Anna-Leena Härkönen sai mukavan illan päätteeksi kyynärpäihinsä ilon arvet

Vietin alkukesästä pitkän illan ystävien luona. Aamulla huomasin, että molemmat kyynärpäät ovat veressä.
Olin istunut samassa asennossa noin seitsemän tuntia, kyynärpäät pöytää vasten hankautuen. Mutta oli se sen arvoista. Kyynärpäissäni oli ilon arvet.

Anna-Leena Härkönen

Anna-Leena Härkönen

Katja Kallion hieno romaani Yön kantaja kertoo Amanda Aaltosesta, mielisairaalapotilaasta, joka elää eristyksessä Seilin saarella. Tarina on tumma, mutta silti siitä löytyy myös paljon iloa.
Mikä riemu, kun Amanda pääsee ”vapaakävelijäksi” ja saa kiertää saarta itsekseen. Ja kun hoitaja antaa hänelle suklaarasian silkkirusetin, Amanda tuntee saaneensa valtavan aarteen.
Suljetussa, ankarassa yhteisössä on myös ainutlaatuisia hetkiä kuten yhteislaulu potilaitten ja hoitajien kesken. ”Ja hetken aikaa tuntui siltä kuin se riittäisi ja olisi jopa ihan hyvä. Ihan hyvä.”

Ilo koostuu yllättävän pienistä asioista. Kahvikupin lämmin kylki ja tuore sanomalehti aamulla.
Uusi poskipunasivellin. Nordean virkailijan kärsivällisyys tilanteessa, jossa itsellä menee hermot.
Viimeksi ilahduin, kun eräs ratikkakuski paljasti rakastavansa työtään. Se on kuulemma ihanaa. Ja minä olin aina ajatellut säälien, että miltähän tuossa kopissa tuntuu nököttää.
Kun paistoin kerran pinaattilettuja, tunsin äkkiä suunnatonta iloa ja rauhaa. Pannun tirinä ja taikinan kaataminen tuntui terapeuttiselta. Vaikka pari ensimmäistä lettua hajosi, niin kuin minulle aina käy, en välittänyt.
Pääsiäisenä söin ystäväni valmistamaa intialaista ruokaa, joka oli niin hyvää, että se lamautti minut hetkeksi.
– Tämä on parasta intialaista, jota mä olen koskaan syönyt, sanoin.
Ystävääni alkoi itkettää, ja minäkin nielin kyyneliä. Jatkoimme syömistä itkien. No, tuo nyt ei aivan pidä paikkaansa.

Olen päättänyt jo vuosia sitten, että jos minulla on jotain positiivista sanottavaa jollekin ihmiselle, sanon sen heti. Aiemmin arkailin sitä. Pelkäsin, että minua pidetään makeilijana, koska positiivisen palautteen antaminen ei ole oikein muotia tässä maassa. Mutta nyt en enää pelkää. Jos on hyvää viestiä, välitän sen eteenpäin.
Myös itsestään voi sanoa mukavia asioita.
– Mä oon kiva, totesi ystäväni kerran levollisesti, ilman mitään erityistä syytä.
– No niin olet, minä myönsin.
Joskus on vain päätettävä olla iloinen, vaikka mitään syytä ei olisi.
– Ei ihminen naura, koska on iloinen, hän on iloinen, koska nauraa, kirjoittaa ranskalaiskirjailija Mireille Guiliano.

Suurenkin surun keskellä voi olla ilon purskahduksia.
Ystäväni mies kuoli yllättäen sydämen aortan repeämään. Se oli sokki kaikille. Siitäkin huolimatta elämään mahtui myös iloa. Kun menin taas käymään ystäväni luona, hän otti minut vastaan naama loistaen.
– Ootko kuullu uudet huippu-uutiset, hän kysyi.
Kuvittelin jo hetken, että mies on noussut kuolleista, mutta ei sentään.
– Hietaniemestä löyty sittenkin hautapaikka, ei tarvi lähteä Honkanummelle asti! Eikö oo huikeeta?
Myöhemmin hän pelkäsi olevansa kylmä ihminen, kun jo välillä naurattaakin, vaikka kuolemasta on vain vajaa viikko.
– Et sinä ole kylmä, sinä olet selviytyjä, minä sanoin.

Tuomas Enbuske: Hampurin mielenosoitus on tosielämän Tinder

Elämme ihmiskunnan väkivallattominta aikaa. Aivomme eivät kerta kaikkiaan tajua tätä: ne näkevät pelkoja ja uhkia joka paikassa, koska ne ovat parinsadantuhannen vuoden aikana virittyneet sotaan. Varsinkin parikymppisten miesten aivot etsivät rähinää. Ja juuri parikymppisiä miehiä riehui Hampurissa.
Kyse on ritualisoidusta väkivallasta, jolla on tasan kaksi voittajaa: poliisi ja riehujat.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Juuri nämä riehuntafestariviikonloput ovat parasta mainosta poliisille. Valtion väkivaltamonopoli tarvitsee olemassaololleen perusteluja. Siksi joka haastattelussa jokainen poliisi on huolissaan rikollisuuden kasvusta, vaikka se on tilastollisesti vähentynyt. Jos ja kun vastaavat mellakat uusiutuvat Euroopassa, saamme pian poliisille lisäoikeuksia.
Saksassa tämä ei ole niin iso ongelma, sillä siellä ihmiset suhtautuvat poliisiin terveen epäilevästi. Suomessa se on ongelma, sillä meillä on mielisairas luottosuhde poliisiin.
Vasemmistolaisille riehujapojille hyöty on seksuaalista. Väkivaltaisuus kiihottaa naisia, koska se on merkki siitä, että mies on valmis puolustamaan myös naista. Se on samanlaista statuksen hakemista kuin oikeistolaispojan halu rikastua. Miehet haluavat statusta, koska naiset rakastuvat statukseen. Hampurin mielenosoitus oli tosielämän Tinder.
Ainoa häviäjä on tietysti kansa. Hampurin bakkanaalien jälkeen tavalliset kansalaiset siivosivat talkoilla vasemmistolaisten poikien deitti-ilmoitukset.

Mukana Hampurissa oli myös muutamia suomalaisia vasemmistolaisia ja vihreitä nuoria. Tämä raivostutti niitä, joille raivostumisesta on hyötyä. Suomen Twitterin oma Donald Trump, kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) vaati kovaan ääneen kaikkia pyytämään anteeksi.
Kukaan ei tietenkään pyytänyt anteeksi. Tämä siksi, että meillä on kaksoisstandardi vasemmistolaisen ja oikeistolaisen väkivallan suhteen.
Kun persu poseeraa väkivaltaisen kansallissosialistin kanssa samassa kuvassa, se on kamalaa. Mutta kun vassari poseeraa väkivaltaisen kansainvälisen sosialistin kanssa, se on vasemmiston mielestä täysin kosher.
Kun G20-maiden eli 20 rikkaimman valtion johtajat kokoontuvat, kokouksessa sovitaan kansainvälisistä pelisäännöistä esimerkiksi maailmankaupalle. On outoa, että vasemmisto vastustaa tätä, sillä juuri hehän ovat vaatineet pelisääntöjä. G20 ei ole mitään uusliberalistista laissez-faire-kapitalismia, vaan päinvastoin sääntöjen luomista.

Toki on helppo paheksua mielenosoittajien väkivaltaisuutta, mutta mielenosoituksen kohde on minusta vielä tyhmempi. Samalla tavalla vuonna 2001 Göteborgin huippukokouksessa vasemmistolaiset vastustivat kovaan ääneen globaalia markkinataloutta ja Schengenin sopimusta.
Siis he vastustivat juuri sitä sopimusta, joka mahdollistaa pakolaisten tulon Suomeen. Ja ennen kaikkea, he vastustivat globaalia markkinataloutta, joka on nostanut käsittämättömän määrän ihmisiä köyhyydestä. 1990 YK asetti tavoitteeksi puolittaa köyhyys vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteelle naureskeltiin.
YK:n tavoite ei pelkästään onnistunut, se onnistui tuplasti paremmin. Absoluuttinen köyhyys väheni maailmassa kommunismin romahtamisen jälkeen yli 37 prosentista 9,6 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.
Sama kehitys jatkuu. Joka päivä köyhyys vähenee maailmassa. Joka päivä, siis joka jumalan päivä, 138 000 ihmistä pääsee pois köyhyydestä markkinatalouden avulla. Sen, jota pullonheittäjät Hampurissakin vastustavat.
Väkivalta ei ole koskaan oikeutettua. Mutta vielä ääliömäisempää se on, kun sillä ei edes ole mitään syytä. Tai siis on. Poliisin resurssien kasvattaminen ja nuorten miesten naistensaannin edistäminen. ●

Pääkirjoitus: Miltä ranta tuoksuu sinun muistoissasi?

Suopursuja korpilammen partaalla, kaislikon läpi siilautuva meren tuoksu kuumalla kalliolla, verkalleen lipuvan joen rantarentukat, vihdan tuoksu saunaterassilla höyryävällä iholla, kalastajaveneen silakat laiturilla, lempeän suolaiset hiekkasärkät. Päiväkahvilla, tuulen tuodessa terveisiä ulapalta, se palasi taas mieleen. Kultaiset muistot liittyvät usein siihen, miltä veden äärellä tuoksui.

Samuli Isola

Samuli Isola

Metsillä on omat tuoksunsa, kedoilla ja rämeillä omansa. Niin on myös suomalaisilla rannoilla, joista viisitoista vuotta sitten Suomen Ympäristökeskus kertoi tarkan luvunkin: 314 604 kilometriä. Suomen rantaviiva oli jälleen mitattu, ja mitta oli silloin sama kuin kiertäisi maapallon vajaat kahdeksan kertaa päivätasaajaa pitkin. Nyt tämä rantaviivamitta on jo historiaa, sillä Suomen rantaviiva lisääntyy jatkuvasti maankohoamisen ja -täytön kautta ja mittaustapojen edelleen tarkentuessa.
Suomalaiset rannat ovat suurelta osin kokonaan yhteistä kansallisomaisuuttamme. Ja meillä suomalaisilla on jokamiehenoikeus nauttia niistä. On ainutlaatuista asua maassa, jossa on kaikkien käytössä olevia rantaviivakilometrejä enemmän kuin monessa maassa on puita. Vesien ja rantojen paremman kunnon eteen on tehty paljon työtä, ja työ jatkuu.
Rannoillamme elää tänään ekosysteemejä, venevajoissa puuhastellaan, latvat kurkottavat veden ylle, palvotaan aurinkoa, laskeudutaan lomalle. Hiiligrillit ja rantakoivikot tuoksuvat.
Miltä sinun rantasi tuoksuvat?