Tuomas Enbuske: Uusliberalismi pelasti maailman

Maailman nuoret ihailevat Nelson Mandelaa, paavi Franciscusta, Elon Muskia, Mahatma Gandhia, Bill Gatesia ja Steve Jobsia. Näin kertoo Maailman talousfoorumin gallup.

Hesarin toimittaja Tommi Nieminen kirjoitti sunnuntaina, kuinka kamalaa on, että listalla on ihmisiä, jotka ovat tehneet jotain niin hirvittävää kuin markkinataloutta. On väärin, että nuoret ihailevat esimerkiksi Applen Steve Jobsia tai Microsoftin Bill Gatesia. Hesarin Nieminen ei piilottele ällötystään, kun hän kuvailee Elon Muskia. Musk on vastenmielinen, koska on rikastunut verkkomaksupalvelu PayPalilla ja siirtynyt sen jälkeen ”luksussähköautobisnekseen” (kaksi vastenmielistä sanaa luksus ja bisnes).

Hesarin mielestä ”oikein ihailtuja” ovat tietysti Mandela ja Gandhi. Olen heistä samaa mieltä. Apartheid oli vastenmielinen ideologia. Mandelan anteeksianto- ja sovintokyvyssä on jotain käsittämättömän hienoa. Ja paavi Franciscus on uskomaton parannus aikaisempiin pedofiliaa kätkeneisiin, seksuaalivähemmistöjä sortaneisiin ja kortsukiellolla maailmaa pahentaneisiin paaveihin.
Mutta jos kaikki maailman suurihmiset olisivat kuten he, ihmiskunta eläisi edelleen köyhyydessä.
Onneksi ei elä. Köyhyys on vähentynyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa alle 10 prosenttia maailman ihmisistä elää nyt absoluuttisessa köyhyydessä. YK on sitä mieltä, että olemme ensimmäinen sukupolvi, joka pystyy näkemään köyhyyden loppumisen.
Maailma on noussut köyhyydestä 80-luvun jälkeen juuri näiden muskien, jobsien ja gatesien ansiosta.

Kaikki johtuu muutamasta samaan aikaan tapahtuneesta onnenpotkusta: kommunismin romahtamisesta, markkinoiden laajasta ”uuliberalistisesta” vapauttamisesta ja ennen kaikkea rajat ylittävän kaupankäynnin räjähdysmäisestä kasvamisesta.
Tuo kaikki on johtanut tehokkaampaan kansainväliseen työnjakoon ja teknologiseen kehitykseen, jotka yhdessä ovat nostaneet merkittävästi tuottavuutta. Vapaakauppa tekee juuri sen, ettei jokaisessa maassa tarvitse näperrellä kaikkea itse. Siksi näemme pakolaisilla rasistien paheksumia iPhoneja, jotka ovat hienompia kuin 1980-luvun valtionpäämiesten puhelimet, ja siksi afrikkalaiset eivät enää asu 80-luvun kehitysapukuvista tutuissa savimajoissa. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät ovat rikastuneet. Ainoa, joka on köyhtynyt, on keskustelu.
Ja kaikki tämä on tapahtunut samaan aikaan kun maailman väkiluku on noussut viidestä miljardista lähes seitsemään. Absoluuttisen köyhyyden rajaa on samaan aikaan nostettu dollarista vajaaseen kahteen dollariin päivässä. Muutoin meillä ei enää olisi mitattavaa köyhyyttä.

Toisin kuin moni luulee, maailmanlaajuisen köyhyyden väheneminen ei johdu pelkästä diktatuurisesta Kiinasta. Absoluuttinen köyhyys on laskenut Etelä-Aasiassa 51 prosentista 14 prosenttiin ja jopa Afrikassa 56 prosentista 35 prosenttiin. Toki Afrikassa on vielä ongelmia, mutta ne johtuvat nimenomaan markkinatalouden puuttumisesta.
Myös demokratioiden määrä on kasvanut korkeammaksi kuin koskaan. Jos ei tarvitse joka päivä pelätä, että joku Mobutu Sese Seko syö pääsi tai rahasi, voi keskittyä vaikka kaupantekoon. Internetbisneksen tai mobiilipelin voi tehdä ihan yhtä hyvin Espoosta kuin Eritreasta.
Köyhyys on siis vähentynyt maailmasta, mutta päinvastaisesta syystä kuin Sanomatalon Painobaarin tuopin ääressä tai Finlandia-voittajien kiitospuheissa väitetään.