Siivoton juttu

Eduskunta on valtiovarainvaliokunnan ehdotuksesta osoittanut kuluvan vuoden budjetista erityisen 1,1 miljoonan euron määrärahan vähävaraisille.

Tuki kohdennetaan kolmannen sektorin kautta ruoka-apuun sekä vähävaraisten perheiden lasten harrastustoimintaan.

Erityisesti avustus ruoka-aputoimintaan on ainutlaatuinen, sillä valtio ei ole antanut vastaavaa tukea aiemmin huolimatta toiminnan suuresta yhteiskunnallisesta merkityksestä. 

Tämä pikku-uutinen kertoo, että terve järki on korvattu tekopyhyydellä ja sosiaalipolitiikka almuilla. Tai kuten eräs Fb-kaverini sanoi, niin päättäjiemme oikea käsi ei taida tietää vasemman olemassaolosta mitään.

Eduskunta on siis päättänyt jakaa 1,1 miljoonaa euroa almuina ruokajonojen ylläpitoon. Kuitenkin juuri sama eduskunta on ylimmän vallan haltija ja päättää talouspolitiikasta, sosiaalipoltiikasta ja tulonsiirroista. Eduskunta voisi tehdä suoraan sellaisia päätöksiä, joilla vähennetään huono-osaisuutta, mutta se päättääkin vain ylläpitää sitä. Samaan aikaan huono-osaisten ahdinkoa syvennetään jatkuvilla leikkauksilla ja asia laastaroidaan piiloon miljoonan kohdennetulla almulla. Kaiken huipuksi vielä kehdataan kehuskella ainutlaatuisella päätöksellä.

Eduskunta jakaa almuja tarpeeseen, jonka se on luonut ihan itse. Tavoitteena pitäisi olla ruokajonojen ylläpitämisen sijaan niiden poistaminen. Päätös almun ojentamisesta kertoo karua kieltään siitä, että suoranainen nälkä on hyväksytty oleelliseksi osaksi suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Sillä halutaan kertoa köyhille, että tyytykää osaanne ja olkaa nöyriä, niin valtiovalta saattaa hyvää hyvyyttään antaa armon ja pitää teidät hengissä. Almuissa kun on se paha vika, että niitä ei anneta kaikille tarvitseville tasapuolisesti, vaan antaja päättää myös saajan.

Muistatteko vielä 1990-luvun laman ja katukuvaan ilmestyneet leipäjonot? Silloin niitä kauhisteltiin ihan yleisesti ja kaikki puolueet olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ne ovat häpeäksi Suomelle ja niistä on päästävä eroon heti pahimman laman hellitettyä. Lama hellitti, mutta leipäjonot jäivät. Sitten tuli uusi lama ja leipäjonojen mitta kasvoi. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että jonot katsotaan normaaliksi ja hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa.

Tapio Piirainen varoitteli jo vuonna 1997 ilmestyneessä elokuvassaan Siivoton juttu leipäjonmellakoista. Silloin asiasta vielä saattoi tehdä huumoria paremman huomisen toivossa, mutta on vain ajan kysymys, kun tämäkin kohtaus on totta.

Kommentit (27)
  1. Juha Louhelainen
    10.10.2016, 19:18

    Niin että 1,1 miljoonaa leipäjonoihin ja 700 miljoonaa euroa erään ammattiryhmän eläkkeisiin jotka tietoisesti ovat jättäneet oman eläketurvansa hoitamatta , vaikka heidän ammattiliitolla on joka hallituksessa ollut oma ministeriö ja ministeri. Kertoo jonkun verran hallituksen arvoista. Pitäisikö suomeen saada köyhäinhoito ministeriö ja ministeri?

  2. Pekka Virtanen
    10.10.2016, 20:38

    Itse olen lasten urheilussa täysin talkoo pohjalta mukana. Kaupungilta tuli kirje seuralle, jotta miten seura aikoo ottaa huomioon vähävaraiset lapset. Vastasin, jotta voimme puolittaa kaupungin osoittamien vähävaraisten maksut jos kaupunki ei nosta harjoittelupaikka maksuja. Vastausta en koskaan saanut mutta parin viikon päästä tuli vapaa-aikalautakunnan ilmoitus kaikkien maksujen korottamisesta 30%

    Oma laji on onneksi huomattavan halpa ja maksuja on jätetty väliin jos muksun vanhemmilla on tiukkaa tehnyt mutta kaupungin politiikka ja kaksinaamaisuus tuppaa joskus vituttamaan.

Kommentointi suljettu.