Läpiä päähän
Nykyisin tv-journalismi näyttää olevan sitä, että toimittaja tuuppaa mikrofonin haastateltavan suuhun ja antaa tämän vapaasti puhua läpiä päähänsä. Yhtään tarkentavaa kysymystä ei esitetä, saati sitten että sanottaisiin suoraan, että sinähän puhut ihan täyttä potaskaa. Katsojalla on oltava paremmat perustiedot kuin toimittajalla.
Otetaanpa esimerkki, johon puuttui ansiokkaasti sanomalehti Karjalaisen kolumnisti Pekka Puustinen. Viime keskiviikkona Ylen tv-uutisissa yksityiset sote-palvelujen tuottajat ja heidän edunvalvontajärjestönsä puheenjohtaja saivat asiallisen näköisinä höpöttää mitä sylki suuhun tuo. Ja sehän toi tavattoman harmistuksen siitä, että sote-palvelujen pakkoyhtiöittäminen kariutui perustuslakiin. Ei päästykään lapioimaan verovaroja omaan taskuun.
Lähetys löytyy täältä ja haastattelu alkaa kohdasta 8.19.
Ensin yksityisen dementiakodin johtaja puhuu ihan asiaa. On varmasti turhauttavaa, kun pitkään valmisteltu uudistus kariutui eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Sitten alkaa hölynpöly, kun Terveystalon toimitusjohtaja Yrjö Närhinen purkaa pettymystään.
Hänen mukaansa yhtiöittäminen olisi ollut nopein tapa luoda läpinäkyvä toimintaympäristö ja saada kaikki lähtemään samalta viivalta. Jokainen soten valmistelua seurannut tietää, että Terveystalon kaltaiset jätit ovat juosseet radalla jo monta kierrosta, ja haluaisivat julkisen sektorin pakkoyhtiöiden liittyvän mukaan kilpailuun takamatkalta. Yksityisillä on valmis yritysorganisaatio, jota on hiottu viimeiset pari vuotta juuri tätä kilpailua varten. Julkisella sektorilla ei pääsääntöisesti ole yrityksiä, eikä niiden organisaatio ole tarkoitettu yritystoimintaan. Kaikki olisi pitänyt rakentaa alusta.
On suorastaan huvittavaa, että Terveystalon edustaja puhuu läpinäkyvyydestä, kuten seuraavaksi tekee myös alan yritysten edunvalvojajärjestön Hyvinvointialan liiton toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas. Hänen mukaansa julkisen puolen toimijoiden on nyt avattava kirjanpitonsa, jotta nähdään mitä toiminta maksaa.
Julkisen puolen kirjanpito on jo läpinäkyvää, mutta samaa ei voida sanoa yrityksistä. Kuntien ja kuntayhtymien tilinpäätöstiedot ovat täysin julkisia, ja ne julkaistaan myös netissä. Sieltä löytyvät kustannukset kokonaisuutena ja asiakasta sekä asukasta kohti jaettuna. Tällaisia tietoja ei yksityisiltä firmoilta ole julkisesti saatavilla, siillä ne ovat liikesalaisuuksia. Jos onkin, niin yritykset itse päättävät mitä julkaisevat.
Ihan sama tapahtuu silloin, kun julkinen sektori yhtiöittää oman toimintansa. Yhtiö rupeaa toimimaan osakeyhtiölainsäädännön mukaan, ja saatavilla on vain ne tiedot, jotka yhtiö haluaa julkaista. Jos avoimuutta ja samalta viivalta lähtemistä ruvetaan vaatimaan, niin pitäisi vaatia yksityisiä palveluntuottajia toimimaan yhtä avoimesti kuin julkinen sektori jo nyt toimii.
Lisäksi haastateltavat sivuuttavat kokonaan hallinnolliset kustannukset. Yksityisten firmojen tarvitsee pitää huolta vain omasta hallinnostaan. Julkisella sektorilla on kokonaisvastuu siitä, että palvelut yleensä ovat saatavilla. Jos puhutaan edelleen urheilukieltä, niin julkisen sektorin on juostava jatkuvasti, mutta yksityinen sektori voi osallistua kilpailuun matkan varrelta ja vain niin kauan, kun tuntee rahkeidensa riittävän. Palkinto pitäisi silti saada, mielellään vieläpä mahdollisimman iso.
Toimittaja sai tehtyä jutun vaivaamatta omaa päätään ollenkaan, ja kansalaisten mieliä päästiin muokkaamaan. On se perustuslaki hirveä, kun estää dementikkojen hoidon. On se julkinen sektori kauhea, kun piilottelee täysin avoimen kirjanpitonsa.
Suomea vaivaa yksityistämisähky. Ymmärrän kyllä että yritykset haluavat kahmimaan loputtomalta tuntuvia verovaroja. Ei meidän veronmaksajien silti tarvi suostua tämmöiseen menoon, ja onneksi perustuslaki antaa siihen mahdollisuuden.
Periaatteessa kyse on uuskielestä, missä uloslausuttu on aivan päinvastaista kuin todellisuus.
Uuskieli on todennäköisesti muotoutunut mainonnan kielestä, missä heikoin ominaisuus esitetään parhaana. Yritysviestinnän asiantuntijat ovat nyt siirtymässä julkiselle puolelle ja kansalaiset saavat olla tarkkoina, mitä kulloinkin oikeasti tarkoitetaan, kun samoja aiemmin torpattuja asioita esitellään uusin sanankääntein.
Ymmärrän hyvin, että omat intressit sokaisevat ja uskotaan omaa argumentointia itseriittoisesti. Huolestuttavaa on, että hyvin koulutetut ja lahjakkaiksi ymmärretyt ihmiset eivät tunnu ymmärtävän kuin yhtä näkökulmaa ja välillä on tunne, että kaikki eivät edes ymmärrä puhuvansa lööperiä.
Tietoinen valehtelu sentään sisältää mahdollisuuden katumiseen ja on osoitus, että ymmärretään todellisuutta oikein.
Kun mikä tahansa asia aletaan hoitaa markkinoiden kautta, tulee mukaan toimintaan väistämättä elementtejä ajattelusta, jota Bill Hicks tube-pätkässä nerokkaasti parodioi. Mainonnan muuhun meininkiin vaihdettuani (kukkaro tosin keveni, mutta niin myös omatunto) voin jo vapautuneesti sydämen pohjasta nauraa tuolle Hicksin “kill your self”-toistolle. So true!
https://www.youtube.com/watch?v=Tvp97SMZc6M
Tanja Takalo kommentoi aikaisemmin, että Suomessa on päällä “yksityistämisähky”.
En olisi paremmin osannut sanoa edes itse!
Meillä ovat jo noin vuosikymmenen ajan olleet kansallisessa päätäntävallassa ihmiset, jotka ovat syntyneet 70-alkupuolella tai niillä main. – En tarkoita, että ikä välttämättä toisi viisautta, mutta jos lähdemme tarkastelemaan tilannetta Kataisen ja Stubbin hallitusten ajoista, tulee mieleen se, että kyseiset pääministerit ovat olleet siinä kymmenen ikävuoden nurkilla, kun Margaret Thatcher pyöritti suurta noidanluutaansa ympäri Britanniaa ja halusi yksityistää ihan kaiken!
En minä ole mainittuja miehiä kuin noin kymmenen vuotta vanhempi, mutta seurasin 80-luvun alussa jo melko tarkkaan kansainvälistä politiikkaa – tietysti myös opintojeni kautta.
Nykyinen pääministeri Juha Sipilä oli jo parikymppinen, kun thatcherismi kasvoi Britanniassa uudeksi suunnannäyttäjäksi ja pelastusopiksi – mutta Sipilä taisi olla siinä vaiheessa päässyt sisään yrittäjämaailmaan niin tehokkaasti, että Falklandin sodat sun muut kansainväliset ja vähäpätöiset asiat eivät enää ehtineet kiinnostaa häntä.
No, nykyäänhän meillä on – kaiken sen yleistyneen ja normalisoituneen ajattelutavan lisäksi – ihan oma Margaret Thatcherimme: Anne Berner (s. 1964), joka on valmis yhtiöittämään ja yksityistämään – ei; hän *haluaa* yhtiöittää ja yksityistää – kaiken muun kuin kenties aviomiehensä, johon hänellä on ilmeisesti kuitenkin ensikäden oikeus.
Miten se Laurilan Aliina kuvasikaan perhettään? Oliko se niin, että “ei se mitään että yks on hullu, mutta kun muut ovat täysiä perkeleitä!”