Anna-Leena Härkönen kävi aivopesukoneessa

Sain ilahduttavan puhelinsoiton ennen joulua. Haluaisinko tulla ilmaiseen kasvohoitoon juuri avattuun kauneushoitolaan? Käynti ei velvoita mihinkään. Minulle vain halutaan esitellä hoitola ja sen tuotteet, joita ei muualta saa.
Puhelinnumeroni he olivat saaneet joltain ystävältäni, joka oli arvellut minun kuuluvan kohderyhmään. Varasimme ajan.

Anna-Leena Härkönen

Anna-Leena Härkönen

Paikka oli tyylikäs ja tuotteet lasikaapeissa houkuttelevan näköisiä.
Hoitohuoneessa kosmetologi teki minulle ihoanalyysin. Posket näyttivät kuulemma pehmeiltä, mutta otsassa on ryppyjä ja nenän ympärillä couperosaa, josta voi hoitamattomana kehittyä ruusufinni. Siihen eivät sitten auta kuin antibiootit.
Mutta jos ostan heidän hoitopakettinsa, ongelmaa ei tule. Viesti oli selkeä: jos et osta pakettia, sinulle käy huonosti.
Alkoi tuntua epämukavalta, sitten ahdistavalta. Olin kuin aivopesukoneessa suljetun oven takana. Kosmetologi käyttäytyi kuin lahkosaarnaaja.

Nainen otti kasvoistani kuvia, joista näki erityisen tarkkaan ihoni kunnon. Hän näytti kuvat minulle ja pani viereen kuvia normaalista, hyvästä ihosta. Naamassani oli pielessä kaikki. Tunsin olevani maailman vanhin ja rumin ihminen. Kysyin, kuinka paljon hoitopaketti maksaa.
– Siihen kuuluvat kaikki ihonhoitotuotteet puhdistuksesta seerumeihin, ja mukaan tulee ultraäänilaite, jolla tuotteet imeytetään. Hinta on 1 700 euroa, nainen vastasi.
Olin purskahtaa epäuskoiseen nauruun.
– Entä jos haluaisin ostaa vain kosteuttavan naamion, paljonko se maksaa?
– Yksittäisiä tuotteita ei saa. Me hoidamme ihmiset kokonaisvaltaisesti.
Hoidatte ihmiset kokonaisvaltaisesti köyhiksi, ajattelin.
Nainen ojensi minulle ultraäänilaitteen. Se näytti hieromasauvalta.
– Miltä se tuntuu kädessä?
– Ihan hyvältä. Mutta en voi sitoutua ostamaan mitään. Kokeilen kyllä mielelläni kasvohoidon, jos haluat sen antaa.
– Meillä on mahdollisuus myös osamaksuun! Haenko sopimuskaavakkeen?
– Älä hae. Mä en lähde tähän.

Nainen katsoi minua kylmästi metrin pituisten irtoripsiensä alta. Hän käski minut makuulle.
– Hoidan ensin kasvojen toisen puolen niin, että voit nähdä eron, hän ilmoitti.
Hoito olisi voinut olla rentouttava, ellei kosmetologi olisi hokenut myyntimantraansa kuin mekaaninen lelu. Jos ostaisin myös vartalo- ja hiustenhoitopaketin, hinta olisi 5 700 euroa. Jeesus.
Hoidon jälkeen hän asetti peilin eteeni.
– Huomaatko nyt?
– On tuo toinen puoli vähän napakampi, sanoin. Oikeasti en nähnyt eroa.
Nainen poistui hetkeksi. Suunnittelin paniikissa karkaavani paikalta.
Mutta enhän minä uskaltaisi lähteä ihmisten ilmoille toinen puoli naamaa vanhempana kuin toinen. Samassa nainen jo palasi. Hän hoiti loputkin kasvoista ja käännytys jatkui, vaikka sanoin uudelleen, että en osta. Viereisestä huoneesta kuului samanlainen paapatus. Olin nähnyt laihan mummon menevän sinne. Murtuisiko hän paineen alla?
– Onko sinulla joku ystävä, jonka numeron haluaisit meille antaa? nainen kysyi.
– Ei tule mieleen, vastasin.
En antaisi näille edes pahimman vihamieheni numeroa.

Kun viimein pääsin kotiin, rasvasin kireät kasvoni perusvoiteella ja otin drinkin. Mitä opin taas kerran? Mikään ei ole ilmaista.
Ja sinä ”ystävä”, kuka ikinä oletkaan, älä enää jakele puhelinnumeroani.

Tuomas Enbuske: Frank Sinatra oli väärässä

Perussuomalaisten nuorten entinen puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen möyrii Helsingin tuomiokirkon portailla. Hän on pukeutunut pelkkään vaippaan. Ympärillä porukka ruoskii Tynkkystä ja ääniraidalla rukoillaan, että ruotsin kielen opiskelu olisi vapaaehtoista.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Whaaaat? Näky pysäyttää ja aiheuttaa vad-efektin. Kirkon portaat herättää pyhyyden tunteita jopa maallistuneessa. Ja vaipassa olevan miehen ruoskiminen on joko erikoisempi seksuaalifantasia tai nössöjen versio Jumalan teatterista.
On tämä ainakin erilaista poliittista viestintää kuin perinteiset kunnallisvaalimainokset, joissa ehdokas seisoo huonosti istuvassa puvussa latteuksia luetellen. Siksi jo sadatuhannet ihmiset ovat nähneet videon. Tynkkynen on varmasti innoissaan.

Mutta mikä se viesti olikaan? Politiikka esitetään jaloimmillaan ideoiden kamppailuna. Osallistujien on valehdeltava, ettei valta kiinnosta, vaan asioiden edistäminen. Tämä siksi, että politiikka on vallansiirtoa alamaisilta harvoille. Haastattelussa ei kuulu myöntää esimerkiksi ministeripostin halajamista. Paavo Väyrynen on piristävä poikkeus, sillä hän on rikkonut koodia ja kertonut avoimesti haluavansa ministeriksi.
Vallassa pysyäkseen jokainen puolue ja henkilö tarvitsee puolustettavia. Jos niitä ei ole, tarvitaan hyviä vihollisia. Kokoomuslaiset tarvitsevat byrokratiaa ja veroja, joista voi valittaa. Se antaa äänestäjälle harhan, että ilman ”holhoamista” oltaisiin menestyneempiä. Demarit tarvitsevat nostalgikkoja, jotka luulevat, että asiat olivat ennen paremmin. Vasemmistoliitto tarvitsee köyhiä, joten sen ei kannata edes yrittää poistaa köyhyyttä, joka poistuisi vain enemmällä markkinataloudella. Ympäristöajattelusta taas on tullut niin valtavirtaa, että vihreät tarvitsevat vihollisekseen huonosti pukeutuvat perussuomalaiset.
Perussuomalaisten viholliset taas ovat siellä sun täällä. Maahanmuuttajat ovat klassisesti olleet persujen omaisuutta, mutta se ei vihollisryhmänä tunnu Suomessa riittävän samalla tavalla kuin vaikkapa Ruotsissa ruotsi­demokraateille. Siksi hyvä vihollinen ovat myös 100 vuotta vanhojen kielikiistojen suomenruotsalaiset.
Suurella osalla suomalaisista ei ole tunnesidettä ruotsinkielisiin. Monella on lähinnä hieman kielteinen tunne siitä, ettei ruotsia tullut opittua koulussa. Ruotsin kielen opiskelu nykyisessä, laajassa muodossa ei tunnu toimivan. Jos se toimisi, esimerkiksi nykyinen pääministeri todennäköisesti osaisi ruotsia. Kolmen suuren hallituspuolueen puheenjohtajista sitä osaa jotenkuten paradoksaalisesti vain persujen Soini.

Miksi Frank Sinatra sitten on väärässä? Hänenhän väitetään sanoneen, että on ihan sama mitä julkisuudessa kirjoitetaan, kunhan nimi on oikein. Valitettavasti tämä ei ole totta. Se, että joku asia saa huomiota, ei tarkoita, että se edistäisi itse asiaa. Aika harva tolkun ihminen loppujen lopuksi haluaa samastua biseksuaaliseen helluntailaiseen entiseen BB-tähteen, joka kierii kirkon portailla vaipassa.
Siksi Tynkkysen video on parasta mahdollista mainosta ruotsin kielen puolesta. Tämä ei tietenkään Tynkkystä haittaa, sillä sen tarkoitus on edistää vallassa pysymistä, ei itse asiaa. Suurin kammottavuus perussuomalaisille olisi, jos ruotsin kieli poistuisi oikeasti vihollisten joukosta. Siksi video ei sitä haluakaan.
Eikä se alkuperäisen sitaatin sanoja sitä paitsi ollut Frank Sinatra. Kuten useimmissa sitaateissa, niiden sanoja on aivan joku muu kuin yleisesti muistetaan. ●

Pääkirjoitus: Kenen vastuu?

Britit lähtevät EU:sta. Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Suomessa on hallitus, jossa istuvat keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset. Onko jotain valittamista?

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Vaalien jälkeisen kuherruskuukauden jälkeen alkaa aina kovaääninen valitus. Vähemmistöön jääneillä ja oppositiolla onkin täysi oikeus valittaa, hehän eivät valittuja kannattaneet. Opposition tehtävä on kyseenalaistaa valtaan päässeiden päätöksiä päästäkseen valtaan seuraavissa vaaleissa.
Valittajien kuoroon yhtyvät usein myös ne, jotka jättivät äänestämättä. Heidän on kuitenkin turha rutista. On oma syy, jos tilaisuudenjätti käyttämättä.
Kriitikoiden kuoroon liittyy joukoittain myös niitä, jotka itse antoivat äänensä valtaan päässeille. Se tuntuu oudolta, elleivät valitut sitten petä lupauksiaan. Ihan kuin meillä äänestäjillä ei olisi minkäänlaista vastuuta siitä, keitä ja millaisia kantoja vaaleissa kannatamme.
Hallitus joutuu tekemään kompromisseja, istuuhan siinä useimmiten enemmän kuin yksi puolue. Yleensä puolueet kuitenkin pitävät kiinni tärkeimmistä lupauksistaan eli kynnyskysymyksistä. Äänestäjien vastuulla on olla selvillä näistä kannoista.
Huhtikuun kuntavaaleissa valittavat valtuutetut tekevät päätöksiä puolestamme meitä koskevissa asioissa. Vain äänestämällä me vaikutamme siihen, ketkä niistä pääsevät päättämään. Meilläkin on vastuu.