Sivistynyttä palautetta

Kirjoitan harvoin saamastani palautteesta, mutta nyt teen poikkeuksen. Eilen kirjoitin yhdestä Ylen uutisesta, jossa yksityisten palveluntuottajien edustajat päästettiin puhumaan läpiä päähänsä samalta viivalta lähtemisestä ja julkisen sektorin kirjanpidon avaamisesta. Jutun jakoi paheksuvalla saatteella Facebookissa eräs ansioitunut ja arvostamani toimittaja. Hänen kritiikkinsä on sikäli aiheellista, että uutisjuttu oli tosiaan lyhyt eikä sellaiseen haastatteluun saa mahtumaan kovin paljoa. Lisäksi minun juttuni saattaa vaikuttaa liikaa toimittajia yleistävältä, vaikka kyse oli vain yhdestä uutisjutusta.

Se nyt ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että haastateltavat päästettiin puhumaan puuta heinää. Tämän ansioituneen toimittajan postaus tuotti sellaistakin kommentointia, jota olen yleensä tottunut saamaan Rajat kiinni-porukan elämänkoululaisilta, en toimittajilta ja arvostetuilta virkamiehiltä. Tällä kertaa sanamuodot vain olivat vähän sivistyneempiä.

-Tuo juttu taisikin olla Ylen ensimmäinen ikiaikoihin, jossa ei pelkästään hyökätä sotea vastaan? Sitäkään ei uuninpankkopojan oksennuksesta päätellen olisi saanut tehdä?

-Kuntakonsernien ja sairaanhoitopiirien kirjanpidoista ei taatusti ota tolkkua. Mistä näen, paljonko käyntini terkkarissa on yhteiskunnalle maksanut? Mistä kulut ovat tulleet? Vuotaako vene jostain? Voisiko toiminnot järjestää veronmaksajan kannalta paremmin ja tehokkaammin? Mitä läpinäkyvämpää, sen parempi. Ei niin, että kahdelle toimijalle maksetaan lompsasta satanen, mutta toiselle sujautetaan povitaskusta parikymppiä päälle.

Saa sotea ja yhtiöittämistä toki puolustaa, mutta vaatimus jo nyt avoimen kirjanpidon avaamisesta julkisuuteen on järjetön. Jos joku ei saa tolkkua kuntien ja kuntakonsernien kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä, niin sillehän minä en mahda mitään. Sitä voi kuitenkin opetella sen sijaan, että toteaa sen olevan liian vaikeaa.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Juuan kunnan viime vuoden tilinpäätös. Sen sivulta 33 löytyvät tunnusluvut kertovat mitä käynnit terveyskeskuksessa ovat tulleet maksamaan yhteiskunnalle. Laitetaan vielä kuva.

tp

Ihan vastaavat tunnusluvut löytyvät jokaisen kunnan ja kuntayhtymän tilinpäätöksistä. Tiedot eivät todellakaan voi olla enää tämän julkisempia, sillä ne löytyvät helposti netistä. Avoin on avointa, mutta vastaavia taulukoita on paljon vaikeampi löytää yksityisten palveluntuottajien sivuilta.

-Tämä Timonen uuninpankolta toteuttaa omalla tavallaan sitä, mistä arvostelee tv-toimittajia: puhuu vapaasti läpiä päähänsä. Usein tekee myös politiikkaa, demarivaltuutettu kun on kotikunnassaan.

Näin totesi KT Kuntatyönantajien palveluksessa oleva henkilö. Ymmärrän kyllä, että siinä talossa en ole kovin suosiossa. Juuan kunta oli eri mieltä KT Kuntatyönantajien kanssa kiky-sopimukseen liittyvän työajan lisäyksen käytöstä. Lopulta KT joutui myöntämään Juuan kunnan tulkinnan oikeaksi, ja meillä lisäaika käytetään työkykyä edistävään liikuntaan. Tämä episodi on näköjään katsottu minun henkilökohtaiseksi pikkupolitikoinnikseni, vaikka idea oli kunnanjohtajan ja sen takana olivat ihan kaikki kunnan luottamushenkilöt. Mutta koska minä toin asian julkisuuteen, niin minähän sen sitten tietysti ihan yksin politikoin.

Palautteen antaminen puhtaasti asiaperustein näyttää olevan yhtä vaikeaa niin elämänkoululaisille kuin sivistyneistöllekin. Henkilökohtainen tuohtumus ja vanhat kaunat nousevat yhtä helposti esiin. Puhumattakaan vihjailevasta ihmettelystä siitä, että arvostettu lehti pitää yksisilmäistä poliitikkoa vakiokirjoittajanaan. Rajat kiinni -jengi olisi sanonut, että tiedämme missä asut ja missä olet töissä.

 

 

Kommentit
  1. 1

    Joni Pelkonen sanoo

    Kuinka paljon näiden kritisoijien joukossa on ihmisiä, jotka kyllä tietävät faktat ja mistä ne löytää, mutta jostakin ihmeen syystä esittävät kansalle kuin ne olisivat suuria salaisuuksia ja kunnat muka kähmivät ja salailevat tietoja?

    • 1.1

      Antero Pönni sanoo

      Näinhän se menee. Osa tietää mistä tunnusluvut löytää, mutta kirjoittavat kuitenkin puuta heinää Someen.
      Kuntatyönantajien palveluksessa oleva henkilö unohti yhden tosiasian, Kunnallisella puolella valtuutetut päättävät mitä tehdään.
      Virkamiehet joutuvat toimimaan näiden päätösten mukaisesti. Myöskin kuntatyönantajien palkkalistoilla olevat ”viisastelijat”!

  2. 2

    Jukka sanoo

    Kyllä se Saku on niin,että totuuden sanojia ei juuri rakasteta. Ei Suomessa eikä muualla. Kiitos, että asiasta kirjoitat!

    • 2.1

      teemu heinola sanoo

      Tämähän on fakta ja pätenyt siitä lähtien kun ihminen oppi valehtelemaan toiselle ihmiselle – eli sen ainakin pari miljoonaa vuotta.

  3. 3

    Marja-Leena Kuronen sanoo

    Täytyy vaan uskoa, että joillekin numerot ovat vaikeita, onhan tämä havaittu oikeaksi korkea-arvoisten kansanedustajien kohdallakin. Jopa valtiovarainministerit ovat antaneet runsaasti esimerkkejä numeroiden ymmärtämisen vaikeudesta.
    Valitettavaa tietenkin on se, että edes tätäkään taulukkoa tai kuntien tilinpäätöksiä ei osata lukea, vaikka tässä taulukossa on selventävät tekstitkin, joiden luulisi olevan ymmärrettäviä ainakin verbaliikkaa työkseen käyttävien kohdalla.
    Itse olen samaa mieltä toimittajien nykytavasta antaa vaan haastateltavan kertoa omat ajatuksensa ilman, että niitä tarkentavia kysymyksiä. Havahdun usein siihen, kun kiljun sohvalla: ”Mikset kysy sitä tai tätä jatkoksi!” Tällä hetkellä tuntuu, että Jan Anderson on ainoa toimittaja, joka on valmistautunut ohjelmiinsa niin, että taustatyöt on tehty ja aihe omaksuttu kattavasti, eikä päästä haastateltavaa helpolla.
    Pakko käyttää tähän vanhaa ja kulunutta sanontaa: ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa!”

    • 3.1

      Arto Alila sanoo

      Sinäpä sen sanoit.

      Joskus, eikä kovin harvoin, nyppii todella, kun toimittaja on ihan lapanen, eikä osaa/uskalla kysyä itse asiasta syvemmältä, vaan antaa haastateltavan lätistä, mitä sylki suuhun tuo. Tuntuu siltä, että useat toimittajat kyttäävät valtioneuvoston tiedottajan paikkaa ja ovat mm. ministereiden edessä pelkkiä lampaita.

      Poikkeuksiakin onneksi on. Eräs heistä, joiden tiukkaa ja peräänantamatonta tyyliä ihannoin, on Ylen politiikan toimittajakonkari Pirjo Auvinen. Hän ei keväällä lannistunut Sipilänkään edessä vaikka paineita tuli joka puolelta – ei vähiten talon sisältä. Viime viikolla Auvinen kirjoitti napakan yhteenvedon SuomiAreenan tapahtumista. Hän lopetti kolumninsa merkittävään toteamukseen: ”Jotenkin kaikkien talven vaiheiden jälkeen tuntui erityisen tarpeelliselta muistaa, etteivät ne vahdin [toimittaja] ja vahdittavan [poliitikko] roolit saisi kadota kauniina porilaisena kesäyönäkään”.

  4. 4

    Tanja Takalo sanoo

    Mielestäni joidenkin toimittajien työstä paistaa läpi ns.leipäkirjoittaminen. Siksi paljon potaskaa mm.kuntouttavasta työtoiminnasta on tullut luettua ihan ammattitoimittajien kynäilyinä. Faktat ei paljon paina, kun täytyy saada jutut myytyä. Kaavio oli kyllä selkeä ja helppolukuinen. Tietysti sen lukemista edesauttaa silmien auki pitäminen.

    • 4.1

      Viljami Paavola sanoo

      Ainakin YLEn kohdalla ongelmana on jo puute ammattitaitoisista ja kriittisistä toimittajista, jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Tällaisia oli, mutta heidät on nähtävästi pelästytetty ulos. Sen sijaan painopiste on siirtymässä seurapiirijuttuihin. Halutaan leikkiä samalla hiekkalaatikolla kevyen sarjan viihdemedian kanssa, koska oletetaan kansan sitä janoavan. Voi janota, mutta se on kansan häpeä ja hiekkalaatikko on jo täysi p….n jauhajista.
      Itse myös arvostan Jan Andersson -tyyppisiä toimittajia, jotka ottavat aloitetta eivätkä vain nyökyttele päätään, ikään kuin ymmärtäisivät. Saku on aivan viiltävän oikeassa, läksyjä ei enää viitsitä tehdä.

  5. 5

    stunned sanoo

    Palautetta antanut toimittaja on näitä aina naapurinsa tuista ja menoista kiinnostuneita tyyppejä, joka ei kuitenkaan haluaisi omasta taloudenpidostaan hiiskua kenellekään mitään.

    Karavaani kulkee. Saku on paljastanut mitä sontaa peiton alla on vehkeilty. Penoille jää pienempi siivu, ja sekös sapettaa. Markkinauskovainen toimittaja vaati herätyksen. Ehkä oppii kyseenalaistamaan tai sitten ei.

    Halvin ja tasa-arvoisin sairaanhoito on aina julkista, jota yksityinen puoli voi täyttää. Yhtälö on mahdoton — yrittää uskotella vetäen voittoa välistä osakkeenomistajille, jotka eivät edes veroja maksa Suomeen, ja silti muka tuottaa jotain yhteiskunnalle halvemmalla.

    • 5.1

      Jyrki sanoo

      Yksinkertainen totuus markkinavoimin pyörivästä toiminnasta on se mitä vaan. Niin sen tavoite on tehdä mahdollisimman suuri tili, joka saadaan maksukykyisten ja maksavien asiakkaiden enemmän tai vähemmän syvistä housun/takintaskuista. Se miten se tehdään on tietysti liikesalaisuus hyvin pitkälti.

      Ja sen tilin tekemisessä asiaa auttaa aina se, että asiakkaat on maksukykyisiä. Sote sotkussa asiakkaiden taskujen syvyys ja maksukyky tiedetään markkinavoimissa. Joten niille taskuille kannattaa pyrkiä kaikin keinoin jopa keinoja kaihtelematta tarpeen vaatiessa.

      Lain rikkominenkin jopa perustuslain ei ole este tähän taskuille pyrkimiseen. Jos kukaan ei sitä kiellä erikseen. Ja sehän on jo nähty, että ”kiellettiin”. Mutta nyt sitten pohditaankin jo miten lakia voisi sitten kiertää.

      Ja ennen kaikkea pitää muistaa se, että mikään firma ei voi tehdä hyväntekeväisyyttä kovin pitkään tai edes nolla tulosta. Se on entinen firma jossain vaiheessa tai ainakin osakkeenomistajat vaatii muutosta toimintaan.

      Toisin sanoen firma ei voi pitää vaikkapa päivystävää leikkaussali valmiuttu yllä vuorokaudenympäri joka ikinen päivä vuodessa se olisi firmoille typerää ja iso kuluerä. Vakavien sairaustapauksien määrää kun ei voi tietää koskaan, jotta leikkaussalissa olisi aina ”maksava” asiakas pöydällä leikeltävänä.

      Minusta siinä olisi yksinkertaiset lähtökohdat alkaa pohtimaan onko se yksityistäminen kaikessa aina se järkevin ja edullisin idea?

  6. 6

    Sivistynytkysymys sanoo

    Miksi yksityisille sote-yrityksille on vaikeaa julkistaa maakohtaiset henkilöstökulut ja liikevoitto? Kovasti pitävät ääntä muista, mutta ihan näitä peruskuluja eivät halua esittää julkisuuteen. Miksi?

    • 6.1

      s.sorri-winton sanoo

      Kyllähän toimittajat äityy arroganteiksi kun saavat pitää työnsä hikisesti oli kysessä lehdet/tv ja taitaa olla aika taitolaji nykyisin kirjottaa”sopivalla”tavalla hienoja juttuja joiden taustat hiukan kyseenalaisia ja huteroita!kiitti kolumnistasi!

  7. 7

    sanoo

    Kyllähän se on niin, että tv toimittajien löperyydet ovat ihan käsittämättämättömiä nykyisin.

    Tämä paljastui viimeistään jo silloin, kun 100 000 avoimesta työpaikasta valehdeltiin parhaimpaan katseluaikaan.

    IS:n Teemu Muhonen, taisi olla ainoa palkkaa saava toimittaja valtalehtien puolelta, joka kunnolla kyseenalaisti käsityksen.

  8. 8

    Heikki Alanen sanoo

    Tuo selittelysi saattaisi olla ”hieman” uskottavampaa, ellet moderoisi järjestelmällisesti kaikkia sellaisia viestejä pois, joissa osoitetaan sinun olevan väärässä.

    • 8.1

      Saku Timonen sanoo

      Ainakaan sinulta ei ole tullut koskaan yhtään kommenttia, jossa olisit todistanut minun olevan väärässä. Jankutat aina vain, että olen väärässä, mutta et edes yritä perustella. Siksi en yleensä julkaise kommenttejasi.

  9. 9

    Rosa Warski sanoo

    Pahoittelen ja kommentoin asian vierestä, mutta blogin työttömiä ja maahanmuuttajia koskevaa aihetta käsitellen:

    Meinaa vaikuttaisi siltä, että maahanmuutto ja työttömän ilmaistyövoiman käyttö on vihdoin saatu yhdistettyä. Saifuddin ’sai töitä’, mutta palkkaa ei maksettukkaan. Sen sijaan tarjottiin palkatonta jatkopestiä. Asiasta ei voi vaatia oikeutta, koska muuten palautetaan Irakiin.
    Viite: https://yle.fi/uutiset/3-9725076

  10. 10

    Jari Kähkönen sanoo

    Millainen kansakunta, sellaiset journalistit. Tämä on yksinkertainen ja usein vähän nolokin totuus, kun puheena on vapaa maa. Journalistit eivät ole oikeasti minkäänsortin eliittiä vaikka asenteesta voisi yhä toisin luulla. He ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia konttorirottia, jotka tuottavat sisältöä mediaansa. Jos siis hitainkin aineenvaihdunta vaatii käymään paskalla vähintään kerran päivässä, kuten journalistinkin tekemään juttunsa annetussa ajassa/spekseillä, mutta kuka sanoi että tason on molemmissa suorituksissa oltava sama?

    Kesälukemisenani on ollut Jaakko Lepon Propaganda. ratkaiseva ase. Yksilö oli peräti maailmanmittaan hauraaksi käynyt miltei kahdeksankymppinen ensipainos, jossa oli jopa vielä arvostelijan kappaletta merkitsevä leima kannessa. Opin, että menetelmien karkeus- tai mustuusärjestyksen on siis mentävä jotakuinkin näin: indoktrinaatio, mainos ja propaganda. Se mikä on totta niin propagandalle kuin indoktrinaatiollekin yhteisesti, on että hyökkäys sisällöllä on helppo voitto vaan mitäs jos oletkin väärässä. Tai että pyri olemaan valehtelematta, koska siitä jos jäät kiiinni niin uskottavuutesi on mennyttä. Siispä selitetäänkin tehtävän tasapainoisen ja totuudenmukaisen maailmankuvan rakennusaineita, jolloin Sakarin alkuperäisen bloggauksen käsitelemä jutunturaus voidaan päästää.

    Siksi toimituksellinen vallankäyttö voi yhtäältä peittää alleen ajatuksen, että vaikkapa ammattiryhmä voidaan yleistäen demonisoida, koska ei muka ole ”arvostelun kohteeksi joutuvaa osapuolta”. Tämä sen estämättä, että porukan ja alueen pienuuden vuoksi tämä on pahemman kerran haihattelua. Tai että ne päästelevät, kyselevät, väittävät ja vihjaavat ihan mitä sattuu, koska ovat muka yleisönsä edustajia. Monikohan siitä niin sanotusta yleisöstä on oikeasti niinkin ennakkoluuloinen tai suorastaan tyhmä? Siksi jutut voivat näyttää käsittämättömiltä pastisseilta printtinä/netissä tai sähköisessä farssiksi luokiteltavilta esityksiltä, molemmissa esityksen aihe on journalistinen työprosessi.

    Eli kuka oikein määrittää yleisen mielipiteen, sanoo mikä on merkittävää tai kiinnostavaa ja mikä mahtuu monipuolisuuteen? Sitä ne eivät ole koskaan pystyneet tilittämään alkuunkaan uskottavasti. Tilannetta ei mitenkään helpota, että useimmat arvostelijat ovat asianosaisia, pyrkivät omaan etuun tai toisen vahinkoon ja ovat ihan vain todellisuudenkieltämisen tuskissaan vinkuvia idiootteja. Leppo tiesi kertoa, että puheeksiottamisen mekanismi on vaihdellut suuresti kansakuntien, aikojen ja journalististen operaatioiden myötä. Joskus on vantaalaisen ylikomisarion typeryysluokan ihmisten tajunnanvirran mukaan ”kirjoitettu vain omia mielipiteitään” ja joskus on pyritty olemaan täysin kiihkottoman uutisten raportoijia.

    Nii-i, journalististen perinneorganisaatioiden(vai sanoisinko piruillessani savuavien raunioiden) kuukausipalkannauttijoiden ynnä peeärrään yt-kierrettä paennut toverinsa voivat siis olla Sakarista vaan ei hänen kanssaan keskustellessaan monta. Älä unohda kadetta! Eivät he hyväksy suoraa yleisösuhdetta tai kykyä nokittaa vastausta vaativalla tavalla, jotka suositulla bloggarilla tänään on. Sitten tulee vuorovaikutusammatin transferenssi niskaan, ei ole helppoa elää maailmassa missä jokatoinen haukkuu suvakiksi ja jokatoinen rasistiksi, siihen kysymättä että mikä oli aihe. Kolmanneksi nostaisin vielä suomalaisen julkisen elämän kummallisuudet kuten valtarakenteen pimityksen ja keskustelutaidottomuuden. Jos ei tykkää kun sanon, että osui ja upposi, siitä voivat syyttää ihan itseään.

    Leppo opettaa jotain noista valtarakenteen pimityksistä ja keskustelutaidottomuudestakin. Vaikka aiheensa olikin ulko- sekä turvallisuuspolitiikkaa eikä sote. Suomalainen erikoisuus on pyrkimys olla jälkiviisas jo etukäteen, kahta mieltä yhtä aikaa tai viestittää ulos rauhantahtoa ja uskottavaa puolustusta sanomatta oikeastaan yhtään mitään. Että lehdistö ei saa keskustella ulkopolitiikasta tai olla siinä aloitteellinen. Näin siksi, että jo vuoden 1939 kevääseenkin mennessä Suomi oli joutunut näkemään niin monta reaalipolitiikkaan perustuvaa täyskäännöstä, että kehenkään ei ollut viisasta luottaa. Näkisin, että sama sopii osin soteenkin. Että tulee se kuitenkin ja ”valinnanvapauden” eli käytännössä yksityistämiskuppauksen kera. Ainakin tämän maailman jyrkiharojen mielestä. Siksi kaltaiseltaan luontuu toisessa jutussa kysymys ”oletko viranomaisvastainen” ikäänkuin itseensä nähden merkittävää julkista valtaa käyttävän virkamiehen kanssa olisi muka oltava jossain ihmissuhteessa. Perverssi ajatuskin!

    Sivuhuomautus: monestiko Kreikka oli 1900-luvulla maksukyvytön on muuten yhtä hyvä kysymys kuin että monestiko Puolassa oli samaan aikaan lehdistösensuuri päällä. Ja kyllä Kreikassakin muuten sensuroitiin. Stoalainen toivottaisi nyt mielenrauhaa, mutta koska se on myös populääri uudempi helsinkiläinen haistatuksenmuoto, minä toivotan maailmankuvaa…Olkoon se sitten millä tahansa tavalla muodostettu ja sisällöltään millainen hyvänsä.

    • 10.1

      Helena Solin sanoo

      Huomasin tänään, että koska julkisuus on rahaa , myös poliitikot, taiteilijat ja talouselämä kyttäävät ja pelkäävät toimittajia.
      Ja koska julkisuus on rahaa, toimittajat kyttäävät tilaisuutta tehdä myyviä juttuja niistä, joista ollaan kiinnostuneita.

      Vaikka kyttäys on molemminpuolista , toimittajat usein syyllistyvät kuvitelmaan, että he ovat kaikkivoipia ja voivat tehdä kohteelleen mitä ikinä haluavat.
      Huomasin, että arvostamani poliitikko varoi kovasti loukkaamasta tai soimaamasta toimittajaa – vaikka syytä olisi ollut.

      Nämä kalavelat saatetaan kostaa sitten Ylessä toimittajille.
      Siksi Ylen taso ja riippumattomuus ovat äärettömän tärkeitä.

      • 10.1.1

        Jari Kähkönen sanoo

        Jospa ei pyhitettäisi julkisen palvelun mediataloa journalismin yläpuolelle eikä liioin käytäisi kyökinpsykologisoimaan tuon elämänalan mekanismeista. Sanoisin näin, että viestiään kantavien mahdollisuus ”kilpailuttaa” journalisteja tai mediataloja on enintään yhtä suuri kuin journalistien ja mediatalojen valtakin. Oikeasti mahtailulla, pätemisellä tai erikoiskohtelun vaatimisella on hyvin lyhyet jäljet – kumpaankin suuntaan. Kiusallista kyllä, jos näin toimivalla on omaan persoonaan liittyvä vajavaisuus, ja sellaisia ihmisiä on valitettavasti kaikilla elämänaloilla, niin hän itse on viimeinen joka sen tajuaa/myöntää.

    • 10.2

      A. Niskanen sanoo

      Päivitettyä asiaa löytyi Propagandan lumo -kirjasta. Tekijä Joonas Pörsti, kustantaja Teos, 2017.
      Alaotsikko: Sata vuotta mielen hallintaa.

  11. 11

    Anselmi sanoo

    Kuntien tilinpäätökset ovat julkista tietoa, totta. Kaikkien kuntien kohdalla niiden löytäminen kuntien verkkosivuilta ei ole kovin yksinkertaista. Etusivun hakemistopalkissa voi hyvinkin lukea otsikko Taloustiedot. Sieltä sitten voi löytyä kunnan veroprosentti ja kiinteistövero% ja muuta vähäpätöistä. Ei tieteellisen empiirisen tutkailuni pohjalta sanoisin, että mitä kepulaisempi kunta, sen tiukemmassa tiedot ovat.

    • 11.1

      Rintsu sanoo

      Jos ei itse löydä niin puhelin on keksitty.
      Julkista tietoa voi ihan suoraan kysyä.

  12. 12

    Turo Mustakallio sanoo

    Minua ihmetyttää, että joka tuutista väitetään toimittajien olevan vihervasemmistolaista paskaa.

    Kuitenkin suurin osa toimittajista nöyristelee markkinaliberalismin ja yksityistämisfundalismin edessä.

    Onko tässä ristiriita vai elänkö kuplivassa.

  13. 13

    Eino sanoo

    UPP-blogi on keidas kuihtuvassa demokratiassa. Mielestäni UPP on antanut mahdollisuuden myös vastakkaisille, asiallisesti perustelluille mielipiteille. Mikä erittäin great! Blogin jämäkkä moderointi on lukijan kannalta täysin jees, kun ei tarvitse hukata aikaansa shittiherjausten sanataiteeseen. Thomas Pikettyn mukaan varallisuuden globaali kasautuminen on polarisoitunut tällä hetkellä lukemaan 20%/60% (20% väestöstä omistaa 60% kaikesta varallisuudesta), ja trendi on luultavasti jatkossa kiihtyvästi sama.
    https://rwer.wordpress.com/2017/07/17/technology-employment-and-distribution/#more-30035
    Loput, siis me 80%/40% tunnemme kasvavaa olemassaolon epävarmuutta oppimissuorituksiaan jatkuvasti rikkovan keinoälyn sekä globaalien ongelmien pitenevissä varjoissa. Eli me kaikki, jotka eletään oman työpanoksen tarjoamisella ollaan samassa keikkuvassa venhosessa, joten meillä ei liene liikaa poweria keskinäiseen kahinointiin.

  14. 14

    Juhani Piekkala sanoo

    Mainio asia kertoa, mistä kustannukset löytää. Selkeä taulukko. Tähän kaipaan vielä tietoa, mitkä kustannuserät laskennassa ovat? Henkilöstökulut, tarvikekulut, kiinteistöjen ylläpito, kiinteistöjen poistot?

    Olen samaa mieltä kanssasi, meidän tulee vaatia viihdeuutisten sijasta huolella toimitettuja uutisia yhteiskunnan asioista.

    • 14.1

      Saku Timonen sanoo

      Kustannuserät löytyvät linkittämästäni tilinpäätöksestä sivulta 38.

  15. 15

    Saku Timonen sanoo

    Tämän jutun tarkoitus ei sitten ole herättää keskustelua tuosta yhdestä Juuan kunnan tilinpäätökseen sisältyvästä taulukosta. Se on vain esimerkki kuntatalouden avoimuudesta. Jos Juuan kunnan talous kiinnostaa, niin lukekaa koko linkittämäni tilinpäätös. Kysymykset voi esittää kunnan talouspäällikölle.

  16. 16

    Juhani Piekkala sanoo

    Sitten joskus, kun meillä on sote, valinnanvapaus ja muuta kehitystä, jonka kerrotaan parantavan palvelun laatua, saatavuutta ja erityisesti palvelujen tasa-arvoista saatavuutta suurten keskusten ulkopuolella sekä sote-toimialan kustannuksia, on hyödyllistä verrata tulevaisuuden avoimia(?) kustannustietoja näihin tämän päivän tietoihin itse kunkin kotikunnassa ja valtion tasolla.

    Hyödyllistä tietoa itse kullekin, kotikunnasta riippumatta. Toivottavasti viihdeuutiset eivät vie kaikkea huomiotamme.

    • 16.1

      Saku Timonen sanoo

      Me Pohjois-Karjalassa opettelemme parasta aikaa maakunnallista sotea, koska vuoden alusta aloitti maakunnallinen kuntayhtymä Siun Sote. Siinä on varmasti omat ongelmansa, ja on niistä jo esimakua saatu. Palvelujen tasa-arvoisen saatavuuden nimissä meidän kuntamme hammaslääkäripalvelut huononivat. Meillä oli asiat liian hyvin, joten hammaslääkäreiden työpanosta siirrettiin muihin kuntiin.

      • 16.1.1

        Kaija Savolainen sanoo

        Kysymys

        Tiedättekin varmaan, että VATT eli Valtion taloudellinen tutkimuskeskus tuottaa omia tutkimuksiaan. Terveystalous on ollut vuosikaudet heidän erityisen tutkinnan kohteena. Terveyskeskusten kustannuksia on syynätty vertaillen niitä keskenään viimeisen 20 vuoden tietojen pohjalta. Ko alan tutkijoita on Vattissa useita. Huomio! Suomalainen julkinen terveydenhoito toteutetaan edullisesti. Miksi sitä pitäisi nyt ryhtyä kanavoimaan yksityisille?

        – Tutkimukset löytyvät heidän sivuiltaan vapaasti. – Esim. http://vatt.fi/kapitaatiomalli-korvausmuotona-terveydenhuollon-tuottajille

    • 17.1

      Saku Timonen sanoo

      KT:n marraskuinen vastoin lakia ja kunnallista virka- ja työehtosopimusta oleva kanta oli kyllä tiedossamme, ja juuri sen takia teimme kuten teimme. Kysypä omilta esimiehiltäsi miten tämän asian kanssa kävi. http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/11/07/liikkuminen-kielletty/

      Älä edes yritä väittää, ettei KT olisi kaikessa hiljaisuudessa myöntänyt Juuan kunnan olevan oikeassa. Satun nimittäin tietämään tarkkaan kunnajohtajammme paikan päällä käymistä keskusteluista, mutta sinä näköjään et.

      • 17.1.1

        Teuvo Arolainen sanoo

        KT:n kanta ilmenee marraskuisesta tiedotteesta sekä Juuan kuntaan lähtetystä valvontakirjeestä, jonka Timonen sai haltuunsa sosiaalidemokraattien kunnavaltuutettuna ja jonka hän oikeudetta julkaisi.
        KT ei ole hyväksynyt hiljaisesti eikä äänekkäästi Juuan menettelyä. Tämän väittäminen on valehtelua.
        Samalla tavalla totuuden vastaista on sanoa, että KT:n marraskuinen kanta olisi lain tai työ- ja virkaehtosopimuksen vastaista. Tämä ei pidä paikkaansa; pelkkä erimielisyys asian tulkinnasta ei riitä.
        Kaikkiaan on aika karkeaa käytöstä väittää työmarkkinakeskusjärjestön antavan lainvastaisia tulkintoja, vaikka puheenvuoro kuinka nojaisi poliittisiin pyrkimyksiin.

        • 17.1.1.1

          Saku Timonen sanoo

          On erittäin karkeaa käytöstä, ehkä jopa rikoksen tunnusmerkistön täyttävää, väittää minun julkaisseen KT:n kirjeen oikeudetta. Kunnan kirjaamoon tullut posti on asiakirjojen julkisuudesta annetun lain mukaan lähtökohtaisesti julkista, ja kunnanjohtaja katsoi asian kuuluvan myös kunnanhallituksen jäsenille, koska kyse on kunnan päätöksentekoon liittyvästä asiasta. En siis saanut kirjettä jotenkin epämääräisesti käsiini ”sosialidemokraattien valtuutettuna”, vaan se lähetettiin minulle ja muille kunnanhallituksen jäsenille sähköpostitse.

          Et selvästikään ole ollut paikalla kunnajohtajamme KT:ssä käymissä kesksteluissa. Jos olisit ollut, niin tietäisit KT:n hiljaisesti hyväksyneen Juuan kunnan toiminnan. Jos se ei sitä ole hyväksynyt, niin odotamme Juuassa mielenkiinnolla mihin toimepiteisiin KT viestintävastaavansa johdolla aikoo ryhtyä kuntaa vastaan. Jo nykyisestä kielenkäytöstäsi päätelleen tulossa on erittäin epäasiallinen hyökkäys, joka tulee varmasti saamaan julkisuutta.

  17. 18

    Jari Kähkönen sanoo

    Kylläpä on notkean modernin ajassa journalismusta harjoittaneella ja nyttemmin Mr Pressiksi karanneella Arolaisella verkkoviestinnässään tuskan parahdus…sekä jotain muuta jossain muualla preesenssiään. KT voi olla hänen päämiehensä ja sillä saa jopa olla viesti, mutta ei se silti koskaan niin mene, että kumpikaan voivat yksipuolisesti määritellä totuuden. Asianlaitahan on oikeasti niin, että kunta on itsellinen hallintomuoto, joka ei tarvitse de facto työnantajaliittoa ollakseen olemassa vaan se on toisin päin. Jos kunta harkitsee oikeaksi nolata työnantajaliiton pitämällä viestinnällisesti julkisesti pilkkana yhteiskunnallista sitoumusta, jossa se on osallisena, näin tapahtuu.

    Mikäli olisi alkuunkaan riittävät notkean yhteiskunnan viestinnän eloonjäämistaidot, olisi viisaana menty mukaan vitsiin eli nauruun tai keskinkertaisuutenakin oltu edes jurona hiljaa. Jos minä olisin toimari ja tilanne tämä, seuraavaksi kysyisin pääviestihenkilöltäni että kukahan se on kun tässä talossa päättää ja kuka kertoo julki mitkä nuo päätökset ovat? Noin räikeän vallantäyteinen politikoinnista, asiakirjojen asiattomasta käsittelystä ja valehtelusta syyttely nimittäin panee alkuun juuri tämän kysymyksen. Ukko yrittää aika räikeästi rynniä virtuaalisesti päälle ja öykkäröidä hiljaiseksi. Kenen valtuuksilla on yhtä hyvä kysymys kuin Sakarin vastauksessaan sanoman keskustelun sisältö. En sano, että miten tämä on, kun en kerran tiedä.

    Lähetä kommentti -painiketta painaessani olen kuitenkin tällä erää taipuvainen uskomaan, että kyllä nyt Mr Pressi pätee pahemman kerran. Yli-iso toimittajaego on saanut kylkiosuman ja koetetaan räyhätä jostain ihan puhdasta 1970-lukua olevasta valvontakirjeestä. Uutisäläys: järjestöt ja puolueet ovat byrokraattisina eksistensseinä museokamaa ja nyt niiden arvo tai merkitys riippuu täysin siitä kuinka oivaltavia sekä avuliaita ne ovat. Tämä piti tehdä viestinnällä, mutta pakaroilleen meni. Paperisoltulla on vierasesine sieraimessa ja lähti pajunettihyökkäykseen ihan väärässä paikassa! Hakemalla haettiin casus belliä. Enää ei vain ole mitään äkseeraavaa linjajalkaväen rivistöä. Tulee vielä astuneeksi liukumiinaan ja putoaa ojanpohjalle.

    Julkisuuden kiroja tuo journojen ryhmäajattelun kirnuama kateus, on Sakarin osalta sanottava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *