Parhaat ja huonoimmat uutiset

Vuoteen 2015 mahtui kolme hyvää uutista yli muiden – kahdesta näistä vallitsee laaja yksimielisyys, kolmannesta ei.
Ensinnä, Ebola voitettiin Afrikassa. Epidemia, jonka pelättiin leviävän maailmanlaajuiseksi ja tappavan miljoonia, jäi paikalliseksi. Ratkaisevassa asemassa oli lännen ja afrikkalaisten saumaton yhteistyö: tutkijoiden, lääkärien, hoitohenkilökunnan ja kenttätyön organisoinnista vastanneen Yhdysvaltain armeijankin. USA:n armeija ei ole kaikkien suosikkilistalla, mutta tässä tapauksessa se osoitti kykynsä hyvään.

Markus Leikola
Markus Leikola

Toiseksi, kansainvälinen ilmastokokous Pariisissa oli historiallinen. Osoitus siitä, että kun ihmiskunta on toisiinsa kytkeytynyt, lähes kaksisataa kovin erilaista hallitusta voi löytää toisensa. Tässäkin tieteellisen tiedon tuominen päätöksenteon pohjaksi oli avainasemassa. Parikymmentä vuotta siinä meni, mutta 85 vuoden päähän siinä tähdätään.
Kolmanneksi, perussuomalaiset tulivat hallitusvaltaan. Näin toimii demokratia, näin toimii parlamentarismi. Timo Soini ja kumppanit ovat avaintehtävissä ulkosuhteiden, turvallisuuden, työttömyyden ja sosiaaliturvan hoidossa – kaikki teemoja, joissa äänestäjät ovat pettyneet vanhoihin puolueisiin ja äänestäneet vaihtoehtoa. On vielä liian aikaista arvioida, millaiseksi perussuomalaisten vaihtoehto osoittautuu. Mutta se on varmaa, että millä tahansa muulla hallituksella olisi paljon vaikeampaa taklata vaikeaa ja yllättävää pakolaisongelmaa. Eikä Suomi enää ole Kekkoslovakia, jossa yksi suurpuolue oli pysyvästi suljettuna oppositioon.

Vuoden  2015  huonoista uutisista ykkösenä on itäisen naapurimme Venäjän jatkuva, arvaamaton sapelinkalistelu. Viime vuonna osansa sai Ukraina, tänä vuonna Turkki. Viholliskuvia lietsotaan kaikilla mahdollisilla rintamilla toreilta verkkoihin. Yksikään toinen eurooppalainen valtio ei tällä hetkellä näe itsellään niin monta vihollista kuin Venäjä. Ja silloin kun aseita myös käytetään – kuten malesialaiskonetta vastaan Ukrainassa tai siviilejä vastaan Syyriassa – niin mitään sotilaallisia voittoja sillä ei saavuteta, päinvastoin. Sekä surullista että pelottavaa.
Huonossa jamassa on myös suomalainen yhteiskunnallinen päätöksentekojärjestelmä. Juha Sipilän hallitus tekee kyllä päätöksiä, mutta myöntää itsekin, ettei sillä aina ole hajua päätösten seurauksista. Kun lisäksi vielä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen – tai muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien – välinen työnjako on täysin epäselvä, niin kansalaisten luottamus hallitusta kohtaan rapautuu ennätysvauhtia. Kokemuksen voimaa tarvittaisiin nyt edes hallituksen taustajoukkoihin, kun yksi hallituspuolue on untuvikko ja pääministerikin vain puoli vuosikymmentä vanha valtakunnanpoliitikkona.
Kolmas huono uutinen on suomalaisen uutistoiminnan tila. Tahallisia perättömiä uutisia suoltava MV-lehti on yhä useamman suomalaisen totuudentorvi samaan aikaan kun vanhoissa mediataloissa käydään yt-neuvotteluja ja ne joutuvat tinkimään sisällöstä rahapulassaan. Tätä menoa kömmähdysten ja puutteellisen taustoittamisen määrä suomalaisissa viestimissä kasvaa. Vuonna 2015 Helsingin Sanomat lopetti Suomen Tietotoimiston uutisten käyttämisen ja tätä kirjoitettaessa on auki, jatkaako sitä MTV:lle uutisia jatkossa tuottava Mediahub-yhtiökään.

Teenkin uudenvuodenlupauksen: teen voitavani sen eteen, että itsenäisellä satavuotiaalla Suomella olisi vielä vuodenkin päästä kansallinen uutistoimisto. STT on kulttuuri-instituutio ja muut vaihtoehdot ovat kulttuuriskandaali.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *