torstaina 16.2., avautuu ruokakaupassa uusi ovi. Silloin aukeaa Forssaan automaattisen ruokakaupan ModulShop-esittelymyymälä. Konsepti on kiinnostava: tuoreetkin ruokatuotteet ovat ostajia odottamassa lokeroissaan 24/7. Henkilökuntaa ei ole, vaan kauppaan kirjaudutaan sirullisella pankki- tai luottokortilla. Tuotteet kerätään automaatista samaa sirukorttia käyttäen, minkä jälkeen asiakas saa halutessaan tulostaa kuitin. Avulla ei ole tietoa, jaetaanko näissä avajaisissa ämpäreitä.

Samuli Isola

Samuli Isola

Automaattikauppaa kokeiltiin jo vuosikymmenen vaihteessa Ruokakomero-nimellä Ulvilan Kullaalla kyläkaupan lopetettua toimintansa. Silloin se toimi Avun haastattelemien paikallisten mukaan mukavana lisänä, josta haettiin maidot ja leivät kun tarve tuli. Mutta ruokakaapin jatkuvaksi täyttäjäksi ei Ruokakomerosta ollut, ja kokeilu päättyi. Nyt Forssaan tullaan uudella höngällä ja kehittyneellä konseptilla.
Kauppa elää jatkuvassa muutoksessa. Kun ruokakaupat keskittyvät suurempiin yksiköihin ja keskeisille paikoille, erikoistuneet pikkukaupat, yhteispalvelupisteet, digitaalisovellukset, minimarketit, verkkokauppa ja erilaiset hankintapiirit tuovat uusia kauppapaikkoja sinnekin, missä valot oli jo sammutettu.
Jotain lämmittävää on siinäkin, kun viikonloppuna ovikello soi Keravalla. Siellä oli kiertävä kalakauppias, joka myi kylmäautosta kaverille viisi kiloa turskaa.

Kari Väänänen: Suomi laulun laitumilla

Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta ja sitä on syytä juhlia. Kuka olisi voinut uskoa, että näillä raukoilla rajoilla hallaa työntävien soiden, raivokkaiden pakkasten ja kivisten peltomaiden keskellä mikään kansa pysyisi hengissä sukupolvea kauemmin?
Mutta niinpä vain pohjoisen sitkeä heimo kesti nälkäkuolemat ja vainot ja sodat ja pankkikriisit ja sikisi savupirteissään täyttäen maan, ainakin melkein, muutti myöhemmin betonilähiöön ja meni sellutehtaalle töihin, pärjäsi joten kuten ja säilyi kuin säilyikin hengissä ja itsenäisenä historian puristuksessa.
Ja nyt on sitten aika juhlia itsenäisyyttämme. Mutta miten?

Kari Väänänen

Kari Väänänen

Tuotapa poika polo loihe ajattelemaan, aatostaan aihioimaan. Ja sitten välähti. Jo iski salama, välähti pollassa tulinuoli, tuli aatos yhenlainen, yksi mieli ylitse muiden.
Kun teemana juhlavuodelle on yhdessä, miksi emme laulaisi kaikki yhdessä? Tarkoitan todellakin kaikki ja samaan aikaan. Mitäpä, jos ympäri Suomea järjestettäisiin samalla kellonlyömällä yhteislaulutilaisuuksia toreille ja sateen sattuessa urheiluhalleihin ja vastaaviin tiloihin?
Jokaiselle torille laitettaisiin valkokangas, jolle heijastettaisiin pääkonsertin kuva ja ääni. Pääkonsertti olisi Luostolla, sen kauniissa metsäluonnossa, Luosto Classic -tapahtuman paikalla.
Siellä olisi iso orkesteri ja suuri kuoro ja sieltä lähtisi signaali ympäri Suomea ja heijastuisi kankaalle jokaisella turulla ja torilla, jossa paikalliset ihmiset laulaisivat kankaalta tulvivan konsertin mukana.
Nykyisellä tekniikalla tämä on mahdollista ja siinäpä olisi haastetta Yleisradiolle. Mikä ainutlaatuinen tilaisuus myös maailman mittakaavassa! Koko kansa laulaa yhtä aikaa juhlien itsenäisyyttään. Ei ole ennen tapahtunut tällä planeetalla. Siitä kansamme maine kiirisi ympäri maapallon ja toisi meille mainetta ja kunniaa ja paljon uusia vientimarkkinoita Tasmaniaan ja Nauru-saarille, jossa vilkkaasti molottaen keskusteltaisiin pohjoisen kummallisesta kansasta ja heidän eksoottisesta tavastaan hoilata yhdessä.
Joka paikkakunnalla kuorot opettelisivat kevään aikana valitun ohjelmiston, joka ulottuisi Juicesta Finlandiaan.
Jonakin lämpimänä elokuisena iltana kuun loistaessa järjestettävä konsertti kestäisi pari tuntia. Lisäksi ympäri Suomen olisi lähetysyksiköitä, jotka välittäisivät tunnelmia muualtakin kuin Luostolta.
Uskonpa, että useat ulkomaiset kanavat ostaisivat moisen tapahtuman, joka todellakin olisi ainutlaatuinen maailman historiassa.

Otin puoli vuotta sitten yhteyttä Suomi 100 -toimikuntaan, mutta sieltä vastattiin, ettei kiinnosta, koska ohjelmat on jo päätetty. Huolimatta siis siitä, että he nimenoman ovat pyytäneet ideoita koko kansalta! Eipä heille kelvannut.
Mutta olisihan se ollut mellevää laulaa yhdessä. Se olisi ollut sitä ”yhdessä”-teemaa parhaimmillaan.
Ajatelkaa! Kaikki suomalaiset laulamassa Finlandiaa kyynel poskella, tai hoilaamassa Viidettätoista yötä pala kurkussa tai nauru silmäkulmassa kajauttamassa Kohtalokas samba, ja koko maailma katsoisi. Meillä piisaa laulullisia aarteita, joita kelpaa esitellä maailmallekin.
Kuitenkin on tarkoitus juhlia meitä suomalaisia, omaa kulttuuriamme, itsenäisyyttämme, kaunista kieltämme ja lauluamme.

Olis se ollu mukavaa laulaa yhessä. Koko Suomen kansa.

Tuomas Enbuske: Homo on edelleen haukkumasana

Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Joku aikoo soittaa vihaisen puhelun lapsiasiavaltuutetulle. Tämä siksi, että 15-vuotiaana kaapista ulos tullut tubettaja valittiin Vuoden homoksi.
Jari Joku pillitti tästä blogissaan, ja aiheesta uutisoi muun muassa Vantaan sanomat. Vuoden homo Tuure Boelius on suosittu nettitähti, joka näyttelee Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -näytelmässä ja on kertonut YouTube-kanavallaan avoimesti homoudestaan.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Siinä nyt ei ole mitään kummallista, että poliitikko ennen kunnallisvaaleja tarttuu epätoivoisesti mihin tahansa, millä pääsee ratsastamaan lapsilla ja homovastaisuudella. Varsinkin puolueessa, joka on pettänyt lähes kaikki vaalilupauksensa ja jonka puheenjohtajaksi on pian tulossa Välimereen hukkuvien lasten tuskalla piruileva poliitikko. Ihan sama, hukkuuko lapsia, kunhan teini ei puhu julkisesti homoudestaan.
Tästä pyhästä kolmiosta puuttuivat vain sotaveteraanit. Siitä huolimatta, että eräs veteraanimme oli komeasti esillä Gay-gaalassa. Muuan Touko Laaksonen, joka tunnetaan myös nimellä Tom of Finland.
Oli yllättävää, kuinka moni tolkun ihminen oli sosiaalisessa mediassa Jari Jokun kanssa samaa mieltä. Some täyttyi sivistyneiden ihmisten kommenteista siitä, kuinka lasta ei saisi näin seksualisoida. Kuinka ihminen ei vielä tuossa iässä voi tietää seksuaalisuuttaan. Ja kuten yleensä, lasten oikeuksista ei kysytty kohteelta itseltään, vaan setämiehet pääsivät kiesustelemaan niillä.

Useissa kommenteissa nousi esiin suojaikäraja, siis 16 vuoden ikäraja seksiin. Jari Joku ei ollut viitsinyt googlata Tuure Boeliuksen ikää. Hän väitti tätä alaikäiseksi, vaikka Vuoden homo oli täyttänyt 16.
Suojaikärajan korostaminen oli tyhmää myös siksi, että homous typistettiin pelkäksi seksiksi. Sitä se varmasti näiden populistien fantasioissa onkin, mutta sitä se ei ole oikeassa maailmassa. Homous on paljon muutakin.
Eikä seksuaalisuus ala 16-vuotiaana. Jo lapsi on seksuaalinen olento. Suurin osa ihmisistä tietää hyvissä ajoin ennen teini-ikää, kiinnostaako sama, toinen vai joku kolmas sukupuoli.
Moni homofobinen kommentoija oli huolissaan siitä, että entä jos 16-vuotias ei vielä ole varma seksuaalisuudestaan. Entäs jos tämä eheytyy jossain vaiheessa heteroksi?
Tämä sisältää nolon paljastuksen väitteen esittäjästä. Se tarkoittaa, että homous on niin kaamea stigma, ettei ”seksuaalisuuden rikosrekisteriä” kannata nuorena hankkia.
Jos niin kummallisesti kävisi, että Tuure löytäisikin heteroidentiteetin myöhemmin, niin mitäs sitten, että hänellä on nuoruuden kokemuksia homona olemisesta? Ei homous ole haukkumasana.

Tuure Boelius on upea esimerkki niille, jotka kamppailevat homofobisen ympäristön paineissa. Hänenkaltaisiaan tarvitaan. Olisipa vastaavanlaisia tyyppejä ollut minun nuoruudessani 1990-luvun Oulussa. Monelta mielenterveysongelmalta ja itsemurhalta olisi vältytty.
Olin itse paikalla Gay-gaalassa. Kova veto oli myös Aleksi Valavuoren ilmestyminen palkinnonjakajaksi. Se vaati rohkeutta, koska hän sai viime vuonna potkut väärinymmärrettyjen homovastaisten kommenttiensa takia.
Harva tietää, että edesmennyt homoikoni Teri Niitti oli pyytänyt Aleksia gaalaan, koska tiesi, ettei Aleksi oikeasti ole homovastainen. Valavuori itse ei tätä lavalla maininnut, vaikka sillä olisi saanut irtopisteitä.
Itse olen niin pieni ihminen, että olisin kutsujani nimen maininnut. ●